Sotkamon Jymyn menestystarina saa jälleen jatkoa, kun se pelaa lauantaina jo 24. kerran miesten Superin loppuottelussa. Ratkaisevassa kolmannessa välieräottelussa Sotkamo kaatoi Vimpelin kotonaan 1-0 (2-2, 4-0).

Tiistain ottelu oli ennen muuta yhden pelaajan näytöstä. Tai ehkä oikeammin on sanoa: yhden suuren ja poikkeukellisen pesäpallotarinan syntysanat.s

En ota yhtään pois Sotkamon parhaina palkituilta Antti Korhoselta ja Niko Korhoselta, mutta pesäpallossa sisäpelaajat ovat aina saaneet suuremman huomion – pitkälti siksi, että sisäpeliä voidaan tilastoida ja tilastoja on helpompi lukea kuin tilastoimatta jääviä loistavia ulkopelisuorituksia.

Tiistaina ottelun ylivoimainen hahmo oli Sotkamon 17-vuotias lukkari Aapo Komulainen. Jo se, että Komulainen pelaa Sotkamon tasoisessa joukkueessa lukkarina 17-vuotiaanam on kova saavutus, mutta poikkeukselliseksi hänen pelaamisensa tekee se, että hän pelaa tällaisella tasolla, vaikka hän otti paikkansa Sotkamon ykköslukkarina vasta runkosarjan loppumetreillä, kun hän syrjäytti Ville Väliahon.

Komulainen oli jo ensimmäisellä jaksolla vakuuttava, mutta varsinaisen näytöksensä hän esitti toisella jaksolla, jolloin hän purki kaikki Vimpelin ajolähdöt loistavalla pelaamisellaan. Eikä hän purkanut ajolähtöjä miltä tahansa rivimiehiltä, vaan Janne Mäkelältä ja toisen jakson kolmannessa ja neljännessä vuoroparissa jopa itseltään Perttu Ruuskalta.

Komulainen oli taktisesti koko ajan hereillä ja tiesi, millaista syöttöä kenellekin missäkin tilanteessa kannattaa syöttää. Kysymys ei ole vain hänen paljon hehkutetusta matalasta syötöstä, vaan hän syötti takatilanteissa myös puolikorkeaa, koska Vimpeli ei hyökännyt niin aggressiivisesti kuin olisi odottanut.

Varmasti taktisia ratkaisua on käyty läpi jo ennen ottelua, mutta on eri asia suunnitella asioita paperilla ja toteuttaa niitä paineiden keskellä itse ottelussa. Komulainen osoitti – jälleen kerran –, että hänen päänsä ja kanttinsa kestää myös kovia paikkoja, eikä hän hätkähdä mitään ja ketään.

Komulainen on osoittanut jo muutamassa viikossa, että Superiin on syntynyt täysin poikkeuksellinen nuori pelaaja. Hän ei ole vielä valmis tuote, mutta hän taistelee tällä hetkellä jo tosissaan Kouvolan Janne Kivipellon kanssa Superin tämän hetken parhaan lukkarin tittelistä.

Pelinjohtaja Jani Komulainen on saanut paljon kuraa niskaansa oman poikansa nostamisesta Jymyn ykköslukkariksi, mutta tuota päätöstä on pakko pitää paitsi jäätävänä, myös elintärkeänä Jymyn loppuotteluun pääsyn kannalta. Ja eikä tätä tarinaa ole kerrottu loppuun edes tämän kauden osalta: Komulaisesta voi hyvinkin tulla jo 17-vuotiaana Suomen mestari -joukkueen lukkari, mikäli Sotkamo kaaraa finaalissa Kouvolan.

Vimpelille hattu päästä

Vimpeli hävisi tiistaina, mutta se ansaitsee kaudesta silti hyvän arvosanan. Joukkue löysi hapuilevan alun jälkeen oikean konseptin niin sisä- kuin ulkopelissäkin, eikä finaalipaikka jäänyt kauaksi, vaikka Sotkamo oli kokonaisuudessaan sitä selvästi parempi joukkue välierissä.

Olli Heikkala ei ollut tiistaina Vimpelin kärkenä iskussa, mutta Vimpeli hävisi kolmostilanteet Jymylle vain 11-12. Pahiten petti kokenut Janne Mäkelä, joka onnistui viidessä koitusyrityksessään vain kerran. Perttu Ruuska pääsi yrittämään kotiutusta kahdesti ja sunnuntain toisessa ottelussa liekeissä ollut Matias Rinta-aho vain kerran. Ulkona Vimpelille ja etenkin Mikko Kanalalle sattui yllättäviä räpylävirheitä, mutta isossa kuvassa ottelu ratkesi Sotkamon erinomaiseen ulkopeliin ja ennen kaikkea Aapo Komulaisen loistopeliin.

Sotkamon sisäpeli toimi toisella jaksolla hyvin, vaikka Roope Korhonen oli yllättävässä kohmeessa ja onnistui Mäkelän tavoin viidessä kotiutusyrityksessään vain kerran. Jos joku asia jäi tiistaina – kuten oikeastaan koko kautena – ihmetyttämään, oli lyöjäjokeri Lauri Rönkön vähäinen vastuu. Kun Roope Korhosella ei kulkenut ja Konsta Kurikka oli pahasti ulapalla, Rönkön oli silti vaikea saada ansaitsemaansa luottoa. Tästä Jani Komulainen saa miinuksen vihkoonsa.

Ja lopuksi: Vaikka Aapo Komulainen on kaikki hehkutuksensa ansainnut, kannattaa muistaa, että tiistaina lautasella nähtiin toinenkin huippuluvaa nuori lukkari, joka varsinkin ensimmäisellä jaksolla pelasi täysin samalla tasolla kuin Komulainen.

Hänen nimensä on Perttu Ruuska – ja hänkin on vasta 19-vuotias. Pesäpallo on hienon hyökyaallon kynnyksellä.

 

 

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e.

Voit myös ostaa uusimman Elmon digilehden irtonumeron Lehtiluukusta. Tilaajille digilehti kuuluu automaattisesti tilaushintaan.

Ja totta kai Elmo on myös irtonumeromyynnissä läpi Suomen!

 

Syyskuun Elmossa mm.:

+ Jokereiden toiminnan todellinen logiikka

+ Veikkaus salasi pesäpallon ensimmäisen sopupeliskandaalin

+ Ketkä ovat oikeasti hölmöjä Valko-Venäjä kommenteissa?

+ Urheilukaupunki Kuopio

+ Jesperi Kotkaniemen ihme

+ Mikä mättää Mika Lehkosuolla?

+ Henri Aalto kertoo baletin rakastamisen vaikeudesta

Ja paljon, paljon muuta!