Superpesiksen ja Ykköspesiksen seurat kokoontuivat maaliskuussa keskustelemaan Superpesis Oy:n henkiin herättämisestä. Pekka, kokouksesta on kuukausi. Joko henki on virinnyt?

Ei vielä virallisesti, mutta hanke etenee koko ajan ja Superpesis Oy pyritään saamaan täyteen toimintaan jo vuodeksi 2024.

Myös monet tähän hankkeeseen liittyvät uudistukset etenevät koko ajan. Uudenlainen talvisarja pelataan jo ensi talvena, tänä kesänä pilotoidaan ulkopelin tilastointia ja tällä uudella organisaatiolla tulee olemaan keskeinen rooli myös sarjajärjestelmän uudistamisessa.

Pidän väistämättömänä, että Superpesis Oy syntyy uudelleen ja hyvä niin. Superpesis Oy:n lakkauttaminen oli selvä virhe, joka perustui väärään analyysiin siitä, miksi se ei toiminut viimeisinä vuosinaan yhtä hyvin kuin 1990-luvulla. Kysymys ei ollut organisatorisesta ongelmasta, vaan tekijöistä. Kun oikeat tekijät olivat oikeilla paikoilla, Superpesis Oy ja Pesäpalloliitto muodostivat todella vahvan voimakaksikon. Kun tekijät vaihtuivat, eikä osaaminen ollut enää samalla tasolla, syyt vieritettiin organisaatiomallin syyksi, mikä oli virhe.

Seurojen ääni on viime vuonna kadonnut lähes tyystin ja siksi huippuseurat ovat olleet jo pidempään tyytymättömiä nykyiseen tilanteeseen. Nyt vain Superpesis Oy:hyn on löydettävä oikeat tekijät. Juha Tanskanen hallitsee varmasti korkeimman johtotason ja visiot, mutta hänen rinnalleen on löydettävä myös oikeat operatiiviset tekijät.

Vetäjän paikkaa ehdittiin jo tarjota kahdelle vahvalle pesäpallon tekijälle, Jani Valkeapäälle ja Jonne Kemppaiselle, mutta molemmat ovat siirtyneet pesäpallon kannalta harmillisesti jääkiekon puolelle.

Yksi iso kysymys tulee olemaan sarjajärjestelmä ja Superpesiksen joukkuemäärä. Missä niiden osalta mennään?

Asia, josta vallitsee laaja yksimielisyys, on, että niin miesten kuin naisten Superpesiksen pidetään avoimina eli Superista voi pudota ja sinne voi joka vuosi nousta.

Siitä sen sijaan on ymmärrettävästi useampi näkemys, mikä on miesten Superin joukkuemäärä. Päävaihtoehdot ovat 14 tai 12 joukkueen Superpesis, mutta on siellä väläytetty myös 10 joukkueen sarjaakin.

Minusta joukkuemäärän sijasta oleellisempi kysymys on se, kuinka monella seuralla Ykköspesiksen seurat mukaan lukien on niin toiminallisesti kuin taloudellisesti oikeasti edellytyksiä pelata Superpesiksessä. Tämä määrä olisi saatava niin suureksi, että Ykköspesiksessä olisi useampi seura, jotka voisivat nousta ja aidosti pelata Superissa.

Tällainen malli mahdollistaisi myös nyt suunnitteilla olevan sarjajärjestelmän, jossa Superin 2-4 heikointa joukkuetta Superin joukkuemäärästä riippuen pelaisivat kauden päätteeksi Ykköspesiksen neljän parhaan joukkueen kanssa karsintasarjan, jonka 2-4 parasta joukkuetta pelaisi seuraavalla kaudella Superissa.

Tämän mallin myötä kaikkien seurojen kausi jatkuisi pidemmälle syksyyn ja ne saisivat kaipaamiaan lisäotteluita. Putoamisen pelko piiskaisi myös Superin heikompia seuroja kehittämään toimintaansa ja pelaamaan kauden loppuun saakka tosissaan. Nythän osa joukkueista on voinut pelata loppukauden rallatellen, kun niillä ei ole ollut enää mahdollisuuksia päästä pudotuspeleihin eikä vaaraa joutua karsimaan.

