Sotkamon Jymyn yhteydessä puhutaan jatkuvasti voittamisen kulttuurista. Siitä, että Kainuun ihmekone tahkoaa vuosi toisensa jälkeen Suomen mestaruuksia ja muita mitaleita, vaikkei sillä olisikaan aina Superin sen hetken paras ja täydellisen joukkue.

Sotkamolaista voittamisen kulttuuria on yritetty purkaa vuosien aikana osiin. Tiedetään pitkät ja vahvat lajiosaamisen perinteet, harjoittelun laatu ja kova vaatimustaso, vahva juniorityö ja se, että Sotkamo on pesäpallokartalla yksi niistä valtakeskuksista, joka johtaa pesäpallon pelillistä evoluutiota.

Näiden kaikkien vahvuustekijöiden yllä on vielä ylimääräinen taso.

Se taso, joka synnyttää jatkuvuuden.

Moni muukin seura on noussut pesäpallopyramidin huipulle ja voittanut mestaruuksia, mutta Sotkamo ei ole vain noussut huipulle, vaan pysynyt siellä jo 35 vuotta.

Sotkamon Jymy on voittanut vuodesta 1990 lähtien 20 Suomen mestaruutta, kun kaikki muut seurat ovat voittaneet samaan aikaan yhteensä vain 15 mestaruutta.

***

Sotkamolaisen jatkuvuuden keskeinen selittäjä on – lajiosaamisen ja harjoittelun lisäksi – ennen muuta sotkamolainen tapa ajatella ja suunnitella asioita pitkäjänteisesti.

Monet seurat elävät enemmän tai vähemmän kädestä suuhun. Jos joukkueen rakentamisessa onnistutaan ja kokoon saadaan erinomainen ryhmä pelaajia, silloin menestysjoukkueeseen jämähdetään helposti kiinni ja siitä puristetaan menestyksen mettä irti niin pitkään kuin sitä irtoaa – ja usein vielä senkin jälkeen.

Sotkamossa on sen sijaan uskallettu 1990-luvulta lähtien tehdä ja ajatella asioita toisin. Kysymys ei ole vain siitä, että asioita on katsottu vuosiksi eteenpäin, vaan reseptistä, millaisista osista menestyvä joukkue Sotkamon kokoisella paikkakunnalla kootaan.

***

Sotkamolaisessa menestysreseptissä joukkueessa on kolmenlaisia pelaajia: on tähtipelaajien ryhmä, nuorten haastajien ryhmä ja niiden välissä olevien peruspelaajien ryhmä.

Tätä jakoa on noudatettu Jymyn joukkueissa läpi vuosien, joskus selvemmin, joskus vähemmän selvästi.

Myös Sotkamon ensi kauden joukkueessa on näkyvissä sama rakenne ja sama logiikka.

Sotkamon vuosina 2023 ja 2024 voittamat kaksi peräkkäistä mestaruutta vaihtuivat tällä kaudella tappioon loppuottelussa Mansea vastaan.

Vaikka Sotkamossa ei oltukaan syksyllä missään kriisitunnelmissa, ensi kauden joukkueeseen tehtiin merkittäviä muutoksia. Tavoitteena ei ole pysyä vain muiden vauhdissa mukana, vaan palata Suomen mestariksi.

Lisäksi taivaanrannalla näkyy historiallinen muutos, sillä Sotkamon ikioma vaka vanha Väinämöinen ja taikuri iänikuinen, Roope Korhonen, päättää uskomattoman uransa ensi kauden jälkeen.

***

Sotkamon ensi kauden joukkueessa on viisi valtakunnan ehdottomaan pesäpalloeliittiin kuuluvaa pelaajaa – Roope Korhonen, Hannes Pekkinen, Iivari Vihanto, Jere Vikström ja Kalle Kuosmanen. Myös Elmeri Purmonen on omassa roolissaan etenijänä valtakunnan huippua.

Nuorten haastajien kärkiryhmään kuuluvat ensi kaudella Samuel Huotari, Alajärveltä hankittu lukkarilupaus Elmeri Iivonen, Sotkamoon lainalta Alajärveltä palaava Veeti Kokko ja Hyvinkäältä Roopen perintöprinssiksi hankittu lyöjäjokeri Aapo Hiltunen.

22-vuotias Aleksanteri Huotari on jo tehnyt läpimurtonsa, mutta hänet voidaan silti laskea yhdessä Jussi Korhosen ja lukkarina päättyneellä kaudella hyvin pelanneen Miika Keski-Petäjän kanssa peruspelaajien ryhmään. Monessa muussa seurassa kaikki kolme olisivat joukkueen avainpelaajia, mutta eivät Sotkamossa, mikä kertoo joukkueen tasosta.

Sotkamo on ehtinyt jo lainata Imatralle kaksi nuorta pelaajaa, Vertti Veittikosken ja Kasperi Vehkaojan sekä Ari Lankisen. Lisäksi Sotkamolla on farmi Simon kanssa, jossa pelaa Ville Veittikosken johdolla useampikin Jymyn pelaaja ensi kaudella.

***

Sotkamon ensi kauden joukkue edustaa jymyläistä ajattelutapaa. On menestyksen kannalta keskeiset raateluhampaat, on hyvät peruspelaajat ja on nuoret haastajat, joille annetaan mahdollisuus murtautua pysyvästi Jymyn kalustoon tai olla murtautumatta.

