Sunnuntai 25.7.

Suomen skeet-ampujien taival Tokiossa alkaa sunnuntaina. Skeet-ammunnan kahden päivän urakan aikana ammutaan ensin viiden kierroksen eli yhteensä 125 kiekon peruskilpailu, jonka perusteella kuusi parasta etenee finaaliin.

Peruskilpailun tulokset nollataan finaaliin, joka tulee avaamaan myös yllätyksellisiä saumoja, jos sinne asti jompikumpi tai molemmat suomalaisista sattuisi selviytymään.

Siitä on aiempaa kokemusta. Suomella oli viimeksi maapaikka olympialaisiin skeet-ammunnassa 17 vuotta sitten vuonna 2004, jolloin Marko Kemppainen nousi Suomen kansan huulille lähes täydestä tuntemattomuudesta ampumalla olympiahopeaa.

Nyt Suomella on mukana kaksi skeet-ampujaa Tokiossa, kun Ala-Hämeen Ampujien Eetu Kallioinen ja Ilomantsin Erämiehiä edustava Lari Pesonen ovat mukana Tokiossa Suomen joukkueessa.

Kaksikko tuntee toisensa hyvin.

He ovat paitsi kilpakumppaneita, myös harjoituskavereita ja ovat tuttu näky Lopen ampumaurheilukeskuksessa. Asetelma on taannut myös kovatasoista kilpailua harjoituksissa.

Pohjois-Karjalasta kotoisin ja Joensuussa matematiikan opettajaksi opiskellut Pesonen on muuttanut Riihimäelle ja käy Lopen ampumaurheilukeskuksessa Kallioisen kanssa harjoittelemassa keskenään. Koska Joensuussa harjoitusmatkat olivat pitkiä, Pesonen teki ammuntauransa kannalta ratkaisuja ja muutti ensin Helsinkiin opiskelemaan maanmittausinsinööriksi.

Opiskelut ovat jääneet tauolle, sillä Pesonen toimii Panssariprikaatissa liikunta-aliupseerin määräaikaisessa virassa. Se on mahdollistanut Pesoselle mahdollisuuden ampua myös työajalla ja saamaan myös rahapuolta parempaan kuntoon.

Myös Kallioinen toimii liikunta-aliupseerina – tosin Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa.

Hyvien treenikaverusten välille oli syntyä valintahässäkkä. Pesonen oli ampunut Etelä-Korean maailmancup-kisassa toukokuussa 2019 Suomelle ensimmäisen maapaikan. Taustalla kiintoisaa oli se, että alun perin Pesonen ei ollut päästä edes kisoihin paikalle. Häneltä uupui noin 2 500 euron matkabudjetti lähes kokonaan, mutta hyvä ampumaurheilututtu alkoi kerätä matkakassaa. Matka järjestyi ja niin järjestyi lopulta maapaikka.

Hässäkkä oli syntyä kuitenkin siitä, sillä Pesosen ampuma maapaikka alkoi spekulaatioissa valua tasaisemmin ja paremmin ampuneelle Kallioiselle.

Kortteja ei jouduttu lopulta katsomaan loppuun saakka, sillä Kallioinen tähtäsi toukokuussa EM-pronssia ja saavutti samalla Suomeen toisen maapaikan. Kaksikon välit olivat kuitenkin kaiken aikaa hyvät, eivätkä spekulaatiot niitä sotkeneet.

Se, että Suomella on jo kaksi urheilijaa Tokiossa skeet-ammunnassa, on lajille iso asia. Vielä isompi asia olisi tietysti finaalipaikka – ja siellä menestyminen.

Skeet on arvaamaton laji monella tapaa, mutta yhdestä asiasta voi olla varma: Finaaliin tarvitaan kova tulos. Niin kova, että 1-3 pummia enempää ei peruskilpailussa finaalipaikan suhteen välttämättä kestä.

Ennakkoon EM-pronssia melko tuoreeltaan ampunut Kallioinen on viime aikoina ollut paremmassa vireessä, ollut tasaisempi ja todennäköisempi suomalaisista finaaliin, mutta Pesostakaan ei kannata laskea ulos. Varsinkin Kallioinen on jalat maassa -tyyppi, joka ei ole hermoilusta jäänyt kiinni. Nyt mennään kuitenkin estradeista suurimmille.

Kummankaan nimi ei ole suurelle suomalaiselle urheiluyleisölle vielä tuttu, mutta olympialaisten jälkeen ne ovat kenties jo tutumpia. Mitalin myötä olisi kuitenkin jopa kansallissankaruutta tarjolla.

