Manse PP teki rajun tempun ponnahtamalla Ykköspesiksestä yhden totuttelukauden jälkeen suoraan Suomen mestariksi ja pesäpallokenttien kohujoukkueeksi.

Nyt Mansen maailmanvalloituksessa alkaa toinen vaihe. Asema pesäpallokartan huipulla pitäisi vakiinnuttaa. Naiset ovat sen jo tehneet, mutta miesten puolella kaikki ei ole ollut enää pelkkää valssaamista.

Manse lähti viime kauteen suurimpana mestarisuosikkina, mutta oli finaalisarjassa Vimpeliä vastaan täydellinen vastaantulija.

Myös Mansen vetovoima siirtomarkkinoilla on alkanut yskiä. Superin viime vuosien paras pesäpalloilija Tuomas Jussila viihtyi Tampereella vain kaksi kautta, eikä Mansen haaviin tarttunut viime syksyn siirtomarkkinoilla enää raskaimman sarjan tähtipelaajia. Uusin takaisku oli Mansen kaudeksi 2024 tavoitteleman Patrik Vartaman tekemä jatkosopimus Kouvolan kanssa.

Oh dear, are Arsenal faltering? Check the odds for the Premier League and play at Mr Green!

Joku voi perustellusti kysyä, mistä vetovoiman hiipuminen tai vaikeudet löytää esimerkiksi kakkospelinjohtajaa kertovat? Kertovatko ne pelaaja- ja valmentajamarkkinoiden rajallisuudesta vai siitä, että Mansen muutamissa tapauksissa tyly tapa kohdella pelaajia ja pelinjohtajia on saanut monet harkitsemaan kahteen kertaan, kannattaako Manseen sittenkään siirtyä?

Mansella on toki myös moni asia kunnossa. Seuran takaa löytyy edelleen samat tamperelaiset talousmahtimiehet, jotka olivat nostamassa Mansea Suomen mestariksi. Talous- ja tausta-asiat ovat Mansella kunnossa. Myös puitteet saatiin kuntoon, kun Kauppiin valmistui viime kesänä uusi ja upea pesäpallostadion.

Nyt alkaa sitten varsinainen arki, jonka aikana mitataan seuraorganisaation sitoutuneisuus pitkäjänteiseen toimintaan ja se, miten vahvasti pesäpallo oikeasti juurtuu Tampereelle. Mansen ympärillä on puhuttu buumista. Täysiä katsomoja ja hyviä lukemia jo runkosarjassa kesällä Kauppiin ja puheissa alkaa olla oikeasti pohjaa.

***

Pelillisesti Mansen tilanne on hyvin saman kaltainen kuin Kouvolalla ja Joensuulla. Joukkueessa on potentiaalia, mutta kaikki riippuu siitä, miten hyvin uusi pelinjohtaja Toni Kohonen ja menestyksen kannalta tärkeät pelaajat onnistuvat ratkaisemaan avoimet kysymysmerkit kesän aikana.

Manse voi Jussilan lähdöstä huolimatta pelata jopa Suomen mestaruudesta, mutta se edellyttää kyseisten muuttujien ratkaisemista. Jos kysymysmerkkejä ei saada ratkaistua optimaalisella tavalla, Manse voi jäädä jopa ulos välieristä.

Mansen suurimmat kysymysmerkit liittyvät sisäpeliin.

Kohonen on selvästi indikoinut, että Manse tulee pelaamaan tulevalla kaudella kahdella kärjellä. Se on ymmärrettävä ajatus Vimpelin viimevuotisen menestyksen perusteella.

Kahdella kärjellä pelaaminen edellyttää kuitenkin kahta keskeisestä asiaa.

Ensimmäinen vaatimus on, että siihen löytyy – kotiuttajat mukaan lukien – oikeanlaiset pelaajat. Mansen haasteena on, että sen kotiutusosasto on kapea. Juha Puhtimäki, Henri Puputti ja lyöjäjokeri Perttu Ruuska ovat eliittikotiuttajia, mutta kolme vahvaa kotiuttajaa ei riitä. Puputti ja Puhtimäki hoitavat oman ruutunsa kesällä, mutta Ruuskan pitäisi lyödä 120 juoksua, jotta Manse voisi oikeasti menestyä kolmella kotiuttajalla.

Toki sama ongelma on myös muilla Vimpelin päähaastajilla, Sotkamolla, Kouvolalla ja Joensuulla. Se, miten nelikko saa ratkaistua kotiutuksiinsa liittyvät haasteet, on isossa roolissa siinä, missä järjestyksessä runkosarja päätetään ja mitä tapahtuu syksyn ratkaisupeleissä.

***

Toinen vaatimus kahdella kärjellä pelaamisessa on se, että strategiaan oikeasti sitoudutaan myös ratkaisupeleissä.

Vimpelin viime kauden menestystarina näytti toki kahdella kärjellä pelaamisen voiman – mutta strategian varsinainen opetus oli se, että Vimpelillä oli varsinkin Mikko Kanalan paluun jälkeen hierarkkisesti kaksi täysin samanarvoista kärkeä.

Yleensä joukkueilla on selvä ykköskärki ja vaikka joukkue pelaisikin kesällä kahdella kärjellä, pelaamista kavennetaan herkästi syksyn ratkaisupeleissä. Vimpeli rikkoi tämän kaavan viime syksynä ja voitti Suomen mestaruuden.

