Kiekko putoaa jäähän Liiga-areenoilla syyskuun alussa, mutta yksi asia on jo nyt varma: alkamassa on arvoituksellinen Liiga-kausi

Sitä se on paitsi jälleen koronaviruksen aiheuttaman epävarmuuden, mutta ennen kaikkea sen vuoksi, että yli puolet SM-liigan joukkueista ovat vaihtaneet päävalmentajaansa. Niin tekevät Lukko, TPS, Kärpät, HIFK, KooKoo, SaiPa, JYP sekä Jukurit.

Ja kun päävalmentaja vaihtuu, se sisältää aina omat epäilyksensä.

Miten Lukon uusi luotsi Marko Virtanen pystyy selvittämään aina yhtä hankalaan tilanteen, eli hyppäämään hallitsevan mestarin ruoriin uutena valmentajana?

TPS:n päävalmentaja Jussi Ahokas tiedetään kyvykkääksi päävalmentajaksi, mutta myös TPS:ssä on kuohunut. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan jopa 300 000 euroa kaudessa saava ja siten kenties yhden Liiga-historian poskettomimmista sopimuksista saanut Lauri Korpikoski ja seura ovat Iltalehden – syystä tai toisesta politiikan toimittajan laatiman – uutisen mukaan ilmiriidassa.

Korpikoski poissuljettiin lehden uutisen mukaan viime kaudella joukkueen toiminnasta ja pelaajalausunnon mukaan kyse oli ”silkasta nöyryyttämisestä”. Sekin on mielenkiintoista, miten näin voi käydä esimerkiksi hallituksen jäsenenä toimivan – ja ihmisläheisen valmennuksen sanansaattajana – Erkka Westerlundin seurassa?

Saako Ahokas paketin toimimaan yhtä hyvin, kun takana on jopa hieman yllättäen finaalikevät fanien suosioon nousseen Raimo Helmisen komennossa – ja siten myös nälkä kasvanut syödessä?

Mielenkiintoista on nähdä myös se, että pystyykö Kärpät palaamaan kärkijoukkueeksi keltanokkapäävalmentaja Lauri Mikkolan johdolla?

Mitä tekee Olli Salon KooKoo? Voiko Pekka Virran kultainen kädenjälki näkyä myös SaiPassa – ja miten nopeasti?

Onko viime vuosina loistosta kadotukseen ajautuneella JYPillä Jukka Ahvenjärven johdolla mitään palaa pudotuspeleihin?

Entä ovatko Olli Jokisen suuret puheet kesän aikana tapahtuneesta muutoksista kääntymässä tekoihin?

Yksi asia huomioonotettavaksi on myös Tapparan sisällä kuohunut kapteenidraama. Miten se on vaikuttanut ryhmädynamiikkaan ja siten suorittamiseen kaukalossa?

Paljon on siis kysymyksiä, itse asiassa enemmän kuin vuosiin.

Mutta moni näistä epävarmuustekijöistä voi sataa myös HIFK:n ja Ville Peltosen laariin.

***

Ei pidä käsittää väärin.

Myös Ville Peltonen on kokematon päävalmentaja, eikä hänen valmentamastaan jääkiekosta HIFK:n päävalmentajana tiedetä vielä paljoakaan. Siispä myös Peltosen yllä on paljon kysymysmerkkejä. Ensimmäisestä harjoitusottelusta Jukureita vastaan torsolla miehistöllä pelanneesta HIFK:sta ei vielä valtavia johtopäätöksiä voi vetää.

Peltosella on kuitenkin etuna vahva pelaajamateriaali ja joukkueeseen on hankittu jälleen kerran mestaruustasolle riittävää laatua. Esimerkiksi hankintoina hyökkäyspäässä Eetu Koivistoinen, Jere Innala ja Olli Palola edustavat Liiga-tasolle luksusta. Saa olla aikamoinen tunari, mikäli HIFK:n riveistä ei saada revittyä ainakin kovan luokan ylivoimatehoja.

Ylipäätään Peltosen käytössä oleva materiaali on parempi kuin se oli viime kaudella Jarno Pikkaraisella. Ainoat kysymysmerkit löytyvät ehkä maalivahtiosastolta.

