2000-luvun surkeimmat pelaajasiirrot jalkapallossa

1. Philippe Coutinho

Philippe Coutinho siirtoon Liverpoolista Barcelonaan tammikuussa 2018 tiivistyy jalkapallosiirtojen kauneus ja rumuus. Kauneutta siirrossa oli se, että Coutinhosta saamilla rahoilla Liverpool osti kaksi elintärkeää kulmakivipelaajaa, Virgil van Dijkin ja Alissonin. Heidän myötään Liverpool aateloitui Valioliigan mestariksi ja Mestarien liigan voittajaksi.

Rumuus jäi yksin Barcelonan kannettavaksi. Kysymys ei ollut vain lähes 150 miljoonan euron heittämisestä taivaan tuuliin. Kysymys oli silloisen puheenjohtajan Josep Maria Bartomeun järkyttävimmästä, kalleimmasta ja hulluimmasta virheestä, joka osaltaan kiihdytti Barcelonan syöksymistä taloudelliseen katastrofiin.

Coutinholle itselleen siirto oli myös katastrofi, josta hän ei koskaan toipunut. Coutinho sai kuitenkin kostonsa, kun hän pelasi Barcelonasta lainalla Bayern Münchenissä koronakesänä 2020. Bayern murskasi Barcelonan Mestarien liigassa sensaatiomaisest 8-2 – ja Coutinho teki ottelussa kaksi maalia ja antoi yhden maalisyötön. Kaunista.

2. Ousmane Dembele

On makuasia, kumpi oli Bartomeulta ja Barcelonalta surkeampi ostos – Coutinho vai viisi kuukautta aiemmin 105 miljoonalla eurolla Borussia Dortmundista hankittu Ousmane Dembele.

Ehkä oleellinen ero tuli siinä, että monet muutkin seurat näkivät nuoren ranskalaiskomeetan potentiaalin ja olisivat mielellään halunneet ostaa hänet Dortmundista. Dembelen potentiaali oli kiistaton, mutta kuten hän on itse myöntänyt, hän hukkasi itse potentiaalinsa ja ainakin viisi vuotta urastaan pelaamalla yöt läpeensä PlayStationia ja syömällä roskaruokaa kaksin käsin. Kun Dembelen tasoinen pelaaja sana dieetti ovat samassa otsikossa, silloin Ezri Köntsä on jo pöksyissä.

3. Eden Hazard

Pelaajan siirto arvioidessa on asettava vastakkain se, minkä tasoisen pelaajan seura ostaa ja mitä se hänestä ja hänelle maksaa – ja mitä jää lopulta käteen. Hazard oli siirtyessään Real Madridiin kesällä 2019 yksi Valioliigan ja koko Euroopan valovoimaisimmista pelaajista. 100 miljoonan euron siirtosumma oli hyvinkin perusteltua – toisin kuin Barcelonan maksamat ylihinnat Coutinhosta ja varsinkin Dembelestä.

Jos Real Madridille olisi jäänyt Hazardista käteen edes känsät, sekin olisi ollut jotain. Nyt sen käteen ei jäänyt mitään muuta kuin pettymyksiä pettymysten perään. Toki Hazardin uraa söivät useat loukkaantumiset, mutta myös Hazard itse oli ahkera poika syömään. Ylipainoisena tuleminen Real Madridin pre-seasonille heti jättisiirron jälkeen kertoi Hazardista paljon enemmän kuin sen, mitä vaaka näytti.

4. Fernando Torres

Fernado Torres oli Euroopan pelätyimpiä maalitykkejä siirryttyään Atlético Madridista Liverpooliin kesällä 2007. Sama lento jatkui myös Liverpoolissa, kunnes tuli kevät 2010. Torres kärsi polvivammasta ja mietti, mitä hänen kannattaisi tehdä. Liverpool oli toki hänen työnantajansa, mutta Torres tiesi, että hänellä olisi kesällä 2010 mahdollisuus voittaa maailmanmestaruus Espanjan kanssa Etelä-Afrikassa.

