HJK valmistautuu torstaina pelattavaan Stadin derbyyn HIFK:ta vastaan sähköisissä tunnelmissa.

Alla on Interille 1-4-numeroin kärsitty kauden ensimmäinen tappio ja sitä seurannut Helsingin Sanomien Ari Virtasen juttu, jonka perusteella joukkueen sisällä kuohuu ja useampikin pelaaja olisi tyytymätön päävalmentaja Toni Koskelaan. Virtasen jutun mukaan apuvalmentaja Toni Korkeakunnas olisi joukkueen sisällä huomattavasti pidetympi kuin kulmikkaana pidetty Koskela.

HJK on juhlinut kahtena syksynä peräkkäin Koskelan johdolla Suomen mestaruutta. Tämän kauden HJK aloitti kolmella 1-0-voitolla, kunnes Inter kylvetti sitä Helsingissä yllättävän häjyin numeroin.

HJK on Suomen suurin ja menestynein seura ja yksikin tappio on sille jo ”kriisi” – varsinkin, jos se tulee samanlaisilla lukemilla kuin Interiä vastaan.

Tällainen asetelma, jossa joukkueen odotetaan voittavan jokaisen ottelunsa, asettaa pelaajat henkisesti vaativaan paikkaan. On pystyttävä koko ajan parempiin suorituksiin, eikä varaa yhteenkään lipsahdukseen ole.

Kaikille pelaajille tällainen asetelma ja sen aiheuttama paine eivät sovi. Se on kuitenkin pelaajan ongelma, ei valmentajan. Jos pelaaja on HJK:ssa harmissaan Koskelan vaativasta, pikkutarkasta ja välillä jopa negatiivisesta valmennustyylistä niin paljon, että se estää häntä pelaamasta hyvin, pelaaja on silloin väärässä paikassa.

***

Kaikesta ei voi eikä tarvitse olla samaa mieltä päävalmentajan kanssa, eikä kaikkien tarvitse pitää hänestä. Oleellista on kuitenkin ymmärtää, että HJK:n kaltaisessa seurassa on kysymys huippu-urheilusta, jossa eteen tulee väistämättä myös ristiriitaisia tilanteita. Peliaikaa ja samanlaista vastuuta ei voi antaa kaikille, mikä ymmärrettävästi aiheuttaa pienemmälle roolille jäävissä pelaajissa tyytymättömyyttä. Monet huippuvalmentajat ovat sanoneet, että jos pelaaja on tyytyväinen olemattomaan peliaikaansa, se on paljon huolestuttavampi tilanne kuin se, että hän olisi tilanteeseen tyytyväinen.

Pehmeät arvot ovat tätä päivää urheilujohtamisessa, mutta ammattilaisurheilussa ei voida koko aikaa operoida pelkästään pehmeillä arvoilla. On tehtävä myös ratkaisuja, jotka eivät miellytä kaikkia. Terveeseen kilpailuun peliajasta ja vastuusta kuuluu myös se, että mukana on voimakkaita tunteita, mitä Suomessa useinkin vierastetaan. En sano, että tappelut ja muut harjoituksissa tapahtuvat yhteenotot ovat hyviä asioita, mutta ne ovat edelleen arkipäivää Euroopassa. Kun kilpaillaan tosissaan, erimielisyyksiä tulee väistämättä.

On myös ymmärrettävä, mitä korkea vaatimustaso tarkoittaa. Pelaajan on kyettävä ottamaan tiukkaakin palautetta vastaan ja mentävä eteenpäin. Silloin, kun valmentaja vaatii ja vaikka huutaakin, tarkoittaa se ainakin hyvän valmentajan kohdalla sitä, että hän välittää. Silloin, kun valmentaja ei enää sano mitään, kannattaa pelaajan olla huolissaan. Se tarkoittaa, että valmentajalle on ihan sama mitä pelaaja tekee.

***

Siinäkään ei ole mitään ihmeellistä ja epätavallista, että apuvalmentaja on ’’pidetympi’’ pelaajien keskuudessa kuin päävalmentaja. Toni Korkeakunnas on varmasti mukava jätkä, mutta se ei tee kenestäkään vielä hyvää valmentajaa.

Ei myöskään Korkeakunnaksesta.

Valmentajien mukavuuden vertaileminen on silkkaa ajanhukkaa. Valmennustiimissä jokaisella on omat ja erilaiset roolinsa – ja päävalmentajalla vastuu. Urallani yksikään päävalmentaja ei ole ollut pukukopissa heittämässä puujalkaa ja viettämässä aikaa pelaajien kanssa.

Toki sekään ei palvele ketään, jos joukkueessa ja kopissa on huono tunnelma. Tässä suhteessa myös Koskelan on mietittävä johtamistapaansa ja ulosantiaan ja kysyttävä itseltään, onko hänen johtamistyylinsä kaikilta osin optimaalisin joukkueen menestymisen kannalta.

Asiat ovat harvoin mustavalkeita, mutta jos terveen vaatimustason asettamista aletaan pitää ja kokea jotenkin pahana ja ilkeänä asiana, se on huolestuttava asia. Vielä huolestuttavampaa on, että siitä alettaisiin tinkiä mukavuuden nimissä. Höntsäporukoissa voi olla kuinka hauskaa ja mukavaa tahansa, mutta HJK ei ole höntsäporukka.

***

On totta, että HJK ei ole ollut kauden alussa vielä vakuuttava. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka siihen, että tulokset ja peli olisivat niin huonoja, että HJK:ssa pitäisi alkaa keskustella ja pohtia sitä, miten HJK:n olisi toimitettava. Kausi on vasta alussa ja HJK:lla on ollut hämmentävän paljon poissaoloja kokoonpanosta. Minua enemmänkin kiinnostaisi ja huolestuttaisi se, miksi pelaajia on ollut niin paljon vammojen takia sivussa.

On myös hyvä katsoa tulosten taakse – niin voittojen kuin tappioidenkin hetkellä. Tulos ei vanhan sanonnan mukaan koskaan valehtele, mutta lauantainen Inter-ottelu olisi voinut päättyä toisiinkin numeroihin. Casper Terho oli minuutti ennen Interin 2–1-osumaa kasvokkain Walter Viitalaa vastaan. Kaikki kunnia Viitalan isolle torjunnalle, mutta tilanne olisi voinut hyvinkin olla minuuttia myöhemmin 2–1 HJK:lle eikä 2–1 Interille. HJK:lta nähtiin myös muutama viime kaudelta tuttu huolimaton tilanteenvaihto ja kotiinpäin jäi muutama juoksu ottamatta. Lisäksi Conor Hazard seuloi vielä loppuluvut sivurajalta.

Inter oli ottelussa tehokas ja HJK tehoton. Itse asiassa maalinteko on ollut kauden kaikissa otteluissa HJK:lle vaikeaa, vaikka uhkaa se on otteluissaan kyennyt luomaan. Riskin veljekset tuovat varmasti tähän toivottua helpotusta ja uskon HJK:n jatkavan mestaruustaistelussa KuPSin ja Hongan kanssa ’’kriisistä’’ huolimatta.

Stadin derby HIFK-HJK torstaina 28.4. klo 18.00.