Manse joutuu pohtimaan omaa peluuttamisstrategiaansa näiden samojen muuttujien kautta. Kohonen on pelinjohtajana vielä katsomoton kortti, joten hänen liikkeitään on turha lähteä ennakoimaan, mutta en olisi yllättänyt, jos Kohonen joutuisi kesän aikana miettimään kakkoskärjen roolia. Manse saa varmasti kaksi kärkeä, mutta miten leveälle se voi levittää ainoat kotiuttajansa, Puhtimäen, Puputin ja Ruuskan?

***

Mansen kysymysmerkit sisäpelissä eivät rajoitu vain kotiutusosaston kapeuteen. Manselta on puuttunut kahdella edellisellä kaudella huippuvarma ykkönen, eikä ongelmaan ole nytkään idioottivarmaa ratkaisua.

Ensimmäisten signaalien perusteella Kohosta kutittaa selvästi ajatus Severi Tikkakosken peluuttamisesta ykkösenä. Muita vaihtoehtoja kärkimieheksi ovat Simo Vainikainen ja Kankaanpäästä syksyllä hankittu Severi Piispanen.

Manse on kokeillut kahden edellisen kauden aikana kärjessä useampia pelaajia, mutta yleensä kaava on ollut se, että kahden yrityksen jälkeen on nostettu koppi. Jokainen pelinjohtaja päättää itse joukkueen peluuttamisesta, mutta huippukärkiä yhdistää yleisesti se, että heihin luotetaan niin paljon, että he saavat yrittää kentällemenoa palon uhallakin.

Valittiinpa Mansen ykköskärjeksi kuka tahansa, myös Kohonen joutuu miettimään ykköskärkensä peluuttamisstrategiaa. Onko syksyn kannalta parempi pelata koko kausi rohkeasti vai varman päälle?

Toki Kohosella on muitakin kysymyksiä, joita hänen pitää ratkaista: Kuka on pääpelintekijä numerolla 3? Onko se Juuso Myllyniemi, Lauri Kivinen, Konsta Hyötyläinen vai joku yllätysnimi? Ja kuka on numerolla lyövä pääkotiuttaja kakkoskärjessä – Puputti, Hyötyläinen, Kivinen, Leevi Lehto vai Tomi Lehtonen?

Ulkopelissä avoimia kysymyksiä on oikeastaan vain kaksi, jotka molemmat ratkeavat pitkälti sisäpeliratkaisujen kautta. Jos Kivinen halutaan – kuten nyt näyttää – sisäpeliin numero hihassa, silloin hänen paikkansa ulkona on ilman muuta kakkoskoppari. Kolmoskoppariksi paras ja tärkeissä peleissä käytännössä ainoa vaihtoehto on Puputti. Tällä takakentän miehityksellä viime ja toissa kaudella vakiokopparina pelannut Topias Lilja joutuisi siirtymään jokeriosastolla.

Puputti pelannee toki runkosarjassa myös jokerina, mutta syksyn ratkaisupeleissä hänen peluuttamisensa pelkästään jokerina olisi kova ja odottamaton yllätys Kohoselta.

Linjassa on myös yksi avoin kohta – onko neljäs pelaaja Myllyniemen, Hyötyläisen ja Piispasen lisäksi Tikkakoski vai Lehto. Tämäkin kysymys ratkeaa sitä kautta, pelaako Tikkakoski numero hihassaan vai ei.

***

Pesäpallopiireissä on pohdittu, miten suuren loven Jussilan lähtö Kempeleeseen tekee Manseen.

On totta, että Jussila ei ollut loppuottelusarjassa Vimpeliä vastaan parhaimmillaan, mutta kokonaisuudessaan hän oli Puhtimäkeä ja Puputtia yhtään väheksymättä Mansen johtava pelaaja niin ulkona kuin sisälläkin.

Hyötyläinen ei ole Jussilan tasoinen ulkopelaaja, mutta ulkopeli on edelleen Mansen vahvuus ja mahdollisen loppuottelupaikan kivijalka. Sisällä Jussilan myötä joukkue menetti tärkeimmän pelintekijän ja erinomaisen etenijän. Tekipä Kohonen millaisia ratkaisuja tahansa, Jussilaa hän ei pysty myöskään sisällä korvaamaan, mutta vielä suurempi haaste Kohoselle on ratkaista kotiutusosaston kapeuteen liittyvät haasteet ja huippuvarman ykkösen löytäminen.

Tilanteita Manse tulee kärkimiesongelmista huolimatta joka tapauksessa tulee tekemään, mutta lyökö se niistä riittävästi juoksuja – siinä on Mansen suuri kysymys?

Myös Kohosella on pelinjohtajana vielä todistettavaa. Huikea peliura antaa erinomaisen pohjan siirtyä pelinjohtajaksi ja vetämään koko Mansen valmennuksellista ja pelillistä projektia, mutta Kohosen todellinen osaaminen uudessa roolissa mitataan vasta kesällä.

Toki Kohosen ja Mansen tasosta saadaan ensimmäisiä ruutukuvia jo halli-SM:ssä, jossa se pelaa samassa alkulohkossa Kouvolan ja Hyvinkään kanssa. En kuitenkaan vielä tekisi lauantaisen Kouvola-ottelun perusteella suuria profetioita, sillä kauden alkuun on vielä kolme kuukautta ja kauden loppumiseen seitsemän kuukautta. Sinä aikana ehtii vettä virrata muuallakin kuin Tammerkoskessa.