Vimpeli on aloittanut kautensa hieman yskien. Pekka, pitääkö olla huolissaan siitä, millainen kesä Vimpelillä on edessään?

Ymmärrän hyvin, että Nelimarkassa ja Vimpelin kannattajien keskuudessa ollaan oltu huolestuneita, sillä pelinjohtajan vaihtaminen kesken talvikauden ei ollut paras tapa valmistautua uuteen kauteen ja tottahan sekin on, ettei Vimpeli ole ollut terävimmillään kauden alussa.

Mitään syytä paniikkiin ei kuitenkaan ole. Kun Vimpeli saa kaikki pelaajat terveeksi ja koneensa käyntiin, Vimpeli on edelleen yksi vahvimmista mestarisuosikeista, ellei jopa vahvin.

Myös maaliskuussa pelinjohtajaksi vedetty Kari Kleemola on niin kokenut pelinjohtaja, ettei homma jää hänestäkään kiinni. Toki Kleemola on persoonana erilainen kuin monet nuoremmat pelinjohtajat, eikä hänen tarvitse korostaa omaa osaamistaan tai persoonaansa.

Kleemola ymmärtää pitkän kokemuksensa myötä sen, että tässä kohtaa on turha hätääntyä ja muuttaa omaa pelifilosofiaansa. Hän tietää, mihin Vimpelin kokenut joukkue pystyy ja luottaa siihen, että pelilliset kysymykset saadaan kesän aikana kuntoon.

Vimpeli on kuitenkin ollut odotettua vaisumpi. Se on hävinnyt viidestä ottelustaan kaksi eikä sen pelillinen ilme ole ollut sitä, miten odotettiin. Miksi ei?

Ensimmäinen iso asia oli pelinjohtajan vaihtuminen maaliskuussa. Vaikka Kleemola on pitkänlinjan pesäpallomies, on selvää, että yhteistyön käynnistäminen uuden pelinjohtajan kanssa vie oman aikansa.

Toinen tekijä on ollut se, että Vimpeliin iski Fuengirolassa norovirus, joka on kiertänyt läpi lähes koko joukkueen ja vaivaa vieläkin. Tässä oli myös syy Olli Heikkalan poissaoloon tiistaina Kempele-ottelusta, sillä häntä haluttiin lepuuttaa vatsataudin jäljiltä.

Jere Saukolla on ollut jalkavamma, jonka vuoksi hän on pelannut vasta yhdessä ottelussa.

Jukka-Pekka Vainionpää herätteli Hyvinkää-ottelun jälkeen joukkuetta sanomalla lehdistötilaisuudessa, että uneliaaseen ilmeeseen on saatava erilainen ryhtiliike.

Vainionpää ei ollut väärässä. Fuengirola-ottelun jälkeen pelatuissa ensimmäisessä Kempele-ottelussa ja Hyvinkää-ottelussa Vimpeli oli kieltämättä unelias. Vainionpää herättelyn jälkeen Kiteetä vastaan Vimpeli pelasi jo aivan erilaisella ilmeellä.

Varmasti tähän uneliaisuuteen on vaikuttanut osaltaan tuo vatsatautiepidemia, mutta Vimpelissä kannattaa pohtia myös sitä, onko sama joukkue ollut kasassa liian kauan. Nythän Vimpeli pelaa jo kolmatta kautta peräkkäin käytännössä täysin samalla avauskokoonpanolla.

Tällaisessa asetelmassa käy helposti se, että tarvitaan jotain sytykettä ennen kuin vanhat jermut lämpenevät. Tämä näkyi erityisesti tiistaisessa toisessa Kempele-ottelussa. Ensimmäinen ottelu Saarikentällä kotiyleisön edessä ja tarve ”kostaa” Kempeleelle aiempi tappio siivittivät Vimpeliin ylivoimaisesti kauden parhaaseen peliin, jossa nähtiin jo vanhaa Vimpeliä.

Näetkö, että Vimpelillä on jotain auki olevia tai ratkaistavia asioita ennen kuin kaikki sylinterit saadaan rullaamaan täysillä?

Vimpelillä on normaaleja pelillisiä asioita, joita on hyvä testata ja kokeilla ennen kuin asioita aletaan hakata pysyvämmin kiveen.

Yksi tällainen kysymys on lyöntijärjestys. Mestaruusvuonna 2022 Vimpeli pelasi kahdella vakioidulla kärjellä, mutta nyt näyttäisi, että Vimpeli kokeilee erilaisia viritelmiä lyöntijärjestyksensä suhteen. Vimpeli jatkaa ilman muuta pelaamista kahdella kärjellä yksistään jo siksi, että sillä on erinomainen jokeriosasto. Sitä kuitenkin selvästi testaan, miten kaksi kärkeä rakennetaan ja mistä kohtaa kakkoskärki alkaa.

Ulkopeli on jo nyt hyvällä tasolla eikä se näytä heikkenevän, jos joku kokeneempi sotaratsu on jostain ottelusta sivussa.

On myös mielenkiintoista nähdä, miten paljon Kleemola kierrättää pelaajia kauden edetessä ja hakee sitä kautta vaihtelua ja sisäistä kilpailua joukkueen tekemiseen.

Muistissa on varmasti myös se, kuinka kohtalokasta Mikko Vihriälän loukkaantuminen oli mestaruustaistelun kannalta finaalipeleissä Sotkamoa vastaan viime syksynä.

Tässä mielessä peliajan antamisessa myös Lauri Vihriälän ja Kortehiston veljesten kaltaisille nuorille haastajille on oma järkensä, sillä ei heitä voida kylmiltään heittää isoihin peleihin. Eikä pelkkä peliaika vielä riitä. Sitä on uskallettava antaa myös kovissa otteluissa, sillä sitä kautta se nuorten miesten nahka kovettuu.

Tällainen kierrättäminen palvelee myös siinä mielessä, että varsinkin Mikko Kanalan kaltaiset loukkaantumisherkät pelaajat saavat vetää joissakin otteluissa happea ja säästää itseään ja paukkujaan kauden tärkeimpiin otteluihin.

Eli mikä ennusteesi Vimpelin kauden suhteen?

Sarjaohjelman laatija on tehnyt varsin erikoisen ohjelman Vimpelille, sillä se kohtaa kauden alussa ja alkusarjan lopussa lähes yksinomaan näitä TOP7-joukkueita ja kesä-heinäkuussa sillä tulee 5-6 viikon jakso, jossa se kohtaa Kouvolaa lukuun ottamatta vain näitä heikompia joukkueita. Tuo keskikesän jakson aikana Vimpelillä on hyvää aika laittaa pelilliset yksityiskohdat kuntoon ajan kanssa.

Vaikka Vimpelin juna on lähtenyt hieman hitaammin liikkeelle, Nelimarkassa voidaan juoda kahvit rauhassa. Juna kyllä pääsee vauhtiin ja eteen kiskoilla kohti tuttuja asemia.