Tottenham voitti ensimmäisen pokaalinsa 17 vuoteen kaadettuaan Eurooppa-liigan finaalissa Brennan Johnsonin osumalla Manchester Unitedin 1-0. Jukka, ei välttämättä pelillisesti klassikko?

Ei todellakaan, mutta kysymys ei ollut keskiviikkona pelistä, vaan voittamisesta.

Viaplayn erinomainen selostaja Ville Kuusinen totesi osuvasti, että kun vastakkain on Valioliigan kaksi heikointa säilyjää, niin peli näyttää tältä. Ja juuri siltä se näytti. On turha edes pohtia, kumpi joukkue oli parempi. Kysymys oli tänään siitä, kumpi oli vähemmän huono.

Kuvaavaa ottelun luonteelle oli, että ottelun ainoa osuma oli sellaista sähläämistä, ettei maalia ikuisuuksia pyöritetä.

Maalin jälkeen Tottenham tyytyi vain puolustamaan. Spursin puolustuspelaaminen ei ollut mikään jäinen ja kontrolloitu esitys, mutta Manchester United oli hyökkäysten rakentelussa ja niiden päättämisessä vieläkin heikompi.

Tottenhamille riitti Bilbaon illassa, että sen puolustus seisoi jaloillaan – kiitos etenkin toppariparin Cristian Romeron ja Micky van den Venin. He – ja ottelun lopussa sisään tullut Kevin Danso – hoitivat helposti Unitedin 50-50-keskitykset ja kun se yksi huippupaikka lisäajalla aukeni, Guglielmo Vicario luki hyvin tilanteen ja pelasti upeasti Luke Shaw’n puskun.

Tottenhamin tilastot olivat Eurooppa-liigan mestariksi karseita varsinkin toisella jaksolla. Sillä oli muutama vastaisku, mutta sen toisen jakson maaliodottama oli 0,00 ja se hävisi toisen jakson laukaukset 0-11. Tottenhamilla oli koko ottelussa  Manchester Unitedin kenttäpuoliskolla vain 50 syöttöä ja sen syöttöprosentti oli 61 prosenttia, mikä oli luokaton lukema.

Tottenhamin manageri Ange Postecoglou hoki viime kaudella ja pitkään tälläkin kaudella, etteivät hänen joukkueensa suostu pelaamaan puolustusvoittoista jalkapalloa, koska hänen jalkapallonsa on tehty hyökkäämisestä. Siperia on kuitenkin opettanut – ja se oli tänään Tottenhamin onni ja pelastus.

Kaikkineen todella heikkotasoinen finaali, suorastaan luokaton. Mutta mitä muuta Tottenhamilta ja Manchester Unitedilta voitiin edes odottaa?

Pidit ennen finaalia koko Eurooppa-liigaa b-luokan turnauksena, mutta Tottenhamin pelaajille voitto tuntui maistuvan?

Maistui ja se on luonnollista. Jalkapallossa on paljon muutakin juhlittavaa kuin se, voitetaanko liigamestaruus tai Mestarien liiga. Englantilaisessa jalkapallossa on juhlittu täydellä sydämellä FA Cupin ja Liigacupin voittoja ja eurokentillä on juhlittu täysin rinnoin myös Eurooppa-liigan ja Konferenssiliigan voittoja.

Viime vuosina juhlittujen asioiden listalle on noussut myös selviytyminen seuraavaksi kaudeksi Mestarien liigaan, minkä seurauksena esimerkiksi Valioliigassa neljänneksi sijoittumista on juhlittu kuin suurempaakin voittoa. On myös varmaa, että sunnuntaina Valioliigassa juhlat pannaan pystyyn jopa viidennestä sijasta, sillä sekin sija tuo ensi kaudeksi paikan Mestarien liigaan.

Tällaisten finaaleiden ja saavutusten juhliminen on ymmärrettävää, mutta ei se muuta sitä, että Eurooppa-liiga on armeliaastikin sanottuna vain b-luokan kilpailu ja Konferenssiliiga c-luokan kilpailu.

Tottenham ja sen kannattajat ovat kuitenkin juhlansa ansainneet eikä sitä iloa voi kukaan ottaa heiltä pois.

Mitä Euroopan liigan voitto tarkoittaa Tottenhamille?

Tottenhamin pölyttyneeseen palkintokaappiin tulee viimeinkin hieman uudempaa tavaraa, mutta tärkeintä Tottenhamille on se, että selviytyy ensi kaudeksi Mestarien liigaan.

