JYPin valmentaja Ville Niemisen sanat siitä, kuinka Liiga lienee maailman toiseksi kovin kamppailusarja ja sitä tulisi arvostaa, tulivat erinomaisesti todeksi Ilveksen ja Tapparan välisessä paikallisottelussa. Alusta asti oli selvää, että ottelun vaatimustaso olisi kova.

Tappara voitti 5­–3 ja oli ehkä puolustuspelivalmiudeltaan juuri tarvittavan verran Ilvestä edellä, että ansaitsi voittonsa. Toki Ilveksenkään ei omasta tilanteestaan tarvitse olla huolissaan, sillä peli on jo pidemmän aikaa kehittynyt niin, että Antti Pennanen lienee siirtänyt fokustaan henkisistä asioista peliin.

Tapparan voiton ruumiillistumat olivat työteliäät hyökkääjät. Veli-Matti Savinaisen kaksi osumaa ja yksi syöttöpiste, kaikki painittuina maalin edustalta, olivat äärimmäisen kovia suorituksia kovan vaatimustason ottelussa.

Erinomainen kruunu hienolle ottelulle oli myös aiemmin mainitun Ville Niemisen pojan Viljami Niemisen osuma. Kuin isänsä hieman kulmikkaalla luisteluasennolla kaukalossa etenevä Nieminen viimeisteli komean soolon päätteeksi Liiga-uransa avausmaalin.

Jos voimahyökkääjän pelaajatyypin on arveltu katoavan jääkiekosta, saattaisi Niemisessä olla oiva vaihtoehto sen lajin suvun jatkajaksi.

Ilveksen Aku Räty niin ikään onnistui kahdesti. Hänenkin vahvuutensa löytyvät kamppailupeleistä.

Samalla, kun Tampereen ilta oli eräänlainen oodi voimahyökkääjille, oli se myös laadultaan erinomainen jääkiekko-ottelu. Kevään pudotuspeleihin pelin vertaaminen joulukuussa olisi ehkä juuri nyt turhaa, mutta tiettyjä tuoksuja keväästä oli perjantaina aistittavissa.

Tampereella nähtiin nyt jääkiekkoa, joka kestää kamppailuvaateeltaan vertailun kaikkeen eurooppalaiseen seurajääkiekkoon.