Teemu Tainio on yksi Veikkausliigan kiinnostavimmista valmentajista tällä kaudella. Tainion valmentama nousijajoukkue FC Haka avasi kautensa kotikentällään FC Honkaa vastaan 1–1-tasapelillä.

Entisen huippupelaajan Tainion valmentajaura on alkanut kovalla kiihdytyksellä. Vuonna 2017 valmentamisen aloittanut Tainio toimi viime kaudella ensimmäistä kertaa päävalmentajana. Tainion valmentama Haka oli Ykkösen kiistaton kärkijoukkue. Se nosti Tainion otsikoihin.

Nyt haaste on niin Hakalla kuin Tainiolla eri Veikkausliigassa. Onko Teemu Tainio hyvä Veikkausliiga-valmentaja?

Jos Hakan pelaamista katsoo, Tainio on ehkä alemman keskikastin valmentaja Veikkausliigassa. Korkeintaan. Sieltä on pitkä taival esimerkiksi kansainvälisille kentille, joista Tainion kohdalla on jo spekuloitu.

Toki Tainio on valmentajana alkutaipaleella, ja hänenkin kohdalla näkyy se, että huippupelaaja ei ole automaattisesti huippuvalmentaja. Pelaajan ja valmentajan ajattelussa on valtava ero. Valmentajan pitää kulkea valmentajan polku: kehittää oma pelimalli, hallita pedagogiset työkalut, johtaa.

Teemu Tainio on polun alussa, ja pelimalli ei ole vielä löytynyt tai hioutunut.

Tainion Haka kuuluu siihen Veikkausliigan kastiin, jonka pelaamisessa on joitain pääpiirteisiä sovittuja asioita, kuten muoto ja joitain liikkeitä. Kuitenkaan asioita ei ole organisoitu kovin täsmällisesti. Periaatetaso jää löyhäksi. Kokonaisuutena pelin organisointi on alkeellista.

Näin se ongelma näkyy

Miten tämä näkyy Hakan pelaamisessa?

Hakalla on Veikkausliigaan hyvinkin potentiaalinen ja laadukas kymppi- ja ysipaikan kaksikko. Haka ryhmittyy 4–2–3–1-muotoon, jossa kymppipaikalla pelaa 23 maalia viime kaudella Ykkösessä latonut Salomo Ojala ja kärkenä Eero Markkanen. Yksi Hakan ongelmista on se, että kaksikon yhteistyö on puutteellista, eikä siitä revitä irti täyttä potentiaalia.

Ojala ja Markkanen esimerkiksi hakeutuvat usein kymppialueella huonoihin syöttökulmiin ja peliasentoihin, vieläpä tappaen syöttömahdollisuuksia. Toisin sanoen he hakeutuvat liikaa samoille alueille, samoille syöttölinjoille sen sijaan, että kaksikon pelaamisessa olisi monipuolisesti vastaliikkeitä.

Tainiolla on ollut massiivisen pitkä valmistautumisjakso aikaa laittaa 4–2–3–1-muodon keskeisimmän hyökkäysparivaljakon pelaaminen kuntoon, mutta toistaiseksi se ei ole vakuuttanut.

Markkanen vaikuttaa olevan kärjessä enemmänkin yksinäinen saari. Hakan hyökkäämisessä Markkasen target-rooli onkin avainasemassa, mutta jatkotoimet sen jälkeen, kun pallo pelataan Markkaselle, uupuvat.

Toinen hyökkäysmalli on pyrkiä murtautumaan laita- tai välikaistalta. Haka nostaa laitapuolustajansa todella ylös, ja muutenkin pallonhallintavaiheessa sen kenttätasapaino on hyvin hyökkäysorientoitunut. Vastuuta pallonhallintavaiheessa on sysätty voimakkaasti keskikentän pohjapelaajalle Medolle.

Negatiivisissa tilanteenvaihdoissa Hakan pallonhallintavaiheen heikko tasapaino saattaa koitua kuitenkin joukkueelle ongelmaksi.

Hakan kannalta on toivottavaa, että Tainiolla pysyvät realiteetit mukana pelin organisoinnissa. Veikkausliigassa Haka on pelaajamateriaaliltaan pikkuseura, toisin kuin viime kaudella Ykkösessä. Nykyisenkaltainen löyhä hyökkäyspelin organisointi yhdistettynä voimakkaaseen hyökkäysorientaatioon on vaarallinen yhdistelmä häntäpään joukkueelle.

Muoto on, siinäpä se

Hakan pelin organisoinnin puutteet näkyvät myös sen puolustuspelaamisessa ja puolustusmuodossa. Näyttäisi kuin Teemu Tainio olisi kertonut pelaajilleen, että puolustetaan 4–2–3–1-muodossa, mutta jättänyt organisoinnin siihen.

Linja- ja parityöskentely on epämääräistä, eikä joukkueella ole selvää suunnitelmaa, mitä alueita ja pelaajia puolustetaan, mihin vastustajaa ohjataan pallon kanssa ja milloin käynnistetään prässi.

Ylipäätään puolustusmuotona 4–2–3–1 ei ole se tyypillisin ja optimaalisin. Monet tällä muodolla hyökkäävät joukkueet kääntävät puolustaessaan muodon esimerkiksi 4–4–2:een, jossa on selkeästi kolme linjaa.

Hakan puolustusmuodossa esimerkiksi kärkipelaaja Markkasen ja kymppipaikan Ojalan vastuut ovat epäselvät. Markkanen osallistuu puolustuspelaamiseen säästeliäästi, eikä esimerkiksi peitä toppareiden syöttöjä kovin aktiivisesti pelintekoalueelle.

Myöskään Ojalan puolustuspelaamista vastustajan pelintekoalueella ei ole erityisen täsmällisesti valmennettu. Tämä johtaa siihen, että alempaa pohjapelaajat joutuvat alituiseen irtoamaan omalta paikaltaan tai laiturit iskevät pitkänkin matkan päästä kiinni toppareihin. Näin Hakan puolustuslinjan eteen syntyy isoja tiloja.

Ne joukkueet, jotka kykenevät pallonhallintavaiheessa houkuttelemaan ja manipuloimaan Hakan keskikenttää irti muodosta, pilkkovat valkopaitojen puolustusmuodon poikki ja pinoon.

Hakalla oli harjoituskaudella myös isoja vaikeuksia puolustaa ja prässätä niitä joukkueita vastaan, jotka avasivat peliä kolmen topparin linjalla.

Asetelma on Hakalle hyvin erilainen Veikkausliigassa kuin Ykkösessä. Teemu Tainio on vielä kokematon valmentaja, joka on uudessa paikassa päävalmentajana. Hän varmasti oppii ja kehittyy kauden aikana, mutta kuinka paljon?

Toistaiseksi Tainion Haka ei kerää altavastaajajoukkueena juurikaan etua pelin organisoinnissa. Toisaalta se ei ole pelin organisoinnin ja pelaajamateriaalin osalta kuitenkaan ihan sarjan heikoimpia joukkueita, joten oletettavasti Haka pelaa nousijajoukkueeksi ihan kelvollisen kauden.

Tilaa ja Jari Kupilan upea ”Rata auki! – suomalaisen urheilun 100 läpimurtoa” kirja tästä edulliseen yhteishintaan!

Osta heinäkuun Elmo diginä Lehtiluukussa.