Superpesis-kauden ylivoimaisesti suurin ja suolaisin arvoitus tulee Saarikentältä
Vimpelin Veto on alkavan pesäpallokauden suurin arvoitus. Sen kauden äärirajat ovat sinivalkeissa pilvissä ja vähävetisessä joessa.
Vimpelin Veto
Lähtötilanne
Miesten Superpesis-kauden suurin arvoitus tulee Saarikentältä. Vimpelin Vedolla on koossa joukkue, joka voi voittaa jopa Suomen mestaruuden – mutta jäädä heikoimmillaan runkosarjassa kuudenneksi.
Vimpeli on ollut 2020-luvulla yksi suurista, joka voitti kesällä 2022 Suomen mestaruuden. Sen kokoonpano oli usean vuoden ajan miltei muuttumaton, kunnes viime syksynä alkoi tapahtua.
Vimpelin Superpesis-joukkueessa jo kesällä 2002 debytoinut ikoninen lyöjäjokeri Janne Mäkelä pelaa tulevalla kaudella Kiteellä ja viisinkertainen lyöjäkuningas Jukka-Pekka Vainionpää lähti hakemaan uralleen uutta nostetta Mansesta. Poissa on myös lukkari Teemu Kinnunen.
Ainoa uusi kasvo joukkueessa on vanha tuttu Henri Puputti, joka oli Sami Haapakosken kanssa Vimpelin 2010-luvun huippujoukkueen tärkein ja valovoimaisin pelaaja.
Joukkue
Vimpeli poikkeaa sarjan muista kärkijoukkueista siinä, että vimpeliläisessä arvomaailmassa räiskyvä sisäpeli ajaa ulkopelin edelle. Se ei tarkoita, etteikö Vimpeli olisi myös hyvä ulkopelijoukkue, mutta painotus on selvä. Palloa lyödään armotta ja mikään ei ole Saarikentällä kauniimpaa musiikkia kuin jokipallot. Viime kaudella Vimpeli löi runkosarjassa 25 kunnaria, joista valtaosan vaihtotilanteissa.
Vimpelin voima ja sen huikein potentiaali perustuu myös tällä kaudella sisäpeliin.
Sisäpelin ytimessä on kolmen pelaajan moottori – Mikko Kanala kakkosena, Aleksi Lassila kolmosena ja Elmeri Anttila nelosena.
Kaikki kolme ovat mailassa huipputaitavia, mutta sen lisäksi jokaisella on omat erikoisvahvuutensa. Kanala on monipuolinen ja arvaamaton lyöjä ja hänellä on vahva läpilyöntiuhka. Lassila on viivästettyjen lyöntien erikoisosaaja ja pehmeiden käsiensä ansiosta taiturimainen lyhyiden lyöjä. Anttila on Superin taitavin ja vaarallisin voimakkaalla kiertoliikkeellä lyövä pelaaja.
Kakkoskärkeen jää myös vaihtolyöntivoimaa. Juho Heikkala ja Lauri Vihriälä ovat molemmat taitavia mailassa ja Ville Soini tuo kakkoskärkeen kotiutusvoimaa. Severi Lassilan rooli sisäpelissä on marginaalinen.
Sitten alkavat haasteet, jotka pelinjohtaja Jussi Parvin ja valmennusjohdon pitäisi ratkaista.
Vimpeli ei ole huippunopea joukkue eikä jalkoja ole liikaa. Mikko Vihriälä pelasi mestaruusvuonna 2022 loistokauden ykkösenä, mutta on kärsinyt loukkaantumisista ja hänellä on ollut vaikeuksia mahtua ulkopelinsä vuoksi avaukseen. Myös 33 vuotta tällä viikolla täyttäneen etenijäjokeri Jere Saukon jaloista alkaa paras veto loppua.
Vimpeli huutaa hyvää ja takuuvarmaa kärkimiestä. Vastuulliseen rooliin ollaan istuttamassa Veeti Kortehistoa, joka meni viime kaudella nollassa kentälle lupaavilla 63,4 prosentin tehoilla.
Toinen haaste on se, miten Vimpeli rakentaa kotiutusosastonsa ja jokeriosastonsa. TalviSuperissa Vimpeli käytti kahta lyöjäjokeria, Puputtia ja Matias Rinta-ahoa. TalviSuper ei välttämättä kertonut kuitenkaan koko totuutta, sillä Rinta-aho ei voinut pelata ulkona käsivamman vuoksi.
Myös kesällä Vimpeli voi pelata kahdella lyöjäjokerilla tai yhdellä lyöjäjokerilla ja kahdella etenijäjokerilla.
Puputti on edelleen yksi Superin parhaista ja varmimmista koppareista. Hän pelaa osassa otteluita kopparina jo runkosarjassa ja siirtyy Mansen tavoin syksyn ratkaisupeleissä pysyvästi takakentälle.
Rinta-ahokin saa kesällä vastuuta etukentällä Puputin jäädessä lyöjäjokeriksi, mutta mitä lähemmäksi syksyä tullaan, sitä selvemmin hänestä tulee lyöjäjokeri.
Puputin peluuttaminen toisena kopparina parantaa takakenttää ja samalla Vimpeli voi käyttää jokeriosastollaan kahta etenijäjokeria – Saukkoa, Mikko Vihriälää tai Atte Kortehistoa. Tämä toisi joukkueeseen kaivattua nopeutta.
Puputti pystyy vanhana konnana pelaamaan molemmissa rooleissa ilman ongelmia, mutta Rinta-aho on pitkään pelannut myös ulkona ja on hyvä kysymys, joko hän on kypsynyt ajatukseen siirtymisestä pelkäksi lyöjäjokeriksi?
