Tottenhamin uusi manageri Thomas Frank on joutunut yllättävien potkuspekulaatioiden kohteeksi, vaikka Tottenham on aloittanut kautensa hyvin ja on Valioliigan kakkossijasta vain kahden pisteen päässä. Jukka, asiaa vai huuhaata?

Tässä on muutama muuttuja, joka kannattaa ottaa huomioon.

Frankin ympärille noussut kohu ei johdu tuloksista, vaan Tottenhamin pelityylistä. Spursilaisessa maailmankatsomuksessa on aina ihailtu hyökkäävää ja viihdyttävää jalkapalloa. Frankin jalkapallo perustuu sen sijaan hyvin organisoituun ja monessa mielessä myös äärivarovaiseen jalkapalloon.

Ensimmäiset signaalit pelityylin ja spursilaisen arvomaailman yhteentörmäyksestä nousivat esille jo kesän harjoitusotteluissa ja nyt arvostelu on kiihtynyt. Arvostelua on lisännyt se, että Tottenham on hävinnyt viidestä kotiottelustaan kolme – Bournemouthille, Aston Villalle ja Chelsealle sekä pelannut kotonaan tasan umpisurkean Wolverhamptonin kanssa.

Varsinkin lauantaisessa 0-1-kotitappiossa Chelseaa vastaan kannattajien usko frankilaiseen jalkapalloon koki ison romahduksen.

Tottenham ei vain hävinnyt. Se pelasi surkean ja lammasmaisen ottelun. Spurs ei saanut aikaan minkäänlaista takaa-ajoa 0-1-tappioasemassa. Tottenhamilla oli koko ottelussa vain yksi laukaus maalia kohti ja sen maaliodottama oli 0,10 maalia, kun Chelsean xG oli 3,68 maalia.

Kuvaavaa kannattajien turhautumiselle oli, että katsomot alkoivat tyhjentyä jo toisen jakson lopulla, vaikka Chelsea johti ottelua vain maalilla. Ja kun peli päättyi, stadionin täytti omien kannattajien buuaskonsertti. Viesti tästä kaikesta oli, että tällaista kuonaa me emme halua katsoa.

Toinen muuttuja on se, että Frank palkattiin Daniel Levyn ollessa Spursin sarvissa puheenjohtajana. Sen jälkeen Levy on kuitenkin savustettu ulos seurasta ja valta on siirtynyt uusiin käsiin.

Suurinta valtaa Tottenahmissa käyttävät nyt uusi puheenjohtaja Peter Charrington, seuran toimitusjohtaja Vinai Venkatesham sekä Tottenhamin pääomistajan ENIC Groupin perustajan Joe Lewisin lapset, Charlie ja Vivienne.

Myös operatiivisella tasolla tehtiin iso muutos, kun maailmanlaajuisesta toimitsijakiellosta vapautunut Fabio Paratici palasi seuraan. Paratici oli toki jo Frankia palkatessa Spursin konsulttina, mutta Frankin valinnan moottorina oli urheilujohtaja Johan Lange, joka on sattumoisin Frankin tavoin tanskalainen.

Varsinkin niin sanotun uuden Lewis-sukupolven on sanottu olleen se taho, joka kyllästyi Levyyn ja joka haluaa nostaa Tottenhamin Valioliigan valtaseuraksi. Uudet omistajat sijoittivat heti valtaan noustuaan Spursin sotakassaan 100 miljoonaa puntaa ja raha korvamerkittiin uusien hankintojen tekemiseen.

Tottenham pitää itseään suurseurana, mitä se toki onkin, mutta se on siinä mielessä mielenkiintoinen suurseura, ettei se ole voittanut liigamestaruutta 64 vuoteen. Tähän Lewisin lapset haluavat muutoksen, mutta muutoksen on tultava pelaamalla oikeanlaista spursilaista jalkapalloa. Sellaista ilmaa Lewisin lapset ovat koko elämänsä hengittäneet.

Kun näiden kahden muuttujan päälle lisätään vielä viime päivinä levinneet uutiset pelaajien turhautumisesta Frankin varovaiseen ja puolustusvoittoiseen pelityyliin, niin eihän tuo tilanne Frankin kannalta näytä hyvältä.

Voisiko Frank saada oikeasti potkut?

Pohjois-Lontoon valkealla puolella on selkeästi kehittymässä myrsky, joka uhkaa oikeasti Frankin asemaa.

Ehkä rajaa ei ole vielä ylitetty, mutta ei se kaukanakaan enää ole.

Tässä muistuu mieleen Nuno Espirito Santon tyly kohtalo. Hänet nimitettiin Tottenhamin manageriksi kesällä 2021. Spurs voitti kolme ensimmäistä Valioliigan otteluaan ja johti sarjaa, mutta Spursin seurajohto ja kannattajat eivät olleet tyytyväisiä Nunon jalkapalloon. Ja kun tulokset alkoivat heikentyä, Nuno erotettiin marraskuun alussa ja hänen tilalleen palkattiin päivää myöhemmin Antonio Conte.

Frank kävelee nyt samanlaisella liukkaalla vaijerilla. Paineita lisää se, että Tottenham kohtaa seuraavassa liigaottelussa Manchester Unitedin kotonaan ja sitten verivihollisen Arsenalin vieraissa. Sen jälkeen Fulham tulee kylään, kunnes Tottenham matkustaa Newcastlen vieraaksi Koillis-Englantiin.

Näissä neljässä ottelussa piilee Frankin kannalta suuri vaara, mutta myös suuri mahdollisuus. Kolme voittoa seuraavissa otteluissa pitäisivät Frankin vallassa, mutta vastaavasti kolme tappiota vetäisivät tunnelman niin kireäksi, että hän voisi hyvinkin olla joulukuun alussa jo entinen Tottenhamin manageri.

Taustalla kummittelee sekin, että Tottenhamilla on tammikuun siirtoikkunassa iso sotakassa ja seuran sisällä mietitään varmasti sitä, kannattaako rahaa käyttää Frankin haluamiin pelaajiin vai pitäisikö puikoissa olla siihen mennessä jo uusi mies, jos Frankiin ei luoteta.

Jos Frank saa potkut, mistä Tottenham löytäisi uuden managerin?

Se on vielä ennenaikainen kysymys, mutta Paraticin palattua Tottenham käyttää varmasti hänen tutkaansa ja suhteitaan uuden managerin etsinnässä. Se tarkoittaa silloin italialaisten ja Italiassa valmentavien valmentajien painoarvon nousua.

Luciano Spalletti olisi varmasti ollut yksi nimi, jollei häntä olisi nimitetty Juventuksen päävalmentajaksi – ja voihan hän olla edelleenkin, sillä hänen sopimuksensa kestää vain tämän kauden.

Toinen sähköinen nimi olisi Comossa erinomaista työtä tehnyt Cesc Fàbregas, mutta riittäisikö Tottenhamin uuden regiimin kantti palkata entistä Arsenalin pelaajaa seuran manageriksi? Tuskin.

Mutta ehkä tämä spekulaatio kannattaa lopettaa tähän. Ensin on odotettava, että Tottenham pistää lauluun Frankin ja sitten voidaan miettiä, kuka hänen seuraajansa voisi olla.

Onko Frank Tottenhamin manageri kauden lopussa?

Ei ainakaan ensi kauden alkaessa.