Tässäkin asiassa ollaan liikkeellä hyvällä jalalla. Kausi 2024 pelataan edelleen 13 seuran voimin, mutta uusi sarjajärjestelmä ja uusi joukkuemäärä on tarkoitus ottaa käyttöön jo kaudella 2025.

Miten suhtaudut mahdollisesti jo joulukuussa alkavaan talvisarjaan?

Jos TalviPesiksen kautta saadaan nostettua Ruudun sopimusta ja muutenkin lisättyä yhteistyöeuroa, hyvä niin. En kuitenkaan näe, että TalviPesis olisi mikään käänteentekevä asia, joka nostaisi kertaheitolla talven aikana pelattavien otteluiden arvoa ja merkitystä.

Ensimmäinen haaste on se, että ensin tarvittaisiin kunnon halleja, joissa pelaaminen niin tilan kuin alustan suhteen olisi pesäpallolle aidosti sopiva ja katsomoissa olisi sen verran hyvän tilat, ettei sinne tarvitsi ottaa mukaan omaa tuolia. Toki nyt Suomessa on muutama jo kohtalaisesti pesäpalloon sopiva halli, mutta tällä hetkellä hallipesis on eri peliä kuin ulkona pelattava pesäpallo.

Toinen haaste on se, että TalviPesiksen päätteeksi on välierät ja finaalit on tarkoitus pelata ulkona. Hyvä ajatus, mutta sääolosuhteet ovat keväisin arvaamattomia. Jos TalviPesis joudutaan päättämään räntäsateessa, jokainen ymmärtää, mitä se tarkoittaa.

Siksi kannattaisi vakavasti harkita, että TalviPesis päättyisi Fuengirolassa pelattavaan lopputurnaukseen tai miksei siellä voisi pelata useampikin TalviPesiksen otteluita, koska melkein kaikki seurat leireilevät jo nyt Fuengirolassa.

Laivaseminaarissa nousi esille myös kysymys, missä pesäpalloa pelataan tulevaisuudessa eli pelataanko sitä kaupungeissa vai maaseutupaikkakunnilla. Näetkö tässä jonkun suuremman linjauksen?

Pikemmin väistämättömän kehityksen. Jo 90-luvulla paljon esillä ollut suurkaupunkivisio perustui siihen, että yhteiskuntatutkijoiden mukaan väki muuttaa entistä voimakkaammin maalta kaupunkeihin – ja niinhän tässä on käynyt ja käy jatkossakin.

Yksi pesäpallon vahvuuksista on 80-luvulta lähtien ollut se, että on ymmärretty, mihin suuntaan yhteiskunta on muuttumassa ja uskallettu ja osattu seurata sitä muutosta.

Pesäpallossa kehitys on vienyt jo nyt pieniltä maaseutupaikkakunnilta kaupunkeihin. Sotkamo ja Vimpeli ovat toki säilyttäneet paikkansa mitalitason joukkueina, mutta vielä 2000-luvun alkuvuosina mitaleille oli Kiteen, Pattijoen ja Koskenkorvan kaltaisia seuroja, joiden tilalla on nyt Tampereen, Joensuun ja Kouvolan kaltaisten kaupunkien seuroja.

Pienempien paikkakuntien seuroilla on toki edelleen mahdollisuus taistella mitaleista ja mestaruuksista, mutta se vaatii samanlaista toiminnan tasoa ja samalla tavalla vahvaa juniorityötä, jota Vimpeli ja Sotkamo ovat perinteisesti tehneet.

Tämän voi nähdä toki uhkakuvana, mutta tämän voi ottaa myös haasteena. Menestyminen on edelleen mahdollista, mutta se vaatii jatkossa entistäkin vahvempaa osaamista.