Tim Sparvin ilmoitus hänen uransa päättymisestä oli odotettu.

Sparvin lopettaminen on uutisoitu laajasti – ja sen hän on ansainnut. Sparv on ollut merkittävä hahmo suomalaisessa jalkapallossa niin kentällä kuin sen ulkopuolella. 34-vuotiaan Sparvin uran arvoa ei millään tavalla himmennä se, ettei hän toipunut polvileikkauksensa jälkeen enää täyteen pelikuntoon – ei kesän EM-kisoissa eikä loppukaudella Veikkausliigassa, kun hän siirtyi elokuussa HJK:hon.

Kirjoitin jo tuolloin, että Sparvin siirrossa on iso uhkakuva ja valitettavasti tuo uhkakuva toteutui. Kilometrit olivat täynnä Sparvin jaloissa. Sen lisäksi haasteena oli pelaaminen tekonurmella. Sparvin pitkä ja hoikka kroppa on kaukana optimaalisesta ruumiinrakenteesta tekonurmelle. Toivoin itsekin aina olevani Erfan Zeneli pelatessani tekonurmella, sillä Efun suunnanmuutokset ’’sopivamman’’ kokoisena pelaajana olisivat mahdollisia yhdellä askeleella vaikka asfaltilla. Meille Sparvin kokoluokkaa oleville pelaajille se on mahdollista vain luonnonnurmella.

Uskon Sparvin tehneen päätöksen uransa lopettamisesta viimeistään loukkaantumiseen päättyneeseen Fenerbahce-ottelun jälkeen. Tuo ottelu pelattiin Bolt Arenan tekonurmella, eikä se ollut Sparvin kunniakkaimpia iltoja hänen urallaan.

Tekonurmet lyhentävät pelaajien peliuria ja altistavat vammoille nuoret ja vanhat. Luonnonnurmi on ainoa oikea pelialusta jalkapallolle. Sen myös nämä Sparvin viimeiset kuukaudet todistivat.

***

Sparv voitti urallaan kolme Tanskan mestaruutta ja kerran Tanskan cupin. Nämä pokaalit tulivat Midtjyllandissa, jossa Sparv pelasi yhteensä kuusi kautta vuosina 2014–2019.

HJK:ssa päättyneellä kaudella voitettu Veikkausliigan mestaruus oli varmasti mukava päätös kaudelle ja uralle, vaikka Sparvilla ei loukkaantumisten takia juurikaan ollut osuutta mestaruuden voittamisessa.

Norrvalla FF:stä maailmalle ponnistanut Sparv siirtyi 2003 Southamptonin akatemiaan, josta hän siirtyi kesällä 2007 Ruotsiin Halmstadin riveihin. Rikkonaisen jakson jälkeen Sparv tuli hakemaan vauhtia Veikkausliigasta kesällä 2008 VPS:ssä kahdeksan ottelun verran. Tämä jakso oli Sparvin kannalta hyvä reissu, sillä palattuaan Halmstadiin alkoi peliaikaa tulla ja hän vakiinnutti paikkansa Ruotsissa.

Kauden 2009 jälkeen Sparvia odotti siirto Hollantiin FC Groningenin riveihin. Kolme ja puoli vuotta ja yli 100 ottelua myöhemmin Sparv sai siirron Saksaan Greüther Fürthiin. Hyvä kausi Saksan 2. Bundesliigassa johti siirtoon Midtjyllandiin kesällä 2014.

Tätä Tanskassa vietettyä ajanjaksoa seurasi siirto Kreikkaan AE Larissaan vuosi sitten. Kreikkaan siirtyminen on aina riski, varsinkin jos pelaaja siirtyy hiukan pienempään seuraan. Sparv joutuikin maistamaan Kreikassa jalkapallon synkempää puolta ja vaikka hän ei olekaan asiaa tarkemmin mediassa kommentoinutkaan, voin hyvin samaistua siihen, mitä siellä on tapahtunut. Olen kuullut jo aiemmin useamman tarinan, kuinka Kreikassa asiat hoidetaan.

