Superpesis -kauden aloitus on heilauttanut sarjan kärkijoukkueiden voimasuhteita uuteen asentoon. Kautensa kompuroiden aloittanut Joensuu on edelleen sarjan vahvin joukkue ja Kouvola on ollut odotetun vahva, mutta kahden ennakkosuokin takana on tapahtunut liikehdintää.

Sotkamo on löytänyt nopeasti toimivan rutiinitasonsa ja sillä on jopa odotettua enemmän kotiutusvoimaa, mutta Pattijoen ja JymyJussien tilanne ei ole niin ruusuinen mitä tämänhetkinen sarjataulukko sanoo. Kaikista huolestuttavin tilanne on kuitenkin Vimpelillä, joka on putoamassa auttamatta mitalivauhdista. Myös Hyvinkää ja Imatra ovat pelanneet alle odotusten.

Superpesis-suurin yllättäjä on ollut Kitee. Vaikka Kitee on pelannut vasta viisi ottelua, nuori kiteeläisjoukkue pitää alkaa ottaa vakavissaan. Esimerkiksi tiistaina Hyvinkäällä se oli selvästi parempi joukkue kentällä – kuten se oli myös kahdessa ottelussa Joensuuta vastaan, vaikka sen 5-3-johto sulikin sunnuntaina neljännen tasoittavalla ja kolmen pisteen voitto muuttui Supervuorossa 1-2-tappioksi.

Tuulenhalkaisijat vahvassa iskussa

Miesten Superin sarjataulukosta voisi saada sen käsityksen, että Kouvola ja Sotkamo ovat lähdössä jo karkumatkalle. On totta, että molemmat ovat aloittaneet kautensa vahvasti, mutta niitä kumpaakaan ei ole vielä mitattu kaikista kovimmassa paikassa. Molemmat ovat jyränneet sarjakärkeen vahvalla rutiinitasolla, jonka kumpikin joukkue on löytänyt nopeasti ja vaivatta.

Kouvolan todellisesta iskukyvystä ei ole vielä saatu täyttä kuvaa, sillä se on kohdannut Mansen ja Kankaanpään kahdesti ja Hyvinkään ja Imatran kerran. Superpesis-kauden ensimmäinen tositesti sillä on edessään vasta ensi tiistauna, kun se kohtaa vieraissa Joensuun.

Kauden avaus on osoittanut kuitenkin Kouvolan vahvuuden. Hyvä esimerkki sen vahvuudesta oli tiistainen Imatra-ottelu, jossa Kouvola pelasi kotikentällään käytännössä ilman perinteisesti vahvinta sisäpeliasettaan, pomppua, ja voitti silti ottelun helposti.

Jere Dahlström on ollut alkukaudella vahvassa vireessä ja myös Toni Kohonen on sopeutunut hyvin uudelle ulkopelipaikalleen. Dahlström ja Kohonen ovat nousseet nopeasti pelinjohtaja Iiro Haimin luottomiehiksi, enkä olisi yllättänyt, jos tiistaina kentille palannut Toni Laakso nousisi myös saman tien Haimin luottoketjuun.

Sotkamon alkukauden voitot ovat perustuneet pitkälti kolmeen asiaan: hurjaan kärkeen, hyviin kotiutuksiin ja yllättävän pitävään ulkopeliin. Kärki tiedettiin jo ennen kautta kivikovaksi, mutta kotiutusosasto on ollut yllättävänkin laaja. Kuvaavaa tilanteelle on, että Roope Korhonen on  vasta kolmantena Sotkamon sisäisessä lyötyjen juoksujen pörssissä Konsta Kurikan ja Lauri Rönkön jälkeen.

Sotkamon ulkokenttä on toistaiseksi onnistunut hyvin, mutta vastustajat eivät ole vielä testanneet ja painostaneet sen heikointa kohtaa, etukenttää. Kauden alku on kuitenkin osoittanut, että Sotkamo on jälleen vahva ehdokas yhdeksi mitalistiksi.

Tulokset loistavat, peli ei

Pattijoen ja Seinäjoen tilanne on sen sijaan ristiriitaisempi. Molemmat joukkueet ovat pystyneet kääntämään tasaisia otteluita voitoiksi ja sarjataulukon mukaan niillä menee hyvin. Todellisuudessa tilanne ei ole kuitenkaan niin hyvä kuin sarjataulukko väittää.

Pattijoen peli ei ole kulkenut odotetulla tavalla ja mikä vielä huolestuttavampaa, joukkuetta on alkanut syödä loukkaantumiset. Pahin takaisku on Jari Törmäsen loukkaantuminen sen verran pahasti, että Törmäsen koko kausi on paketissa.

