Liigan puhuttavin valmentajavalinta on yhä tekemättä tai ainakaan siitä ei ole julkisuuteen tihkunut vielä tietoa. Kyseessä on tietysti Tapparan päävalmentajapesti, eli kuka seuraa mestariluotsi Jussi Tapolaa kaudella 2023–24 suurissa saappaissa. Samuel, miten merkittävä ratkaisu tämä kaiken kaikkiaan tulee Tapparalle seurana olemaan?

Tämä on kaikkein merkittävin päävalmentajavalinta Liigassa jo ihan siitä syystä, että Tappara on marssinut yhdeksän kertaa peräkkäin välieriin ja voittanut nykyisen päävalmentajansa Jussi Tapolan johdolla peräti kolme mestaruutta.

Viime kaudellakin sen kone käynnistyi yskähdellen, mutta lopulta Tapparalle ei ollut pysäyttäjää. Se nousi runkosarjan voittoon ja jyräsi mestaruuteen voitoin 12-3. Eikä joukkue kertaakaan hävinnyt pudotuspeleissä ottelua yli maalilla. Ne ovat dominoivia tosiasioita, jotka viestivät vain ja ainoastaan yhtä asiaa: Tappara on Liigan dominoivin seura.

Ja miksi se valmentajavalinta on niin merkittävä? Siksi, että väärä valinta voi muuttaa jatkossa kaiken Tapparan kannalta.

Seura on nyt tulossa mielenkiintoiseen tienhaaraan. Se on tehnyt hurjaa ja tasaista tulosta viime vuodet, mutta huipulle tie on aina paljon pidempi verrattuna siihen, miten helppoa sieltä on tulla alas.

Millaisen päävalmentajan uskot Tapparan valitsevan?

Asiasta liikkuu hyvin vähän tietoa, mutta sellaista on sentään kuulunut, että kirvesleirissä on löytynyt kärkikandidaatti. Onko se sitten esillä ollut ruotsalainen Rikard Grönborg vai joku suomalainen vaihtoehto, sitä en tällä hetkellä vielä tiedä.

Päävalmentajavalinnassa töitä tekevät käsittääkseni esimerkiksi Mikko Leinonen ja urheilupäällikkö Antti Tuomenoksa. Jos jotain voi päätellä, niin Tuomenoksan aikana SaiPassa esimerkiksi Pekka Tirkkosen, Ari Santasen ja Tero Lehterän valinnat olivat melko kirjavia ja tuosta porukasta voi sanoa onnistuneen vain Tirkkonen.

Ehkä hieman huolestuttavinta on, että seuran liepeillä ei olla nyt ihan varmoja siitä, mihin suuntaan Tapparaa oikeastaan ollaan viemässä. Ja onko Leinosen ja Tuomenoksan antennit riittävän ylhäällä siitä, mitä Tappara oikeasti tarvitsee jatkaakseen menestyksen tiellä ja Tampereen ja koko Suomen urheilullisena ykkösliigaseurana.

Mihin suuntaan Tapparaa pitäisi viedä?

Tähän voisi vastata aika yksiselitteisesti, että itse asiassa ei mihinkään suuntaan. Sen sijaan seuran pitäisi pysyä sillä kurssilla, jolla se on. Monet seurat etsivät viisastenkiveä vuosikausia ja jopa vuosikymmeniä onnistumatta siinä. Tappara on sen selvästi löytänyt, kuten käsittämättömät yhdeksän peräkkäistä välieräpaikkaa kiistattomasti osoittaa.

Tällaisissa tilanteissa seuroilla voi kuitenkin olla jonkinlainen hetken houkutus voittojen tuomassa voiman tunnossa uudessa hallissa jotenkin ”uudistua”.

Se on nähty niin monet kerrat. Esimerkiksi Kärpissä ei riittänyt aikoinaan, että seura voitti Lauri Marjamäen johdolla mestaruuksia, vaan se piti tapahtua vielä tyydyttämällä pukuherrojen jääkiekkoamakua pelaamalla hieman nopiampaa jääkiekkoa. Tilalle palkattiin hauskoja juttuja lehdistötilaisuuksissa kertonut Kai Suikkanen, mutta kaikki lässähti farssiksi, kun pelitavallinen ja urheilullinen osaaminen ei valitettavasti ollutkaan sitä standardia, mihin kärppäleirissä oltiin totuttu.

JYPissä puolestaan nähtiin mitä Suomen mestaruuksien ja CHL-mestaruuden jälkeen tapahtuu, kun päätetään antaa valtaa pelaajille ja palkataan täydellinen keltanokka Lauri Merikivi. Pieniä asioita, mutta se johti siihen, että nyt seuraa ”saneerataan” takaisin siihen kuntoon – vieläpä Jukka Rautakorven ja Ville Niemisen johdolla tapparalaisin eväin -, että se voi palata edes lähelle sitä, mitä se joskus ehti Liigassa olla.

Esimerkkejä olisi lisääkin, mutta luettelen niitä siksi, että on hyvä ymmärtää se, että yksikin harhalaukaus näin merkittävässä asiassa kuin tärkeimmän strategisen yksittäisen rekrytoinnin – päävalmentajan – palkkaaminen jos menee puihin, on sen korjaaminen myöhemmin todella vaikeaa. Kaiken hienon saavutetun voi paitsi menettää, se voi pahimmillaan johtaa jopa siihen, että sen saaminen takaisin vie iäisyyden tai tällainen suunnannäyttäjän asema ei enää koskaan palaa. Sellaisessa tienhaarassa Tappara nyt seisoskelee, joten nyt on oltava päätöksiin viisautta, sillä virheisiin ei ole varaa.

Siksi olen kavahtanut, kun esille edes nousi Jukureiden kanssa toki jatkavaa Olli Jokisen kaltaisia yhden kauden onnistujia ja ruotsalaista Grönborgia, joka on meriiteistään huolimatta eittämättä riskivalinta hänkin. Vaikka tiedot olisivat tulleet vaikkapa tiettyjen tahojen hovitoimittajilta, yllättäviltä nimiltä edes ehdokkaina ne äkkiseltään tuoksuvat.

Eikö Tapparan siis kannata uudistua?

Uudistua tietysti voi, mutta sellaista ei kannata lähteä korjaamaan, mikä ei ole rikki. Tapparassa ei nimittäin ole mitään rikki.

Päinvastoin. Se on ollut mittatikku muille. Sen ei ole tarvinnut mennä katsomaan miten muut tekevät, vaan muut miettivät kuumeisesti mitä Tappara tekee, että sen kanssa voisi keväällä edes kilpailla.

Siksi seuran kannattajat voivat vain toivoa, että tuleva valinta – mikä tai oikeammin kuka ikinä se onkaan – on viisaasti harkittu, eikä esimerkiksi mikään fanipohjalta pohdittujen viihdyttämisten tai muun abstraktien makuasioiden tai trendien perässä juoksemista.

Lisäksi muistuttaisin edelleen, että kaikkein trendikkäintä on yhä ja ainiaan urheilussa, on edelleen voittaminen. Sen Tappara on osannut, mutta jokainen huippu-urheiluprosessi on aina myös herkkä muutosten heilahteluille. Siksi tätä valintaa on syytä pitää merkittävimpänä urheilupuolen henkilövalintana koko Liigassa.