Tappara otti voitti Liigan finaalien neljännen loppuottelun 3-1 ja voi nyt ratkaista Suomen mestaruuden kotikentällään Nokia-areenassa torstaina. Samuel, miksi Tappara voitti tänään?

Paljon puhutaan jatkuvasti siitä, kuten tänään televisiostudiossa, miten Tappara voisi olla parempikin ja että se voisi pelata tiettyjä tilanteita paremmin. Jossain näen jotain heikkoja toimittajia, jotka puhuvat jostain tuomarilinja-asioista ja senkin suosivan Tapparaa vaikka minuutit tässä sarjassa ovat miten ovat. En oikein ymmärrä tätä lähtökohtaa.

Jostain syystä Tappara kuitenkin vain voittaa, voittaa ja voittaa tavalla joka on melko ainutlaatuista jo pidemmänkin aikavälin mitassa. Miksi studioissa keskitytään puhumaan siitä, että Tapparan pitäisi tehdä jotain paremmin? Kyllä siellä on kehuttukin, mutta jotenkin ihmettelen tuota puhetta.

Eikö voittajilla ole kuitenkin aina oikeat vastaukset? Ja jos voittamisesta puhutaan, mikään joukkue Suomessa ei ole voittanut viime vuosien aikana kuten Tappara. Mieluummin toivoisin puhetta enemmän siitä, että sen pelaamisesta opittaisiin se, mikä opittavissa on.

Se siitä. Jos vastaan kysymykseesi, niin Tappara jäädytti pelin mieleisekseen, hoiti tyylikkäästi pelin virtauksen itselleen ja ei esimerkiksi tänä iltana antanut juuri mitään mahdollisuuksia Pelicansille taistella voitosta. Tuon joukkueen kärsivällisyyden taso on aivan poikkeuksellista luokkaa.

Jos nyt yhden lopullisen käännekohdan pelistä haluaa löytää se oli se, että Pelicansin Lars Bryggman pääsi nokikkain Christian Heljangon kanssa eikä tehnyt maalia ja seuraavasta hyökkäyksestä Petteri Puhakka tarjoili Waltteri Merelälle viimeisen naulattavan niitin, jonka Merelä myös käytti.

Jos puhutaan viisikkopelistä, niin Pelicansin hyökkäysalueen hyökkäyspeli jäi todella vaisuksi Tapparan tiivistä puolustusta vastaan. Heljanko oli hyvä, mutta kyllä kovin vähiin jäivät Pelicansin ykköskategorian maalipaikat. Pelicansin paketti myös vähän levisi toisessa erässä. Oli läpiajoa ja ylivoimahyökkäystä.

Ja jos puhutaan alivoimapelistä, niin onhan Tapparan alivoima ollut pudotuspeleissä käytännössä kaikkien aikojen kovinta luokkaa. Toistaiseksi Pelicansin ylivoimaprosentti finaaleissa on pyöreä nolla – ja Tappara on päästänyt ainoastaan yhden alivoimamaalin koko pudotuspeleissä. Miettikääpä sitä!

Mikä Pelicansilla mättää?

Tässäkään en tiedä mitä muuta sanoa kuin, että Pelicans on vain tähän mennessä ollut parempansa jaloissa. Ei siitä mihinkään pääse. Maalivahti-, puolustus-, hyökkäys- ja erikoistilannepelaaminen on ollut tässä sarjassa Tapparalla parempaa.

Jos Pelicans oli parempi toisessa ja kolmannessa finaalissa, Tappara osoitti, että se pystyy vielä kaivamaan yhden vaihteen esiin kun sitä tarvittiin. Pelicansilta se katosi.

Pelicansin kärkipelaajat kuten Lukas Jasek ja Teemu Eronen pelaavat kyllä paljon, mutta fakta on, että Jasekilla on finaaleissa yksi maali ja tehotilastossa -4 ja Erosella 0+0 ja -5. Karuja numeroita. Jos halutaan lisää karuja numeroita, niin Pelicans on ladannut paljon kotipeleihinsä, mutta se on tehnyt yhden maalin kahdessa kotiottelussaan finaaleissa. Kun tosiasiat ovat tällaisia, niin eihän se ihme ole, että sarja on 3-1 Tapparalle ja että sen sormenpäät hipovat jo Kanada-maljan reunaa.

Sillä jos Erosen ja Jasekin kaltaiset pelaajat vuotavat viisikkopelissä, niin sitten muiden kenttien täytyy paikata näitä numeroita. Se on aika kohtuuton vaatimus pienempien minuuttien miehille kääntää merkit plussan puolelle, kun puhutaan Tapparan kaltaisesta joukkueesta, jossa katsomossa istuvien pelaajienkin kohdalla löytyy niin kovaa laatua.

Onko Tappara nyt vääjäämättömästi matkalla kohti mestaruutta?

Ei tässä nyt kovinkaan rohkea mies tarvitse olla, että tässä tilanteessa näkee Tapparan juhlivan mestaruutta ennemmin kuin myöhemmin. Tappara on jo voittanut tällä kaudella runkosarjan, CHL-mestaruuden ja ei tässä ottelussa näkynyt mitään viitteitä sille, että Pelicans voisi voittaa kolme peliä nyt putkeen. Jo ylipäätään seuraavan pelin voittaminen vaatisi jo itsensä ylittämistä.