Peltonen on HIFK:n faneille rakas jo ennen ensimmäistäkään ottelua seuran päävalmentajana. Hän on seuran edellisen mestaruuden tuonut kapteeni ja nähnyt pelaajana niin läheltä kuin pelaaja voi nähdä, miten Kari Jalonen temppunsa HIFK:ssa teki.

Peltonen on myös Bernissä valmentajana nähnyt sen, miksi yksi kaikkien aikojen suomalaisvalmentajista – Kari Jalonen – on saanut joukkueensa pääsääntöisesti voittamaan.

Moni entinen huippupelaaja on kuitenkin ollut huippuvalmentajien opissa, joten olisi harhaa ajatella, että edes apuvalmentajana läheltä nähneenä se siirtyisi jotenkin päävalmentajuuteen.

Vai pitääkö joku esimerkiksi Leijonissa apuvalmentajana toimivaa Ari-Pekka Seliniä Jukka Jalosen veroisena valmentajana?

***

Peltosella on varmasti opettelemista HIFK:n päävalmentajana, mutta oleellista on myös tunnistaa se, että Liigassa pakka on tällä hetkellä auki. Se avaa mahdollisuuksia yllätyksille.

Vaikka HIFK:n resursseilla yllätyksestä puhuminen olisi silkkaa valehtelua, sillä se on väistämättä – ja täysin oikeutetusti – helsinkiläiselle aina odotusarvo, keltanokkavalmentajana Peltonen tuntuu lähtevän kauteen kuitenkin jonkinlaisesta haastaja-asemasta. Se on Peltoselle etu – samoin kuin se, että hän on Ville Peltonen.

Peltonen tulee saamaan enemmän aikaa kuin saisi jokin HIFK-perheen ulkopuolelta tullut valmentaja. Oikein tai väärin, niin se vain on.

Niin kiehtova nimi kuin Peltonen on, paljon suurempaan ääneen puhunut Olli Jokinen on saanut osakseen suurimman huomion kesällä. Jokisen puheet ovat olleet kovia, ääni kuuluva ja metodit poikkeavia –  kuten esimerkiksi se, että hän on osin ulkoistanut valmennustyötä ulkopuoliselle palveluntarjoajalle.

Se, että Jokinen on vienyt suurimmat otsikot, sopii maltillisemmin käyttäytyvälle Peltoselle. Hän on saanut olla jopa yllättävänkin rauhassa. Osa siitä kiteytyy ehkä Jokiseen, mutta myös Peltoseen itseensä.

Vaikka erilaiset Liigan tulevat ennakkojutut voivat tämän kaiken muuttaa, Peltonen on ottanut jotenkin nöyremmän ja matalamman profiilin linjan.

Peltonen ei tietenkään ole kiertänyt haastatteluja, kuten hän ei pestissään voikaan, mutta toistaiseksi hän on välttänyt monen uuden valmentajan ja ex-pelaajan sudenkuopan – turhan julistamisen mullistuksista ennen kuin näytöt ovat annettu.

Liigassa on nähty entisiä pelaajia kuten Sami Kapanen ja Tero Lehterä, jotka lopulta hienoisen nosteen jälkeen epäonnistuivat ja ovat – ainakin toistaiseksi – kadonneet valmentajakartalta.

Silti Kapasesta ehdittiin povata täysin ennenaikaisesti Suomi-kiekon pelastajaa, vaikka tämän heikosti mennyttä päävalmentajakautta KalPassa edelsi kuitenkin vain yksi kausi A-junioreissa ja toinen Pekka Virran apuvalmentajana. Lehterällä kokemusta oli Bluesin junioreista ja seuran liigajoukkueen apuvalmentajana.

Tämänhetkinen tilanne kuitenkin on, että kaksikko on viimeksi nähty tv-studiossa MM-kisalähetyksissä, eikä tulevia valmennuspestejä ole näköpiirissä.

Peltosella sen sijaan on kokemusta jo HIFK:n valmennuspäällikön, seuran A-nuorten apuvalmentajan, suurseura Bernin sekä Leijonien ja Saksan A-maajoukkueen apuvalmentajan, Lausannen päävalmentajan paikalta.