Mitali olisi jättipaukku, mutta skeet-ammunta on pitkästä aikaa taas suomalaisittain laji, jossa voi olla yllätyspotentiaalia.

Teksti ja kuva: Samuel Savolainen

Suomalaiset: Tuulta purjeisiin, Tuula!

Eetu Kallioisen ja Lari Pesosen lisäksi sunnuntaina on tulessa viisi muuta suomalaisurheilijaa: uimarit Mimosa Jallow 100 metrin selkäuinnissa ja Ida Hulkko 100 metrin rintauinnissa aloittavat oman urakkansa. Jallow on kovassa paikassa jo alkuerissä, mutta Budapestin EM-kisoissa toukokuussa 50 metrin rintauinnissa hopeaa napannut Hulkko on olympialaisten päämatkallaan vahva ehdokas ainakin välieriin. Sunnuntaina uidaan myös miesten 100 metrin rintauinnin finaali, mutta Suomen ennätystä lauantaina hätyytellyt Matti Mattssonin vauhti ei aivan riittänyt välieräpaikkaan.

Myös purjehtijat aloittavat kisaurakkansa, kun Kaarle Tapper, Tuuli Petäjä-Siren ja Tuula Tenkanen purjehtivat omien luokkiensa ensimmäiset lähdöt.

Historia: Peruuttelija

Olympialaisten nyrkkeilykehässä on nähty lukuisia lajin suurimmista legendoista. Raskaan sarjan maailmanmestareista uraansa olympiavoitolla ovat siivittäneet – joskaan ei välttämättä raskaassa sarjassa – muun muassa Floyd Patterson, Muhammad Ali, Joe Frazier, George Foreman, Leon ja Michael Spinks, Lennox Lewis, Wladimir Klitschko ja Anthony Joshua. Muiden sarjojen maailmanmestarista olympiakullan ovat hakeneet aikoinaan muun muassa Sugar Ray Leonard ja Oscas De La Hoya.

Suomen ainoat olympiakultamitalistit nyrkkeilyssä ovat Sten Suvio (1936) ja Pentti Hämäläinen (1952). Suomalaisnyrkkeilijät ovat voittaneet olympiakehässä kaikkiaan 15 mitalia. Niistä viimeisen toi Mira Potkonen Riosta neljä vuotta sitten.

Yhden raskaan sarjan maailmanmestarin nimi listalta kuitenkin puuttuu – Ingemar Johanssonin. Ruotsalaislegenda selviytyi sensaatiomaisesti Helsingin kesäolympialaisissa 1952 raskaan sarjan olympiafinaaliin yhdysvaltalaista Edward Sandersia vastaan. Sanders oli tyrmännyt kaikki vastustajansa ennen finaalia ja 19-vuotias Johansson laski, että hänelle kävisi huonosti finaalissa, jos hän nyrkkeilisi tosissaan. Niinpä Johansson pakeni ja väisteli Sandersin iskuja yrittämättä itse lainkaan lyödä. Lopulta tuomarit keskeyttivät ottelun ja diskasivat Johanssonin. Johansson ei saanut aluksi lainkaan hopeamitalia, kunnes KOK päätti antaa Johanssonin mitalin – 30 vuotta kisojen jälkeen 1982.

Tilastopala: Huono vai hyvä?

Mikä on kaikkien aikojen huono kisasuoritus olympialaisissa? Jos unohdetaan käryt, diskaukset, keskeytykset ja muut sekalaiset syyt, tässä yksi ehdokas:

Päiväntasaajan Guinea lähetti – KOK:n kannustamana – vuoden 2000 olympialaisiin Sydneyhin kaksi urheilijaa, uimarit Paula Barila Balopan ja Eric Mussambanin. Päiväntasajaan Guinessa oli tuohon aikaan vain kaksi uimahallia, mutta kummassakaan ei ollut täysimittaista allasta. Sellaisen kaksikko näki ensimmäisen kerran Sydneyssa.

Kumpikaan ei hukkunut, mutta monet pitävät Eric the Eelin aikaa 100 metrin vapaauinnissa,  1:52.72, kaikkien aikojen huonoimpana olympialaisten kisasuorituksensa. Eikä ehkä ihan syyttä, sillä olympialaisissa ei olla koskaan kellotettu tuota huonompaa aikaa 100 metrin vapaauinnissa. Maailmanennätys oli tuohon aikaan 48,18 eli Eric the Eeelin aika oli yli minuutin maailmanennätystä heikompi.

Ja sitten se todellinen kysymys: Monenneksiko Eric the Eel alkuerässään sijoittui?

Tietenkin voittajaksi – koska kaksi muuta alkuerässä ollut uimaria diskattiin vilppilähdön takia.