Torres olisi voinut pelata loppukauden Liverpoolissa pienellä riskillä, mutta hän ei halunnut vaarantaa MM-kisamatkaansa. Niinpä hän päätti mennä huhtikuussa leikkauspöydälle. Alkoi kilpajuoksu aikaa vastaan, joka päättyi siihen, että Torres pelasi heikot MM-kisat tekemättä maaliakaan, mutta voitti himoitsemansa maailmanmestaruuden.

Kun Torres palasi Englantiin, Liverpoolin lääkärit tajusivat nopeasti jotakin. Jokin polvileikkauksessa ja siitä toipumisesta oli mennyt pieleen. Kun Chelsea tarjosi tammikuussa 2011 Torresista ennätykselliset 50 miljoona puntaa, Liverpool ei miettinyt kahta sekuntia kauempaa.

Se oli julmaa kauneutta – ja kaikki muu silkkaa rumuutta. Chelsea sai Torresista neljässä kaudessa 20 liigaosumaa eli keskimäärin viisi maalia per kausi. Niistä maaleista edes venäläinen propagandaosasto ei voinut repiä otsikoita.

5. Andri Ševtšenko

Kun Chelsea ilmoitti ostaneensa Andri Ševtšenkon kesällä 2006 43 miljoonalla eurolla, maa Länsi-Lontoossa vavahteli. 29-vuotias ukrainalainen oli todistanut hurjan tasonsa latomalla AC Milanissa seitsemän kauden aikana 173 maalia. Oltiin varmoja, että Ševtšenko tekisi kaksi liigamestaruutta peräkkäin voittaneesta José Mourinhon miehistöstä voittamattoman.

Ei tehnyt. Ševtšenko teki kahden kauden aikana Valioliigassa vain yhdeksän liigamaalia ja ukrainalainen palautettiin kesällä 2008 lainakääreissä takaisin Milaniin.

Ševtšenkon aikana Chelsealla ei katkennut vain sen mestaruusputki. Myös putken pää, José Mourinho, sai lähteä Stamford Bridgelta – yhdeksän kuukautta ennen Ševtšenkoa.

6. Paul Pogba

Paul Pogban toisessa tulemisessa Old Traffordille yhdistyi monta irvokkuuden ulottavuutta. Ensimmäinen oli se, että United joutui maksamaan kesällä 2016 100 miljoonaa puntaa entisestä omasta junioristaan, joka oli neljää vuotta aiemmin siirtynyt Juventukseen ilmaisella siirrolla petyttyään vähäiseen peliaikaan suuren ja mahtava Sir Alex Fergusonin alaisuudessa.

Pogba kukki Manchester Unitedissa vain hetken. Sen jälkeen alkoi alamäki, joka huipentui siihen, että Unitedin silloinen manageri José Mourinho nimesi Pogban virukseksi. Haluttomasti pelannut ja julkisesti lähtöhaluistaan puhunut Pogba sai myös kannattajat kääntymään itseään vastaan.

Pogba ei kuitenkaan lähtenyt minnekään, kunnes oli istunut sopimuksensa loppuun ja pääsi vapaana agenttina rahastamaan Juventusta kesällä 2022.

7. Romelu Lukaku

Romelu Lukaku menetti viime vuonna Neymarille historiallisen ennätyksen. Belgialainen oli ennen Neymarin siirtoa Al Hilaliin pelaaja, josta oli maksettu enemmän siirtokorvauksia kuin kenestäkään toisesta pelaajasta koko maailmassa.

Lukakun kohdalla ennätys ei kerro kuitenkaan pelkästä loistosta. Se kertoo myös siitä, millaista vuoristorataa Lukakun ura on ollut. Väillä on menty hurjasti ylöspäin ja välillä pudottu luotisuoraan alaspäin.

