Elian Lehdon alkukausi alppihiihdon maailmancupissa on ollut suorastaan loistava. Lehto avasi cup-uransa pistetilin Val Gardenan syöksylaskussa upealla sijalla 20. Wengen hieman lyhennetyllä radalla lasketussa klassikossa rävähti jälleen sijoitus kolmenkymmenen parhaan joukkoon, tarkemmin sanottuna sijalle 27.

Noiden kisojen välissä Lehto ehti hankkia starttioikeuden maailmancupin supersuurpujottelukilpailuihin sijoittumalla Eurooppa-cupin supersuurpujottelussa Wengenissä kahdesti kolmanneksi.

Alkukauden aikana Lehto on nostanut itsensä maailman syöksylaskijoiden rankingissa 120 huonommalta puolelta jo sijalle 52. Se on tarkoittanut lähtönumerolle merkittävää parannusta, nyt Lehto pääsee taistelemaan cup-pisteistä noin lähtönumeron neljäkymmentä tuntumasta.

Lehto on vasta 22-vuotias. Hän on kansainvälisen hiihtoliiton rankingin 2000-luvulla syntyneistä toiseksi korkeimmalle syöksyssä sijoittuva laskija samassa Sveitsin Eurooppa-cupin joukkueessa, maajoukkuetasoa porrasta alempana, harjoittelevan Alexis Monneyn jälkeen.

Kaikki muut toistaiseksi Lehtoa kovemmat syöksytykit ovat suomalaista vanhempia ja kokeneempia. Kyseessä on siis todella lupaava tekijä lajissa, jossa moni on parhaimmillaan vasta kolmenkymmenen ikävuoden jälkeen.

Tilaakin kärkeen on tulossa. Kokeneista laskijoista kaksi edellistä Kitzbühelin klassikkoa voittanut Sveitsin Beat Feuz lopettaa uransa heti klassikkokisojen jälkeen. Moni kokenut laskija päättää uransa tämän kauden päätteeksi, kun ensi kaudella on välivuosi arvokisoista.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Sää sotki viime viikonloppuna

Seuravaksi suomalaislupauksella on kuitenkin edessään haaste, joka herättää kunnioitusta kokeneimmissakin tekijöissä. Hahnenkamm vuorella Itävallan Kitzbühelistä löytyy Streif -niminen rinne, jonka maine on poikkeuksellinen valkoisessa sirkuksessa.

Viime viikonloppuna kisattiin toki niin ikään klassikkorinteessä, kun Wengenin kovavauhtinen syöksy kuljetti laskijoitaan yli 150 kilometrin tuntinopeuksiin. Pieni pala sveitsiläisklassikon hohtoa lohkaistiin kuitenkin pois, kun rataa piti sääolosuhteiden vuoksi lyhentää.

Normaalimitassaan Wengen olisi koko kalenterin pisin syöksy noin kahden ja puolen minuutin kestollaan.

Streif on nykymuodossaan 3 312 metriä pitkä. Korkeuseroa matkalla on 860 metriä. Vuoden 1937 ensimmäisessä Hahnenkammin syöksykisassa matka ylhäältä alas otti voittajalta Thaddäus Schwablilta aikaa 3.53,1. Tämän vuoden harjoituksissa on kellotettu 1.55 alkuisia aikoja.

Jyrkkää riittää heti alusta

Streif näyttää luoteensa heti startissa. Startschuss eli lähtöjyrkänne on jyrkkyydeltään Levin maailmancuprinteen, Levi Blackin jyrkimmän kohdan jyrkkyyden kanssa samaa luokkaa. Levillä prosentti on 52, Starschussissa 51.

Vauhti siis kiihtyy heti hurjaksi. Jyrkänteen päätteeksi edessä on haastava S-mutka ennen kuuluisaa Mausefalle- eli suomeksi Hiirenloukku -nimistä jyrkännettä. Maa katoaa jalkojen alta hetkeksi, kun Mausefallessa rinne on pahimmillaan 85 prosenttia jyrkkä.

Nopein tapa laskijalle on pitää sukset tiukasti lumen pinnassa, mutta Mausefalle on antanut laskijoille pisimmillään 80 metrin ilmalentoja.

