Kitee otti torstaina ison voiton taistelussa Superpesiksen ylemmän jatkosarjan paikoista kaatamalla Joensuun 1-0. Pekka, joko nyt tiedetään, mikä kahdeksasta kärkiseurasta joutuu hakemaan vauhtia alemmasta jatkosarjasta?

Mikään ei ole tietenkään vielä sataprosenttisen varmaa, mutta Kiteen kahden peräkkäisen Joensuusta ottaman voiton jälkeen tilanne liikahti siihen suuntaan, että pisteiden, loppuohjelman ja tämänhetkisen pelillisen tasonsa perusteella alemmasta loppusarjasta joutuu todennäköisimmin hakemaan vauhtia Hyvinkää.

Ylimpänä Superissa on kolme nykyistä kärkiseuraa, Manse, Kempele ja Sotkamo. Ne ovat jo pisteiden valossa pienellä karkumatkalla ja mikä vieläkin tärkeämpää, ne ovat myös pelillisesti siinä lyönnissä, että ne tulevat ilman muuta olemaan varsinaisen runkosarjan päättyessä sijoilla 1-4.

Neljäs tähän kategoriaan kuuluva seura on nyt vasta kuudentena oleva Kouvola. Sillä on kärkiseuroista helpoin loppuohjelma ja Kouvolan peli alkaa näyttää sellaisia merkkejä, että se tulee ja lujaa.

Kouvolan ulkopeli on Elias Pitkäsen johdolla todella vahvaa jo nyt ja kun myös joukkueen hurja lyöntikalusto on saanut pelinsä kulkemaan, Kouvolaa kannattaa seurata suurennuslasilla.

Sen jälkeen tulee Vimpeli. Sillä on ollut pelissään omat ongelmansa, mutta Vimpelin materiaali on edelleen niin vahva, että se hoitaa itsensä ylempään jatkosarjaan.

Vimpeli kohtaa vielä kahdesti Sotkamon ja Mansen, mutta olisihan se ihme, jos varsinkaan kotiottelut Sotkamoa ja Mansea vastaan eivät sytyttäisi Vimpeliä parhaimpaansa.

Sitten tulevat Kitee ja Joensuu. Kaksikko kohtasi toisensa viikon sisällä kahdesti ja Kitee voitti molemmat ottelut ja vei otteluissa jaossa olleet pisteet 5-0.

Joensuulla olisi ollut näissä otteluissa mahdollisuus varmistaa paikkansa ylemmässä jatkosarjassa, mutta nyt se joutuukin, hupskeikkaa, katselemaan vielä selkänsä taakse, mitä Hyvinkää tekee lopuissa otteluissaan.

Kitee on sen sijaan menossa kovaa vauhtia ylempään jatkosarjaan. Se kohtaa kuudessa jäljellä olevassa toki vielä kolme muuta kärkiseuraa, mutta nykykunnossaan sen ei tarvitse pelätä ja kumartaa mitään vastustajaa.

Joensuu johti alkukaudesta vielä sarjaa, mutta sen pelillinen ja tuloksellinen käyrä on kääntynyt pelottavaan luisuun. Kuvaavaa kierteen jyrkkyydelle on, että Joensuu on ottanut juhannuksen jälkeen viidessä ottelussa jaossa olleista 15 pisteestä vain neljä pistettä.

Mikä Joensuulla mättää?

Ennen kaikkea ulkopeli, minkä myös pelinjohtaja Mikko Huotari on tunnustanut.

Huotari on myös selkeästi reagoinut ulkopelin ongelmiin. Hän vaihtoi toiseen Kitee-otteluun lukkariksi Ukko Schroderuksen, joka pelasi torstaina kauden ensimmäisen Superin ottelunsa – aivan, kuten myös Elmeri Lonkainen. Varsinkin lukkarin vaihtaminen oli kova ratkaisu herätellä joukkuetta.

Sisäpelissä ykköskärki on kulkenut hyvin, mutta viime otteluissa haasteena on ollut lyöjäjokereiden ailahteleminen. Juho Toivola löi torstaina Kiteetä vastaan neljä juoksua, mutta sitä ennen pelatussa tappiollisissa otteluissa Kiteetä ja Sotkamoa vastaan Toivola ja Joosua Rättö onnistuivat 15 yrityksellä lyömään ukon kotiin vain neljästi.

Joensuun potentiaali ei edelleenkään ole kadonnut mihinkään, mutta kysymys kuuluu, saako se kaivettua potentiaalinsa esiin ja miten nopeasti?