On muistettava, että näin ollen lähtökohdat päävalmentajapestiin ovat Kapaseen ja Lehterään verrattuna aivan erilaiset.

***

HIFK:n päävalmentajan rooli ei ole helppo, eikä se ole sitä myöskään Peltoselle.

HIFK on ollut Liigassa paras luomaan kenties elämyksiä, mielikuvia ja pulinaa, mutta urheiluprosessi lattiasta kattoon ei ole ollut samalla tasolla. Kaikki ovat kuulleet kysymykset siitä, että miten on mahdollista, että mestaruuksia ei ole tullut kuin kaksi 23 vuoteen. Se on aiheellinen kysymys, mutta kivulias IFK:lle.

HIFK:n päävalmentajalta vaatii parkkiintunutta nahkaa ja auktoriteettia ottaa oma tila, sillä ympärillä oleva HIFK-yhteisö saattaa usein vaatia valmentajan muokkautuvan enemmän IFK:n tavoille kuin, että IFK muokkautuisi valmentajan tavoille. Kari Jalonen pystyi siihen, nyt tuossa vaa’assa punnitaan Peltonen.

Sukupolvi on hiljalleen kuitenkin vaihtumassa HIFK:ssakin. Ja ehkä areenahankkeiden varjossa urheilupuolikin on saanut olla enemmän rauhassa heiltä, jotka ymmärtävät enemmän muusta kuin urheilusta. Punaista lankaa ei HIFK:ssa ole kuitenkaan löytynyt – mistä osoittaa edelliset päävalmentajavalinnat. Yhteistä nimittäjää Kari Jalosen jälkeisissä valmentajissa on vaikeaa nimetä.

HIFK on ollut erityisesti ulkopuoliselle vaikea paikka ja HIFK on myös joutunut usein turvautumaan perheen ulkopuolisiin valmentajiin.

Kenties HIFK:n ohuen laji- ja pelikulttuurin vuoksi seura ei ole juuri tuottanut entisistä tähtipelaajistaan valmentajia, kunnes aivan viime vuosina, kun pinnalle on pompsahtanut Toni Söderholm ja Peltonen – jotka yhdessä valmensivat Saksan peräti välieriin MM-kisoissa ja haastoivat toden teolla jopa Jukka Jalosen Leijonat.

Peltonen ei kuitenkaan ole ulkopuolinen, päinvastoin.

Hänellä on lähtökohtaisesti koko IFK-perheen jakamaton kunnioitus – ja vuosituhannen alun Jokerit-loikkauskin pelaajana on annettu anteeksi.

Peltosella on myös sellaista auraa, että erilaiset osin muumioituvat taustavoimatkaan eivät ala hyppimään kevyin perustein silmille.

***

Tulosta on kuitenkin Peltosellekin tultava.

Mutta voiko tulosta tulla esimerkiksi finaalipaikan tai jopa mestaruuden muodossa jo ensi kaudella?

Vaikka Peltosen kyvyistä organisoida peliä ja luoda voittavaa kulttuuria päävalmentajan ominaisuudessa, vieläpä paikoista tuulisimmassa ja poukkoilevimmissa – HIFK:ssa – ei vielä ole tietoa.

Oleellista on ymmärtää, että Peltosella on juuri nyt valtava iskun paikka, jos hän onnistuu työssään niin hyvin kuin hänet palkanneet tahot häneltä odottavat. Tilanne on nimittäin Liigassa etukäteen katsottuna silti, että HIFK:ta ja Peltostakin suuremmat kysymysmerkit saattavat löytyä nyt muualta.

Yhden asian pitäisi kuitenkin olla HIFK:ssakin olla selvää. Välierät olisivat monelle muulle seuralle hieno saavutus, mutta IFK:ssa sitä ei pitäisi enää luonnehtia kovinkaan kummoiseksi onnistumiseksi.

Finaalipaikan karkaaminen ei pitäisi riittää enää kenellekään.

Ei edes ensimmäistä kautta luotsaavalle Ville Peltoselle.