Jos mahdollisuuteen ei tartuta, Sotkamossa ei pelätä tehdä myöskään kovia ratkaisuja. Ei ole salaisuus, että puhevälit ovat katkenneet yhden jos toisenkin joukkueesta lankulle pistetyn pelaajan kohdalla – ainakin joksikin aikaa.

Samalla kun Jymy on uudistanut joukkuetta, se on korjannut siinä olleita puutteita.

Sotkamo on ollut viime vuosina pelottavan riippuvain Roopen kotiutuksista. Pekkinen nousi jo tällä kaudella tärkeään rooliin kotiuttajana, samoin Aleksanteri Huotari. Ensi kaudella Roope saa Hiltusesta rinnalleen toisen lyöjäjokerin, minkä lisäksi Kokko on sisäpelaajana ennen muuta kotiuttaja. Näin Sotkamolla on ensi kaudella 4-5 kotiuttajaa roolituksesta riippuen.

Sotkamolla on myös kaksi lukkaria. Kahden lukkarin malli tarkoittaa käytännössä sitä, että 21-vuotias Iivonen saa huiman mahdollisuuden nousta Sotkamon ykköslukkariksi jo ensi kaudella. Jos hän ei tilaisuuteen syystä tai toisesta tartu tai kuvaan tulee loukkaantumisia, Keski-Petäjän voidaan heittää tuleen milloin tahansa – ja Iivonen jää odottamaan vuoroaan seuraavana vuonna.

Myös Kokko on samanlaisen haasteen edessä. Hänen ensimmäinen läpimurtoyrityksensä Sotkamon avaukseen ei onnistunut. Nyt hän saa toisen mahdollisuuden, mutta mahdollisuus pitää käyttää. Sisäpeli puoltaa Kokon peluuttamista, mutta jos ulkopeli ei toimi, silloin vaihtoehtona on siirtää Aleksanteri Huotari takaisin etukentälle.

Jos Huotari siirrettäisiin etukentälle, linjan paikalle on vahvimmin ehdolla Purmonen, mutta Sotkamossa on tehty useana vuonna rohkeita pelisiirtoja myös kesken kauden. Esimerkiksi tällä kaudella Jymy hankki loppukaudeksi Sami Haapakosken, joka ratkaisi kerralla linjan pelaamisessa olleet haasteet.

***

Sotkamon paketti ja roolitukset näyttävät ensi kaudeksi selviltä.

Lukkarin paikan ratkaisevat keskenään Iivonen ja Keski-Petäjä. Kokko aloittaa Pekkisen parina vaihtotilanteiden etukenttäparina, mutta jos Kokko ei onnistu etukentällä, Aleksanteri Huotari on varakorttina.

Jos Kokko onnistuu etukentällä, silloin Huotari pelaa polttolinjassa yhdessä Kuosmasen, Vikströmin ja Samuel Huotarin kanssa. Takakentällä Vihanto ja Jussi Korhonen muodostavat edelleen Superin kovimman kopparikaksikon.

Sisäpelissä Jymy saa edelleen timanttisen ykköskärjen. Jos Purmonen jatkaa etenijäjokerina, silloin Vihanto ja Vikström muodostavat kärkiparin.

Pekkinen saa automaattisesti valtaisan roolin sisäpelissä, mutta Kuosmasen rooli on mielenkiintoinen. Hänen jatkosopimuksensa julkistamisen yhteydessä ilmaan heitetyt ajatukset viittaavat siihen, että Kuosmaselle annetaan ensi kaudella pysyvä rooli eikä häntä heitellä edestakaisin tilanteen mukaan. Ensi kaudella se tarkoittanee numeroa 3, 4 tai 5.

Kotiutuksista päävastuun kantavat Roope ja Hiltunen, mutta tulitukea antavat Aleksanteri Huotari, Kokko ja roolistaan riippuen myös Pekkinen.

***

Vaikka yksittäiset pelipaikat Sotkamon sisä- ja ulkopelissä voivatkin elää, lopputulema on kuitenkin yksiselitteinen: Sotkamo on ensi kaudella kiistatta yksi kauden mestarisuosikeista.

Sotkamon kohdalla oleellinen kysymys ei ole kuitenkaan se, voittaako se ensi kaudella mestaruuden vai ei.

Oleellinen kysymys on, kuinka monta mestaruutta Jymy voittaa 10 tai 20 seuraavan vuoden aikana? Säilyykö Sotkamon tekeminen samanlaisella ylivertaisella osaamisen janalla kuin viimeiset 35 vuotta vai ehtyykö kultakaivos ja osaaminen jossain vaiheessa – ja kasvatko seurojen väliset taloudelliset erot niin suuriksi, ettei Sotkamo pysty enää vastamaan suurten kaupunkien seurojen haasteisiin euroissa ja muussa vetovoimassa?

Kysymykset ovat paperilla aiheellisia, mutta Sotkamo on edelleen niin paljon ajattelussaan edellä kaikkia muita seuroja ja sen organisaatio Mikko Kuosmasen johdolla niin vahva, että kainuulaiset voivat nukkua yönsä rauhassa. Jymyn historiallisen valtakauden päättymisen takarajaa ei näy edes kiikareilla, hyvä jos kaukoputkellakaan.