Tappara, Suomi-kiekon kestomenestyjä, jäi finaalien ulkopuolelle.

Lukko oli pelillisesti parempi. Ei ylivoimaisesti missään tapauksessa, mutta sen verran, että 3–1 on välieräsarjassa varsin oikeutettu tulos. Lukko oli kolmessa pelissä edellä maaliodottamassa, jopa selvästi.

Tapparan ja Lukon kohtaaminen oli siinäkin mielessä mielenkiintoinen, koska siinä kohtasivat tämän maan kaksi parhaimmistoon kuuluvaa urheiluorganisaatiota. Tappara on huipulla ollut jo pitkään, Lukko on sinne noussut.

Tapparaa ovat pyörittäneet erityisesti Jukka Rautakorpi ja Jussi Tapola. Lukon laivaa ovat ohjanneet Pekka Virta ja Kalle Sahlstedt.

Lukko on asettanut standardin, johon Tappra ei kyennyt vastaamaan. Siinä eivät vanhat mörötkään enää painaneet.

Halu ja tekeminen ovat eri asioita

Kaksi asiaa erottivat Lukon ja Tapparan tänä keväänä.

Ensimmäinen on joukkueiden pelaajien laatu ja pelaajarekrytointien onnistumisprosentti. Lukolla oli jalkeilla laadukkaampi joukkue. Miksi näin oli? Siinä tullaan sitten toimiston työhön. Lukko on Sahlstedtin johdolla asettamassa standardeja siinä, miten täsmällisesti pelaajahankintoja tehdään 2020-luvun Liigassa dataakin hyödyntäen.

Ja olennaista ei ole varsinaisesti se, kuinka hyviä pelaajat absoluuttisesti ovat vaan kuinka hyvin he istuvat joukkueen peliin.

Toinen olennainen seikka, joka kallisti vaavakupin Lukon hyväksi, on peliprosessi. Lukolla se on ollut koko kauden johdonmukaisempi.

Tappara rakensi pelaamistaan liki koko runkosarjan ja ailahteli. Sen pelaaminen ei ollut riittävän selkeää pelaajille. Paljon oli kysymyksiä ennen pudotuspelejä.

Pudotuspeleissä löytyi vanhaa DNA:ta, mutta se jäi sitten yksittäisiksi innostumisiksi. Välieräsarjassa se kulmoitui Tapparan ainoaan voittoon.

Hyvä, konkreettinen esimerkki oli se, kuinka sitoutuneesti joukkueen kultakypärä Anton Levtchi pelasi. Oliko hänen asenteessaan vikaa vai antoiko Tapparan repaileinen peliprosessi pelaajille mahdollisuuden livetä? Olivatko pelilliset periaatteet riittävän selkeitä?

Se, että Tapola joutui räyhäämään penkin takana kesken välieräsarjan ykköstähdelleen oli monella tapaa kuvaavaa. Eikä voittavan joukkueen pitäisi joutua tuollaiseen tilanteeseen tässä vaiheessa kautta.

Peliprosessin laatu on yksi tekijä, sisältö on toinen. Eli loppuviimein: kuinka modernia jääkiekkoa joukkue kykeni pelaamaan. Tapparalla on omat vahvuutensa erityisesti puolustuspelissä, mutta kun pelin intensiteetti nousi, Tappara jäi Lukon jalkoihin. Siitä tullaan jälleen pelaajamateriaalin tarjoamaan kapasiteettiin ylipäätään pelata korkean intensiteetin jääkiekkoa korkealla laaadulla.

Tapparalla on ollut halua uudistua pelillisesti. Sen on voinut syksy toisensa perään aistia. Mutta on eri asia haluta muutosta kuin konkreettisesti tehdä sitä.

Pelaajamateriaalin pitää tukea haluttua visiota. Peli pitää pystyä paketoimaan pelaajille selkeästi.

Lukko oli näissä edellä, ja siksi se eteni finaaliin

Lue myös: HIFK polvistui Raimo Helmisen sensaatiolle – ”En olisi koskaan uskonut TPS:n finaalipaikkaan”

 

Tilaa Elmo  tarjoushintaan  6 kk 49 e .

Voit ostaa Elmon myös irtonumerona

Lehtipisteestä tai diginä Lehtiluukusta