Kun vauhti Mausefallesta kiihtyy noin 120 kilometriin tunnissa, iskee laskijan kroppaan yli kolmen g:n voima. Vastamäki jyrkänteen alla luo yhden maailmancupin raskaimmista kompressioista ennen kisan voittamisen kannalta usein varsin ratkaisevia karusellikäännöksiä.

Lähtöjyrkänteeltä karuselliin jokaisessa paikassa piilee potentiaalinen riski pahalle ulosajolle ja vakavalle loukkaantumiselle.

Ei lepoa

Kisan pisimmälle, karusellikäännöksiä seuraavalle liukupätkälle on laskijoiden nähty tulevan koko rinne hyödyntäen jopa suksien liukuessa turvaverkkoa pitkin. Kuuluisin tapauksista lienee Bode Millerin taidonnäyte vuodelta 2008.

Moni saattaisi kuvitella, että lähes pöytätasainen pitkä liuku olisi laskijoille paikka hengähtää. Todellisuudessa mahdollisimman aerodynaamisen asennon ylläpito on myös kovin kuluttavaa ja myös liuku on kovin ratkaisevassa osassa kisan lopputuloksen kannalta.

Ollakseen nopea myös tasaisella sekä laskijan välineiden on oltava kunnossa ja laskijan itsensä on osattava hyödyntää optimaalisesti suksen pohjaa liukumiseen.

Kahtakymmentä sekuntia liukua seuraa Seidlalmsprung -niminen jyrkänne, johon hypätään niin, ettei laskija näe lainkaan, mitä alla odottaa. On tähdättävä ulkomuistista sokkona optimaaliselle ajolinjalle kohti haastavaa jyrkänteen nimikkokäännöstä.

Katso näyte Bode Millerin uskomattomasta suorituksesta alta tai tästä. Juttu jatkuu videon jälkeen.

 

Vaara vaanii loppuun asti

Laskijan silmissä siintää jo suuren energiajuomayhtiön mainos, joka on jo pitkään koristellut Hausbergkante -nimistä hyppyriä. Sitä ennen on kuitenkin selvitettävä todella haastava S-mutka, jossa esimerkiksi norjalaislegenda Aksel Lund Svindal laski todella rajusti ulos takavuosina.

Hausbergkantesta hypätään oikealle viistoon. Heti alastulon jälkeen on jo todella väsyneille jaloille tarjolla paha kompressio ja tiukka käännös vasemmalle. Maali näkyy jo, mutta usein kovin epätasaisessa kunnossa oleva viistokäännös on vienyt lukemattomia laskijoita hurjalla vauhdilla turvaverkkoihin.

Viistorinteestä käännetään vielä kerran oikealle. Viimeinen jyrkänne lasketaan suoraan ja laskija kerää siitä 150 kilometrin tuntivauhdin loppuhyppyyn. Viimeinen hyppyri on vaatinut usein vielä veronsa.

Sveitsiläinen Daniel Albrecht vaivutettiin muun muassa kolmeksi viikoksi koomaan vuoden 2009 kaatumisensa jälkeen. Vuotta aiemmin yhdysvaltalainen Scott Macartney loukkaantui vakavasti samassa paikassa.

Syvä hiljaisuus

”Totta kai radan ympärillä on paljon kunnioitusta sen takia, että se on niin vaarallinen. Se on tuhonnut uria ja ehkä jossain määrin jopa ihmisiä, mutta ei sitä voi ajatella silloin, kun laskee. Siinä vaiheessa, kun pelottaa radalla, on sama mennä vaikka himaan”, Lehto kommentoi Ylen haastattelussa Streifin vaaroja.

Pelolle ei varmasti tilaa olekaan. Lehdon mainitsema kunnioitus Streifiä kohtaan on kuitenkin totisinta totta.

Jos muissa maailmancup-kisoissa syöksylaskijat valmistautuvat kisastarttiin rennosti toisilleen läppää heittäen, valtaa Kitzbühelin starttipaikan ennen kisaa syvä hiljaisuus. Hurjimmatkin reikäpäät menevät hiljaiseksi katsellessaan rinnettä alaspäin.

Siksi Kitzbühelin syöksy on alppihiihtomaailman kunnioitetuin kruununjalokivi.

Kitzbühelin syöksylasku perjantaina 20.1. kello 12.30 YLE TV2 ja lauantaina 21.1. kello 12.30 Yle Areena.