Southampton nimitti uudeksi managerikseen Lutonissa taikoja tehneen 49-vuotiaan Nathan Jonesin. Jukka, millaiseen kultakimpaleeseen Southampton iski hakkunsa?

Yllättävään. Jones on toki tehnyt erinomaista työtä Lutonissa, sillä hän on nostanut seuran kuudessa vuodessa Kakkosliigan pohjalta kolkuttelemaan jopa Valioliigan portteja, kuten viimekeväinen Lutonin luotsaaminen Championshipin nousufinaalien välieriin osoitti.

Mutta Jones on silti yllättävä valinta. Hän on onnistunut managerina vain Lutonissa. Kun Jones yllättäen hyppäsi tammikuussa 2019 Stoken manageriksi, hän floppasi täysin. Sen, että Stoke voitti keväällä 2019 24 ottelusta vain neljä voi laittaa vielä sen piikkiin, että prosessien saaminen käyntiin vie aikaa. Mutta kun Stoke voitti seuraavalla kaudella Jonesin vetämän pre-seasonin jälkeen 14 ottelusta vain kaksi, selittelyt oli selitelty ja Jones sai potkut. Sen jälkeen Jones palasi takaisin Lutonin, jossa homma alkoi jälleen pelittää.

On myös mielenkiintoista nähdä, minkälaista jalkapalloa Jones peluuttaa Southamptonissa ja miten se istuu Southamptonille. Luton pelasi hänen aikanaan valtaosin kolmella topparilla. Muoto eli sen jälkeen vastustajan ja tilanteen mukaan joko siten, että se oli puolustusvoittoisempi 3-5-2 tai hieman hyökkäysvoittoisempi 3-4-3.

Itse pelaaminen oli perinteistä kyttäämistä. Lutonin pallonhallintaprosentti on 42,8, mikä on viidenneksi pienin lukema Championshipissa. Kun Luton voitti pallo, se pelattiin ylöspäin nopeilla ja suoraviivaisilla syötöillä.

On väistämätöntä, että Jones jatkaa Southamptonissa samalla linjalla. Toki myös Ralph Hasenhüttl pelasi paljon kolmella topparilla, mutta hän lähestyi peliä aktiivisen prässäämisen ja kovan tempon kautta ja vaikka Souhtampton ei ollutkaan Hasenhüttlin aikana mikään pallonhallinnan spesiaalijoukkue, Saintsin pelaaminen ei ole mitään kyttäysjalkapalloa.

Mitä siis odotat Jonesin ja Southamptonin avioliitolta?

Jonesia on turha tuomita etukäteen ja hänen pelitapansa sopii altavastaajajalkapalloon. Se on kuitenkin hyvä kysymys, mihin sellainen jalkapallo tänä päivänä riittää Valioliigassa ja varsinkin, kun ottaa huomioon vielä sen, minkälainen materiaali Southamptonilla on ja minkälaiseen pelitapaan pelaajat ovat tottuneet.

Jonesin valinta on ilman muuta riskivalinta – enkä olisi hirvittävän yllättynyt, jos tämä riski laukeaisi rukkaseen. Ainakaan mikään takuuvarma valinta Jones ei ole.

Mauricio Pochettinon ajasta on jo niin monta vuotta, ettei sitä kannata enää määräänsä enempää muistella, mutta Pochettinon jalkapallo jätti kuitenkin Saintsin kannattajiin muistijäljen ja pidän isona riskinä sitä, että jos tulokset eivät ole hyviä, St. Mary’silla kääntyvät peukalot hyvin nopeasti alaspäin ja katsomosta alkaa kuulua rubbish-huutoja.