Vimpelin ongelma ei ole, etteikö se pystyisi korvaamaan Vainionpään ja Mäkelän viime kauden juoksumäärää.
Vainionpää pelasi viime kaudella heikoimman kautensa 13 vuoteen ja Mäkelä 17 vuoteen. Mäkelän vaatimattomia lukemia selittää se, että hän joutui elokuussa käsileikkaukseen ja pelasi loukkaantumisten vuoksi vain 19 ottelua.
Siksi kaksikon viime kauden juoksumäärä, 91 juoksua, ei ole oikea vertailukohta. Oikea vertailukohta ovat kaudet 2022 ja 2023, jolloin kaksikko moukaroi peräkkäisinä kausina 182 ja 186 juoksua.
Niiden juoksumäärien kanssa Vimpelillä on kesällä tekemistä, vaikka 51 juoksua viime kaudella lyöneen Anttilan rooli kotiuttajana kasvaa koko ajan ja vaikka Puputti onkin kovapäinen kotiuttaja.
Ulkona Soini saa pelata nyt koko kauden ykköslukkarina. Etukentällä Aleksi Lassila ja Lauri Vihriälä muodostavat vahvan kaksikon. Myös Rinta-aho voi pelata kesän aikana osassa otteluita edessä, jolloin Vihriälä voidaan siirtää linjaan.
Polttolinjassa Severi Lassila ja Kanala ovat Superin kovinta kärkeä. Heikkala ja Veeti Kortehisto hoitavat kolmospuolen.
Takana Anttila ja Puputti ovat myös huipputasoa. Mikko Vihriälällä on sen sijaan edessä haasteinen kesä, sillä hänen otteensa kopparina eivät ole vakuuttaneet.
Avainpelaajat
Vimpelin ehdottomat tähtipelaajat ovat Anttila, Kanala ja Aleksi Lassila sekä Severi Lassila ulkopelaajana. He hoitavat kyllä leiviskänsä, mutta miten Veeti Kortehisto onnistuu kärjessä, Soini lukkarina ja miten pääkotiuttajat Puputti ja Rinta-aho saavat lyöntinsä kulkemaan?
Läpimurtopelaaja
20-vuotias Ville Soini on lukkarina kiistaton lupaus. Hänellä on kaikki keskeiset nykylukkarin ominaisuudet fysiikkaa myöten.
Soini ei ole kuitenkaan vielä valmis huippulukkari, ainoastaan kehittymässä sellaiseksi. Tätä taustaa vasten oli yllätys, että hän joutui viime kaudella jakamaan lukkarivastuuta Kinnusen kanssa. Soinin peluuttaminen olisi palvellut hänen kehittymistään ja Vimpelissä ratkaisua ihmeteltiin myös siksi, että Soinia pidettiin – täysin perustellusti – Kinnusta parempana lukkarina jo viime kesänä.
Soini on mielenkiintoinen pelaaja myös siksi, että hänellä on kotiutuspotentiaalia. Sitäkin kehityspolkua kannattaisi ruokkia ja unohtaa puheet, että hänen on parempi keskittyä vain lukkarina pelaamiseen.
Arvio
Vimpelin kausi tiivistyy siihen, miten paljon joukkueen potentiaalista saadaan kesällä irti. Tässä suhteessa katseet kohdistuvat pelinjohtoon.
Vimpeli ei ole helppo joukkue johtaa, sillä joukkueessa on monia voimakastahtoisia ja itsellisiä pelaajia. Parvin haasteena on, että hänen pitäisi päästää Kanalan ja Anttilan kaltaisissa pelaajissa oleva peto irti, mutta samalla heitä pitäisi pystyä hillitsemään liiallisesta läpilyönti- ja ratkaisuinnokkuudesta.
Vimpelin todennäköiset sijat runkosarjassa ovat 4-5, mutta ääripäät ovat kaukana. Mestaruus saattaa kuulostaa hurjalta ajatukselta, mutta siihenkin Vimpelillä on materiaalinsa ansiosta täysi sauma.
Tulevaisuus
Vimpelin sopimustilanne on hyvällä pohjalla, sillä Anttilalla, Aleksi Lassilalla, Rinta-aholla ja Kortehiston veljeksillä on sopimukset syksyyn 2027 saakka ja Soinilla ja Juho Heikkalalla syksyyn 2028.
Joukkue kuitenkin elää ensi kaudeksi. Olli Heikkala palaa takaisin kotiin Kempeleestä ja Veeti Kettunen tulee Hyvinkäältä vahvistamaan polttolinjaa.
Vihriälän veljekset ovat olleet jo jonkin aikaa tyytymättömiä saamaansa vastuuseen. Veljeksistä nuorin, Jussi, lähti jo Puna-Mustiin ja Mikko on menossa hänen perässään Helsinkiin. Myös Lauri on lähtökuopissa ja saattaa hyvinkin siirtyä syksyllä uusiin maisemiin.
Puputti on myös Puna-Mustien hankintalistalla ensi kaudeksi.
Parvin kaksivuotinen sopimus päättyy tähän kauteen ja Vimpeli on etsinyt talven aikana aktiivisesti uutta pelinjohtajaa ensi kaudeksi.
Vaikka joukkueessa tapahtuisikin muutoksia, Vimpelin asema ei ole lähivuosina uhattu. Kilpailu kuitenkin kiristyy koko ajan ja Vimpelissä joudutaan miettimään samaa kysymystä kuin Joensuussa: Kuka seuraa johtaa ja kenen silmällä ja ammattitaidolla joukkuetta rakennetaan ja pelinjohtajia valitaan?