Sparvin ura oli pelillisesti mielenkiintoinen. Hänellä oli omat vahvuutensa, mutta myös omat rajoitteensa. Sparv ei ollut milloinkaan mikään nopea pelaaja, mutta hänen rajoittuneensa pelaajana oli jopa hänen onnensa, sillä Sparvin pelipaikaksi valikoitui ja vakiintui lopulta puolustuslinjan edessä pelaava holding midfielder. Tuolla paikalla Sparvin hyvät syötöt, hyvä sijoittuminen ja muiden ohjaaminen pääsivät oikeuksiinsa. Puolustussuuntaan Sparv taklasi kovaa ja paikkasi hitauttaan hyvällä sijoittumisella.

***

Kentän ulkopuolella Sparv on ollut myös esimerkillinen urheilija ottamalla kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Sparv on muun muassa edistänyt naisten jalkapallon asemaa Suomessa ja ollut mukana rasisminvastaisessa työssä. Hän myös  kommentoi näyttävästi Qatarin MM-projektin epäkohtia syksyllä 2021 British Journalissa.

Nykypäivänä on oltava tarkkana, mitä julkisesti sanoo ja varottava ottamasta liikaa kantaa mihinkään. Keskustelukulttuuri on monessa yhteiskunnallisessa asiassa tulehtunut ja harmillisesen usein se johtaa itse ongelman sivuuttamiseen ja keskustelussa vain huudellaan ongelman molemmista ääripäistä. On siksi hienoa, että Sparv on käyttänyt ääntään, joka saavuttaa ihmisiä eri lailla kuin tavallisen Matti Meikäläisen ääni.

Qatar-artikkeli oli varmasti vahvasti vaikuttamassa Sparvin syksyllä saamaan arvostettuun Fifpron Pelaajan ääni -palkintoon.

Sparv selvisi Qatar-kommenteistaan kuivin jaloin ja sai siitä jopa arvokkaan tunnustuksen, mutta olisi ollut mielenkiintoista nähdä, mitä olisi tapahtunut, jos Sparv olisi ottanut asiaan samalla tavalla kantaa jo vuonna 2019. Riku Riski otti eikä suostunut matkustamaan Huuhkajien talvileirille Qatariin vetoamalla omiin arvoihinsa ja Qatarissa tapahtuneisiin hirveyksiin. Tämä päätös käytännössä päätti Riskin maajoukkueuran ja Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti teki itsestään klovnin kommentoimalla päätöstä ’’hassuksi’’.

Riskiä ei valittu edes tänä syksynä maajoukkueeseen, vaikka hän oli tosi kovassa iskussa HJK:ssa. Sen sijaan Klubista valittiin maajoukkueeseen Santeri Hostikka, vaikka hän oli selvästi keskenkuntoinen ja pelasi Klubissa keskinkertaisesti.

Sparv kommentoi vuoden 2019 leirin jälkimainingeissa tilannetta ja tuki sinällään Riskiä, mistä pisteet Sparville. Syksyn artikkeli Qatarista British Journalissa oli kuitenkin ajallisesti Sparvin kannalta ’’turvallinen’’.  Riski joutui sen sijaan – kuten tällaisissa tapauksissa yleensä käy – tulenkantajana teilatuksi ja muut keräsivät hedelmät.

Se ei ole tietenkään Sparvin vika ja oli hienoa, että hän kirjoitti aiheesta. On häpeällistä, että tällaiset silmiemme edessä tapahtuvat ihmisoikeusrikokset ja korruptio ovat edelleen mahdollisia.

Samalla kun onnittelen Sparvia hänen upeasta urastaan niin kentällä kuin sen ulkopuolella, onnittelen pitkällä viiveellä  myös Riku Riskiä rohkeasta päätöksestä vuonna 2019.

Nyt kun Palloliittokin ilmoitti, ettei Huuhkajat enää leireille Qatarissa, olisiko Ari Lahden aika kirjoittaa Palloliiton nimissä julkinen anteeksipyyntö Riskille?

Sparvin suhteen minulla on myös toive, josta hän itsekin jo vihjasi sanoessaan, että hän on kiinnostunut peliuran jälkeen valmentamisesta. Toivottavasti Sparvista tulee Suomeen yksi osaava jalkapallotoimija lisää. Heitä  Suomessa ei ole koskaan liikaa.