Kempeleen Kiri

Lähtötilanne

ElmoTV on perinteisesti esitellyt tulevan kauden joukkueet paremmuusjärjestyksessä. Ennakoilta heikoimman joukkueen ensimmäisenä ja vahvimman viimeiseksi.

Onko viimeisenä esiteltävä Kempele siis tämän kauden suurin ennakkosuosikki Suomen mestariksi?

Kysymykseen ei ole yksioikoista vastausta, sillä Superin kärki on ennätyksellisen tasainen ja mestaruuden voi voittaa useampi seura. Kempele on yksi näistä seuroista.

Kaikki muistavat viime syksystä Sotkamon ja Vimpelin finaalisarjan, mutta loppuottelussa olisi aivan hyvin voinut pelata myös Kempele. Se toki hävisi Sotkamolle välieräsarjan samoin 1-3-numeroin kuin Vimpeli loppuottelusarjan, mutta Kempele laittoi Kainuun suuren ja mahtavan paljon ahtaammalle välierissä kuin Vimpeli finaalissa.

Kempele ei juurikaan vahvistunut siirtomarkkinoilla, mutta joukkue ja etenkin sen kokemattomammat pelaajat saivat viime syksynä puolivälieräsarjassa Joensuusta, välieräsarjassa Sotkamoa ja voitokkaasti päättyneessä pronssipelisarjassa Mansea vastaan arvokasta kokemusta. Tuo kokemus voi olla iso tekijä syksyn ratkaisupeleissä.

Kempelettä on pidetty jonkinlaisena villin pohjolan joukkueena, jonka omaleimasta tapaa toimia ja elää on paremmissa pesäpallopiireissä kauhisteltu.

On totta, että väriä Kempeleen ympäriltä ei ole puuttunut, mutta kaiken värikkyyden takana on tehty armottoman kova temppu, jonka myötä pitkään Oulun Lipon varjossa ollut Kempele on noussut askel askeleelta kohti pesäpallon korkeinta kärkeä.

Kuvaavaa Kempeleen nousun nopeudella on ollut, että se nousi nykyiselle rupeamalleen Superiin kaudeksi 2019. Kahdella ensimmäisellä kaudella Kempele jäi pudotuspelien ulkopuolella ja kahdella seuraavalla kaudella se putosi jo välierissä. Viime vuonna Kempele voitti seurahistorian ensimmäisen mitalin.

Kempeleen nousu on vaatinut manageri Sami Salorannalta rohkeutta, mutta mitään yltiöpäisiä riskejä hän ei ole ottanut. Kempele ei ole ollut valtakunnan ykkösmaksaja, mutta jokainen ymmärtää, ettei Tuomas Jussilan tasoinen pelaaja liiku yhdellä tai kahdella nakkipaketin hinnalla.

Kausi 2024

Kempeleen materiaali on kiistatta sarjan kovimpia. Sen kruunaa Tuomas Jussila, joka on ollut viimeiset 5-6 vuotta Suomen ylivoimaisesti paras pesäpalloilija, kun mukaan lasketaan sisä- ja ulkopeli sekä Jussilan johtajuuden ja vaatimustason tuoma kokonaisuus.

Sotkamossa pullistellaan perinteisesti mestaruuksilla, mutta Jussila on päässyt hurjiin lukemiin, vaikka onkin pelannut pienemmissä seuroissa. Jussila on voittanut komealla urallaan yhteensä 13 SM-mitalia – neljä kultaa, yhden hopean ja kahdeksan pronssia.

Oleellista Jussilassa on kuitenkin ollut se, että menestys on seurannut häntä – yhtä Imatran kautta lukuun ottamatta – aina sinne, missä hän on pelannut. Kempele hankki viime kaudeksi toki myös Ossi Meriläisen ja Perttu Ollin, mutta suurin tekijä Kempeleen nousussa kahdesti peräkkäin puolivälierissä pudonneesta joukkueesta mitalijoukkueeksi oli Jussilan hankinta Mansesta.

Myös Kempeleen tämä kausi kulminoituu pitkälti Jussilaan. Joukkueessa on muitakin elintärkeitä huippupelaajia, mutta yhdelläkään muulla Superin seuralla ei ole kädessään Jussilan tasoista valttikorttia. Se tarkoittaa sitä, että jos Kempele haluaa edetä loppuotteluun ja taistella mestaruudesta, Jussilan on oltava parhaimmillaan juuri oikealla hetkellä ja oikeissa otteluissa.

Kempele on aavistuksen vahvempi sisäpelissä kuin ulkona. Markus Keski-Petäjästä on hiottu Kempeleessä Superin mitat täyttävä kärkimies. Onni Määttä on valtakunnan parhaita kakkosia ja varsinkin pomppukeleillä hänellä voidaan viedä huoletta kahtakin pesää. Jussila arvoa kolmosena on turha sen enempää purkaa.