Törmäsen myötä joukkue menetti yhden kolmesta pääkotiuttajasta. Juuso Keski-Koukkari on aloittanut kautensa hyvin, mutta hän on aiempina vuosina ollut ailahteleva. Nyt Keski-Koukkarin on pakko onnistua läpi kauden.

Topi Kososeen voi aina luottaa myös kotiuttajana. Sami Haapakoskelta löytyy myös kotiutusvoimaa, mutta jos hänen edestään ykkörkärjessä putoaa Paavo Pellon tai Timo Kallion kaltaisia pelaajia loukkaantumisten vuoksi, Haapakoski joutuu silloin tekemään tilanteita. Harri Kolehmaisen loukkaantuminen on tehnyt kipeää ulkopelissä.

JymyJussien pelaaminen on vielä harvemman palan varassa. Tuomas Raunion on pakko mennä kentälle ja vaihtajajokeri Ville Viidan pitää onnistua ottelusta toiseen huippuprosenteilla, jotta urkujaan vielä virittävälle Jukka-Pekka Vainionpäälle riittää ruokaa.

Tässä vaiheessa Superpesis-kautta pitää olla ennusteiden kanssa vielä varovainen, mutta alkukauden viesti on selvä: jos Pattijoki ja JymyJussit eivät paranna peliesityksiään, niistä kumpikaan ei ole Joensuun, Kouvolan tai Sotkamon tasoinen joukkue. Paras kolmesta -järjestelmässä pelattavissa pudotuspeleissä voi toki sattua yllätyksiä, varsinkin J-P Vainionpään hurjan läpilyöntivoiman ja Pattijoen kokemuksen myötä, mutta kumpikin joukkue on ollut pelillisesti alkukauden aikana lievä pettymys.

Joensuu tulossa

Joensuu on aloittanut kautensa tahmeasti. Joukkueen peli ei ole pudonnut jengoilleen niin nopeasti ja helposti kuin Joensuussa laskettiin, mutta tilanne on kaukana huolestuttavasta. Joensuulla on edelleen sarjan paras ja levein materiaali, ja se on selvästi löytämässä peliinsä oikean sävelen. Kaiken lisäksi se on pelannut vasta neljä ottelua, mikä sekin osaltaan vääristää JoMan sarjasijoitusta, kun Kouvola ja Sotkamo ovat pelanneet jo kuusi ottelua.

Suurin kysymysmerkki, jonka pelinjohtaja Mikko Korhonen joutuu ratkaisemaan, on ykköskärjen koostumus. Kysymys tiivistyy siihen, ovatko Kiteeltä Tuomas Jussilan paikalle kakkoseksi hankittu Topi Hurskainen ja Kouvolassa viime kaudella runkosarjan kärkilyöntitilaston voittanut Antti Hartikainen automaattisia ja ennen kaikkea parhaita vaihtoehtoja ykköskärkeen.

Jussila oli kakkosena valtakunnan ykkönen, joten kukaan ei odottanutkaan Hurskaisen korvaavan Jussilaa. Hurskaisella on kuitenkin ollut alkukauden aikana vaikeuksia etenemisensä kanssa ja hän on nukkunut muutaman selvän juoksun kolmosella.

Myös Hartikaisen paikalle kolmoseksi olisi vaihtoehtoja. Lauri Kivinen olisi takuuvarma kolmonen ja nuori Samuel Tirkkonen on myös potentiaaliltaan ykköskärjen pelaaja. Korhonen voisi siirtää myös jokeri Konsta Piirosen ykköseksi ja nyt kärkenä pelanneen Konsta Kettusen kakkoseksi.

Kysymys ei niinkään ole siitä, etteikö Joensuun kärki toimi, vaan miten se toimisi parhaimmin. Tämä on se kysymys, jota Mikko Korhonen joutuu pohtimaan.

Mikko Kemppaisen puuttuminen nivusvamman takia on ollut ulkopelissä iso menetys, mutta Kemppainen on palaamassa kehiin ja hänen paluunsa myötä Joensuu saa ulkopelinsä tuttuun muottiin.

Joensuun tulemisesta ei kannata kenenkään olla huolissaan – paitsi kenties muiden kärkiseurojen. Jos Joensuu ei voita runkosarjaa, runkosarjan ykkös- tai kakkossija voi puhtimäkeläisen verbaliikan mukaan olla tälläkin kaudella dödsi. Kaikkien muistissa on, että toissa kaudella JoMa pudotti välierissä runkosarjan voittaneen Vimpelin suoraan 3-0 ja viime kaudella se pudotti välierissä runkosarjaksi toiseksi sijoittuneen Vimpelin samoin lukemin. Raveissa kuolemanpaikka tarkoittaa johtavan hevosen rinnalla juoksevan hevosen paikkaa, mutta pesäpallossa döödenssi tarkoittaa Joensuun kohtaamista pudotuspeleissä.