Yleisurheilun EM-kisat: Päivä 4 – 18.8.2022

Suomalaiset

Torstain mielenkiintoisimmat suomalaisnimet ovat seitsenottelussa ensimmäisen päivän jälkeen kahdeksantena oleva Saga Vanninen sekä 400 metrin aitojen kaksikko, Viivi Lehikoinen ja Kristiina Halonen.

Vanninen ei ole aivan ennätysvauhdissa, mutta hän on vahvasti kiinni pistesijassa. Sekin olisi kova saavutus 19-vuotiaalta nuorten maailmanmestarilta.

Lehikoinen pääsi rankingin perusteella välieriin ja on vahvasti menossa EM-finaaliin, jossa hän taistelisi jopa mitalista. Halonen oli keskiviikon yllättäjä ottamalla upeasti välieräpaikan.

Torstain ruokalistalta löytyy mielenkiintoisia alkukilpailuita Anni-Linnea Alanen ja Sanne Erkkola karsivat keihään finaaliin pääsystä aamupäivällä. Joonas Rinne, Sara Kuivisto ja Eveliina Määttänen kisaavat puolestaan 800 metrin alkuerissä. Seipään karsinnassa ovat mukana Juho Alasaari, Tommi Holttinen ja Urho Kujanpää. Samuel Purola ja Anniina Kortetmaa hakevat puolestaan välieräpaikkaa 200 metrin alkuerissä.

Illan kruunaa 5000 metrin finaali, jossa ovat mukana kympillä hyvin onnistunut Camilla Richardsson ja Ilona Mononen.

Tarina

Kaikki tuntevat tarinan Paavo Nurmesta ja pahoista ruotsalaisista, joiden kiivaan lobbaamisen seurauksena Nurmi julistettiin ennen Los Angelesin kesäolympialaisia ammattilaiseksi.

Nurmi ei ole kuitenkaan ainoa ruotsalainen hampaissa ollut suomalainen huippujuoksija. Vuonna 1945 ruotsalaiset saivat julistettua maailman sen hetken parhaan pitkienmatkojen juoksijan, Viljo Heinon, myös ammattilaiseksi. Näin Heino ei kilpaillut lainkaan ennen vuoden 1946 Oslon EM-kisoja.

Heinoa ei voitu myöskään valita EM-kisoihin juoksijana, mutta suomalaiset nimesivät hänet joukkueen huoltajaksi – ja joukkueen johtoon kuuluneet Urho Kekkonen ja Lauri Miettinen jatkoivat kovaa taisteluaan kulisseissa saadakseen Heinolle osallistumisoikeuden.

Ja kisaa edeltävänä iltana odotettu, toivottu ja pelätty läpimurto tapahtui ja Heino pääsi elokuun 22. päivän iltana irti julmin seurauksin. Heino voitti kympin EM-kultaa ylivoimaisesti, vaikka kisa oli hänen ensimmäinen kilpailunsa koko vuonna. Heinon voittoaika oli 29.52,0. Suomalaisten kaksoisvoiton varmisti Helge Perälä, joka hävisi Heinolle 39,4 sekuntia.

Ja jotta ilta oli täydellistä suomalaisjuhlaa, kaksoisvoittoon juoksemassa olleet maratonjuoksijat tulivat aikataulujen heitettyä samaan aikaan Bislettille. Heino tervehti stadionilla vastaan juossutta vanhaa ystäväänsä Mikko Hietasta, joka voitti maratonin reilun minuutin erolla ennen Väinö Muinosta.

Heino oli juoksijana luonnonlahjakkuus. Hän kilpaili ensimmäisen kerran vasta 20-vuotiaana vuonna 1934. Loistokiidossa ollut ura katkesi kuitenkin sotavuosina, mutta Heino pysyi maailman valtiaana vielä sotien jälkeen. Hän voitti 10 000 metrin Euroopan mestaruuden 1946 ja rikkoi 10 000 metrin maailmanennätyksen vielä vuosina 1944 ja 1949. Heinon viimeiseksi kympin ME-ajaksi jäi 29.27,2. Kaikkiaan Heino teki eri juoksumatkoilla uransa aikana kahdeksan maailmanennätystä, mutta hänen ainoaksi arvokisavoitokseen jäi vuoden 1946 kympin EM-kulta.

Heinon valtakausi päättyi 1940-luvun lopulla. Lontoon olympialaisissa saatiin ensimmäinen merkki vallanvaihdosta, kun kahdeksan vuotta Heinoa nuorempi Emil Zátopek voitti 10 000 metrin olympiakultaa. Heinon pohje oli revähtänyt ennen olympialaisia ja hän joutui keskeyttämään Lontoon kympin.

Helsingin olympialaisissa Satu-Pekalla oli rata vapaana tehdä historiaa, sillä 38-vuotias Heino ei enää osallistunut kisoihin.