Ykkösnyrkin täydentävät nelosena ja vitosena pelaavat Sami Haapakoski ja Antti Korhonen. Monet luulivat Haapakosken olevan jo menneiden aikojen mies, mutta Haapakoski on syttynyt Kempeleessä takavuosiensa hehkuun. Korhonen on puolestaan Superin vaarallisin numerolla lyövä kotiuttaja.

Viime kaudella kakkoskärjen avasi Olli ennen Jani Lassilaa ja Aatu Saastamoista. Tällä kaudella kakkoskärjen veturina on todennäköisesti Lassila ennen Ollia tai Saastamoista. TalviSuperissa myös Määttä pelasi kakkoskärjessä, jolloin Olli pelasi ykköskärjessä kakkosena. Kesällä Määttä palannee takaisin ykköskärkeen – tai sitten ei.

Kempeleellä on kaksi hyvää lyöjäjokeria, Ossi Meriläinen ja Matti Korhonen. Kumpikaan ei ole TOP6-lyöjäjokeri, mutta yhdessä he muodostavat vahvan jokerikaksikon. Kolmas jokeri on etenijäjokeri Teemu Hollanti, joka siirtyi Kempeleeseen täksi kaudeksi pysyvällä siirrolla.

Ulkona Jussilan rooli on myös keskeinen. Hän pystyy hoitamaan loistavan pelinlukutaitonsa, nopeiden jalkojensa ja rohkeutensa ansiosta kakkospuolella jättiläismäistä tonttia. Haapakoski, Saastamoinen ja Keski-Petäjä täydentävät Kempeleen polttolinjan.

Lassila otti viime kaudella lukkarina valtaisan kehitysloikan ja nousi yhdeksi Superin parhaista lukkareista. Määttä ja Antti Korhonen muodostavat erinomaisen etukenttäkaksikon.

Kempeleen haavoittuvin kohta on takakenttä. Olli tekee edelleen yksittäisiä virheitä, mutta hänestä on kehittymässä kovaa vauhtia hyvä koppari. Ojalakin on kehittynyt, mutta hänen tonttiaan tullaan kesällä ja etenkin syksyn ratkaisupeleissä piiskaamaan surutta.

Aappo Savikoski on Kempeleen reserveistä lähimpänä avauskokoonpanoa. Hän pystyy pelaamaan ulkona niin etukentällä kuin linjassa. Jos jokerit ovat terveinä, Savikoski ei mahdu jokeriosastolle.

Kouvolaan siirtyneen Petri Tuuvan paikalle pelinjohtajaksi syksyllä palkattu Mikko Korhonen voitti Sotkamossa pelinjohtajan kaksi Suomen mestaruutta vuosina 2014 ja 2015. Myös Joensuussa Korhosen pesti alkoi lupaavasti, kunnes projekti suli käsiin ja hän sai potkut kesken toisen kauden.

Tässä mielessä Korhonen kuuluu kahdesta voittamastaan mestaruudesta huolimatta niihin pelinjohtajiin, joilla on alkavalla kaudella todistettavaa. Hänellä on käsissä joukkue, joka voi aidosti voittaa jopa Suomen mestaruuden, mutta se vaatii Korhoseltakin täydellisen onnistumisen.

Näyttäköön kesä sen, miten kovaa tekoa Korhonen on pelinjohtajana otettuaan kaksi kautta happea Joensuun epäonnistumisensa jälkeen.

Arvio

Kempeleen kohdalla oleellinen asia on, että sillä on kaikki mahdollisuudet taistella tällä kaudella mestaruudesta – ja myös voittaa se. Se ei tarkoita, että niin automaattisesti kävisi, mutta tämä on joka tapauksessa Kempeleen taso kauden alkaessa.

Kempeleen haasteena muiden kärkiseurojen tavoin on se, että väärässä kohdassa kautta ei kannata notkahtaa. Puolivälierän mörön voisi ajaa pois sillä, että voittaisi runkosarjan.

Tulevaisuus

Kempele on ollut viime vuodet rakennusvaiheen seura. Syksyllä sillä on kuitenkin edessään tilanne, että kaksi avainpelaajaa lähtee Sarkkirannasta. Antti Korhonen siirtyy Manseen ja Onni Määttä Pattijoelle.

Sami Saloranta ja hänen adjutanttinsa Juha-Matti Ranta eivät ole jääneet kuitenkaan aseettomiksi. Kaksikko on jo osapuilleen sopinut Tuukka Sarkkisen hankinnan Pattijoelta sekä Valtteri Hämäläisen ja Arttu Ruuskan hankinnat Kouvolasta.

Kempeleen kohdalla kannattaa jättää pieni varaus myös sille, etteivät hankinnat jää tähän.

Korhonen ja Määttä ovat menetyksiä, mutta Kempele on osoittanut, että selviää pelaajamarkkinoiden haasteista ja pystyy jatkossakin houkuttelemaan Oulun kupeeseen kovan luokan pelimiehiä.

Siksi Kempele pysyy yhtenä sarjan kärkiseuroista tulevinakin vuosina, kunhan Saloranta jaksaa vääntää pesäpallokenttien väriläiskän ruoria.