Everton ja Inter ovat olleet Lukaku-kauppojen voittajia. Suurimmat häviäjät ovat olleet kaksi Valioliigan suurinta siirtomarkkinatoopea – Manchester United ja Chelsea. United maksoi Lukakusta kesällä 2017 84 miljoonaa euroa ja sai pelkkää kuumaa ilmaa ja pullanmuruja.

Chelsealle kävi vieläkin kurjemmin. Se maksoi Lukakusta kesällä 2022 Interille 113 miljoonaa euroa ja sai käsiinsä ongelmajätteen, jota se ei ole saanut myytyä kenellekään. Vai pitäisikö sen jotenkin lohduttaa, että Chelsea myi Lukakun kymmenen vuotta sitten Evertoniin 35 miljoonalla eurolla?

8. Antony

Kenestä pelaajasta lasketaan tällä hetkellä eniten vitsejä Valioliigassa?

Tietenkin kaikkien rakastamasta Manchester Unitedin Antonysta.

Vitsistä voidaan kertoa tällä hetkellä 270 eri versiota riippuen siitä, kenen Valioliigan pelaajan tämän kauden maalimäärää verrataan Antony maalimäärään? Vertailu on helppo, sillä 270 Valioliigan pelaajaa on tehnyt tällä kaudella vähintään yhden maalin, mutta Antony ei yhtään. Ei ensimmäistäkään.

Se, ettei joku puolustaja tai ilmaisella siirrolla naarattu ylijäämäpelaaja ei ole tehnyt kuin yhden tai kaksi maalia, voi vielä ymmärtää. Mutta millä runomitalla kukaan osaa selittää sitä, miksi 95 miljoonaa euroa laitahyökkääjä ei ole tehnyt yhden yhtä liigamaalia tällä kaudella?

9. Mykhailo Mudryk

Chelsean floppiostoista saisi helposti kaksikin TOP10-listaa, mutta Mykhailo Mudrykin hankinta vuosi sitten tammikuussa Shakhtar Donetskista kuvaa hyvin Chelsean sekopäisyyttä siirtomarkkinoilla.

Chelsea oli jo valmiiksi soitimella, kun Shakhtar Donetsk vihjasi, että Chelsea voisi tehdä vuosikymmenen kaappauksen ja ostaa Arsenalin nenän edestä Ukrainan suurimman tulevaisuuden tähden.

Muuta ei tarvittu. Chelsea löi pöytään 100 miljoonaa euroa ja luuli saavansa jotain ihmeellistä. Paitsi, että paketissa oli pelkästään nopeat jalat.

10. Paul Pogba

Paul Pogban paluu Manchester Unitedista Juventukseen kesällä 2022 näytti kaikkien aikojen kaappaukselta. United oli kuutta vuotta aiemmin maksanut Pogbasta Juventukselle 105 miljoonaa euroa, mutta nyt Pogba palasi takaisin ilmaisella siirrolla.

Kaikki näytti täydelliseltä, kunnes Pogba loukkasi polvensa harjoitusottelussa. Kultapoika toipui jossain vaiheessa ilmojen kylmettyä pelikuntoon, muttei palannut pelikentille. Kukaan ei tuntunut tietävän, miksi ei. Lopulta Pogba , mutta tilanne jatkoi kärjistymistään, kunnes päävalmentaja Massimiliano Allegri ilmoitti maaliskuussa, että Pogba on pudotettu joukkueen kokoonpanosta kurinpidollisten syiden vuoksi.

Pahin oli kuitenkin edessä. Pogba kärähti tämän kauden alkaessa dopingtestissä ja helmikuussa hänet määrättiin neljän vuoden kilpailukieltoon. Juventuksen ainoa lohtu oli, että sopimuksessa oli dopinginpykälä, jonka perusteella se pystyi pudottamaan Pogban kuukausipalkan 800 000 eurosta 2000 euroon. Se pykälä oli Pogban hankinnan paras ja arvokkain osa.