Se tarkoittaa jopa yli 100 miljoonan euron taloudellista ruisketta. Tottenhamilla on enemmän rahaa käytössään uusien pelaajien hankkimiseen kesän siirtoikkunassa ja mikä myös tärkeää, se pystyy tarjoamaan pelaajille Mestarien liiga -jalkapalloa ensi kaudella.

Näin Tottenhamilla on hyvä mahdollisuus saada kesällä raskaansarjan pelaajia, varsinkin, kun ensi vuonna pelataan jalkapallon MM-kisat ja pelaajat ovat entistä tarkempia sen suhteen, että pääsevät todistamaan tasoaan maailman parhaita pelaajia vastaan jo talven aikana.

Tottenhamin voitossa on kuitenkin yksi suuri vaara – ja se liittyy manageri Ange Postecogloun tulevaisuuteen. Tottenhamin pitäisi hetkenkään miettimistä vaihtaa kesällä manageria, mutta historia on osoittanut, että tällainen voitto saattaa sumentaa tervettä järkeä.

Manchester United etsi viime keväänä kissojen ja koirien kanssa uutta manageria, mutta kun se voitti toukokuun lopussa FA Cupin ja finaalissa kaatui vielä Manchester City, Erik ten Hag sai pitää paikkaansa, mikä pohjusti tämän kauden katastrofin.

Tottenhamilla on sama vaara.

Mitä finaalitappio merkitsee Manchester Unitedille?

Tärkein seuraus on se, että taloudellinen tuska syvenee entisestään. Manchester United ei pelaa ensi kaudella lainkaan eurokentillä, mikä tietää isoa lovea muutenkin ruvella olevaan kassaan. Kaiken lisäksi ensi kausi on jo toinen kausi peräkkäin, kun Manchester United ei pelaa Mestarien liigassa.

Valioliigan tapaa laskea kulurajoituksia saatetaan lähivuosina muuttaa, mutta tällä hetkellä seurataan kolmen vuoden periodia. Näin ollen Manchester Unitedilta puuttuu vuorenvarmasti ensi kauden kulurajoituslaskelmista kaksi Mestarien liiga -kautta, minkä seurauksena sen ongelmat ovat kaksitasoisia: seuran taloudellinen tilanne on jo muutenkin äärimmäisen heikko ja sen lisäksi sen kululimiitit tulevat pysymään erittäin tiukkoina myös tulevina vuosina.

Samaan aikaan Manchester Unitedin pitäisi aloittaa joukkueessa valtaisa remontti. Se on jo pitkälti sopinut Matheus Cunhan ostamisen Wolverhamptonista 62,5 miljoonalla punnalla. Vaikka Cunhan siirtosumma rasittaa ensi kautta vain yhden viidesosan verran, se ja Manchester Unitedin aiempina vuosina tekemien pelaajasiirtojen jyvitykset tekevät tilanteen todella vaikeaksi.

Pelaajavirta tuo Old Traffordille kesällä varmasti muitakin uusia pelaajia kuin Cunhan, mutta ovi käy myös toiseen suuntaan – ja siitä ovesta voi mennä ulos sellaisia pelaajia, joiden lähteminen tekee kipeää Manchester Unitedin kannattajille.

Sitten on vielä kysymys manageri Rúben Amorimin tulevaisuudesta. Uskon edelleen siihen, että United antaa hänelle vielä yhden yrityksen, mutta se yritys on lyhyt.

Amorimin pistekeskiarvo tällä kaudella on ollut 0,92 pistettä, mikä 38 ottelun kaudeksi muutettuna tarkoittaisi 35 pisteen kautta.

0,92 pistettä per ottelu on Manchester Unitedin kokoiselle seuralle ja tasoiselle joukkueelle täysin ala-arvoinen lukema. Siksi Amorimin olisi onnistuttava heti ensi kauden alussa, jos hän aikoo säilyttää työpaikkansa. Tällaista rämpimistä ei pitkään katsota.

Toinen kysymys on sitten se, mitä Amorim itse tekee. En yritä arvailla, mitä hänen päässään liikkuu ja miten kova hänen oma kanttinsa oikeasti on, mutta hänen julkiset puheensa ja jopa julkiset tekemisensä antavat kuvan, että portugalilaisen perse ei kestä sellaista merivettä, jota Manchester Unitedin managerilta vaaditaan.

Siksi en olisi yllättynyt, jos Amorim uisi jo loppukesästä jo kotilammessaan Portugalissa ja uhriutuisi paikallisessa mediassa.