Sama pätee myös Hyvinkääseen. Sekin otti alkukaudella isoja päänahkoja, mutta juhannuksen jälkeen se on ottanut kuudessa ottelussa jaossa 18 mahdollisesta pisteestä vain kuusi, joista viisi kahdessa ottelussa Pattijokea vastaan.

Mikä Hyvinkäällä mättää?

Hyvinkäällä on toki ollut ongelmia loukkaantumisten kanssa eikä mikään seura toivo, että joukkueen kärkimies olisi loukkaantunut. Hyvinkään suurin ongelma ei ole kuitenkaan ollut Teemu Nurmion loukkaantumishuolet, vaan heikko vaihtotilannepelaaminen.

Esimerkiksi viime viikonloppuna Hyvinkää hävisi Haminalle vieraissa 0-1 ja teki koko ottelussa vain kuusi kolmostilannetta.

Eniten ihmetystä Hyvinkään sisäpelissä on herättänyt se, millaisilla nyhjäävillä lyönneillä Hyvinkää yrittää tehdä tilanteita. Vielä alkukaudella Valentin Ikonen ja Sasu Toikka säkenöivät vaihtotilanteissa, mutta nyt puhtaat paperit sisäpelissä saavat vain puolikuntoinen Nurmio ja kakkosena pelaava Jesse Eskelinen.

Toinen iso ongelma on ollut se, että sisäpeliä on pelattu viime viikkoina käytännössä ykköskärjen viidellä ensimmäisellä pelaajalla ja kahdella jokerilla. Sen seurauksena sisäpeli on mennyt ohueksi. Jos yksi tai kaksi ratasta on pettänyt, silloin koko sisävuoro on herkästi kaatunut siihen.

Myös lyöjäjokeri Juha Niemi on ollut kaukana parhaasta terästään. Niemi on lyönyt 35 juoksua, mutta vielä hälyttävämpää on se, että hänen onnistumisprosenttinsa kotiutustilanteissa on ollut vain 38, mikä on Niemelle vaatimaton lukema.

Hyvinkään ulkopeli on ollut kauttaaltaan tiivistä, vaikka joukkueelle on tullut pari ankaraa repsahdusta. Toki ulkopelissä on näkynyt Nurmion poissaolo takakentällä ja Iiro Kuosan pitkä poissaolo etukentällä. Polttolinja on pelannut kohtalaisen kauden, mutta linja ei ollut alun perinkään mitenkään timanttisen kova.

Petteri Alanen on pelannut lukkarina jälleen erinomaisen kauden, mutta ei hän yksinään voi kaikkia ongelmia ratkaista.

Hyvinkää voi toki parantaa peliään ja varmasti se tulee niin myös tekemään. Haasteena on kuitenkin se, ettei näinkin syvää pelillistä lamaa korjata välttämättä yhdessä yössä.

Hyvinkään onneksi kausi jatkuu vielä jatkosarjoissa ja pudotuspeleissä, joten sillä – kuten myös Joensuulla – on riittävästi aikaa korjata pelilliset ongelmansa.

Miten iso katastrofi joutuminen alempaan jatkosarjaan olisi Hyvinkäälle?

Varmasti se ottaisi luonnon päälle, sillä Hyvinkää lähti viime syksyn satsausten jälkeen kauteen aivan erilaisin odotuksin kuin taistelemaan siitä, joutuuko se hakemaan vauhtia alemmasta jatkosarjasta.

Toinen iso asia on se, miten alempaan jatkosarjaan joutuminen näkyisi kassassa? Yleisö on löytänyt tänä kesänä upeasti tiensä Pihkalaan, mutta on selvää, että alemmassa jatkosarjassa otteluiden vetovoima ei ole samaa luokkaa kuin otteluissa kärkijoukkueita vastaan.

Alempaan jatkosarjaan joutuminen ei olisi kuitenkaan pelillisesti mikään maailmanloppu. Alemmassa jatkosarjassa voi olla jopa aavistuksen helpompi korjata pelissä olevia ongelmia ja säälipleijareiden kautta on mahdollisuus päästä varsinaisiin pudotuspeleihin.

Kukaan ei ole viime vuosina halunnut olla runkosarjassa sijoilla 7 ja 8, sillä puolivälierissä on tullut vastaan runkosarjan ykkönen ja kakkonen. Nyt erot kahdeksan kärkiseuran kesken ovat kuitenkin niin pienet, että luvassa on erittäin tasaiset puolivälieräparit, joissa voi käydä melkein mitä tahansa.

Siksi Hyvinkään kannattajien ei kannata repiä kausikorttejaan, vaikka kausi jatkuisikin alemman jatkosarjan otteluilla. Tie kaikilla kahdeksalla kärkiseuralla on edelleen auki minne asti tahansa.