TPS nappasi ensimmäisen kiinnityksen Suomen mestaruuteen 4–1-voitollaan Lukkoa vastaan.

Lukko onnistui periaatteessa hyvin finaalisarjan avauspelissä, mutta TPS:llä oli henkinen yliote. Sen oli helpompi lähteä avauspeliin, ja se näkyi.

Turkulaisilla oli kuitenkin kaksi ongelmaa, ja ne voivat kostautua jatkossa. Siltä puuttui kokoonpanosta Petteri Wirtanen, ja lisäksi Lukko osasi iskeä taitavasti TPS:n parasta aloittajaa Juhani Jasua vastaan.

On hyvin todennäköistä, että Jasun vahvuuksia ja heikkouksia aloituksissa oli Lukon puolelta tarkasteltu pedantisti, sillä niin tärkeä palanen hän on ollut. Jasu voitti vain 44 prosenttia aloituksistaan.

Pelin kuva kääntyi varsin alussa siis siihen, että Lukko oli kiekossa ja TPS suojeli keskustaa. Se oli osaltaan myös TPS:n pelisuunnitelma: ottaa tiiviillä keskialueen puolustuksella Lukon suorat hyökkäykset pois, kytätä virheitä ja iskeä vastaan. Senimenomaan tunnisti kollektiivina ne hetket, kun se voi iskeä ja puolustamisen kaksivaiheisuus oli erittäin korkealla tasolla.

Mutta on sanottava, että Lukko ei osannut käsitellä nyt alkuunkaan henkistä eikä pelillistä asetelmaa. Lukko oli pelin päällä mutta kaukana tasostaan. Voittamisen paine toi epävarmuutta, ja keskialueen ylittäminen oli epätyypillisen heikkoa. Oli Lukko myös tehoton.

Wirtasen puutuminen näkyi

Oletetaan, että Pekka Virta lataa joukkueensa henkisesti huomenna finaalien vaatimalle tasolle. Silloin TPS:n ongelmien pitäisi näkyä.

Jotta voidaan ymmärtää TPS:n ongelmia ensimmäisessä finaalipelissä, on ensin ymmärrettävä sen pelin logiikkaa.

Kaksi kärkiketjua ovat pudotuspeleissä aloittaneet käytännössä aina, kun mahdollista, hyökkäysalueelta. Kolmos- ja nelosketjut ovat aloittaneet puolustusalueelta aina, kun mahdollista.

Liigan tilastoima hyökkäys- ja puolustuspään aloitusten suhde tasaviisikoin kertoo rajua tarinaa. Ennen finaalisarjan alkua Juuso Pärssisellä ja Ruslan Ishakovilla luku oli yli 55, Jasulla ja Wirtasella 40 tienoilla.

Kun tarkastellaan puhtaasti pelkkiä aloitustilastoja, ero on vielä rajumpi. Ishakov oli aloittanut puolustusalueella vain 15 kertaa, Pärssinenkin vain 32 kertaa.

Vertailuksi: Jasu 83, Wirtanen 65.

Nuo luvut ovat toki poikkeuksellisen rajuja myös siksi, että Jasu ja Wirtanen ovat pelanneet alivoimaa. Mutta kokonaiskuva on ollut selvä: kun aloitus tulee TPS:n puolustusalueelle, Jasu tai Wirtanen aloittavat. Pärssinen tai Ishakov saattavat toki olla jäällä, mutta eivät ole aloituksessa.

Wirtasen poissaolo oli siis erittäin merkittävä isku TPS:lle. Ja jos Wirtanen on tulevissakin peleissä poissa, TPS:n tie näyttää kiviseltä.

Nuoret puolustivat

Ensinnäkin Pärssinen ja Ishakov ovat heikkoja aloittajia. Heidän aloitusprosenttinsa pudotuspeleissä on ollut 45 luokkaa, ja oman alueen aloituksissa vielä tätäkin selvästi heikompi.

Mutta se ei ole koko totuus. Helminen on laskelmoinut tarkkaan, miten omasta pelaajistosta voisi saada parhaan irti, ja se selittää paljon turkulaisten finaalipaikkaa.

Ratkaisu on ollut se, että Pärssisen ja Ishakovin ketjuilta otetaan niin paljon puolustusvastuuta pois kuin mahdollista. Nuorten pelaajien tähdittämät kahden kärkiketjujen pelaajat eivät ole huonoja puolustuspelitilannerooleissa, mutta niissä rooleissa he eivät ole vahvimmillaan. He ovat hyökkäyspään pelaajia.

Ja jotta heistä saisi parhaan irti hyökkäyksessä, heitä ei pitäisi sitoa liian tiukasti puolustuspelisapluunaan. Jos he joutuisivat ottamaan isoa ja tiukkaa roolia puolustuksellisesti, se rajoittaisi heidän kapasiteettiaan hyödyntää vahvuuksiaan hyökkäyksessä.

Nyt tätä logiikkaa TPS ei voinut ensimmäisessä finaalipelissä hyödyntää. Myös kärkiketjut jouduttiin sitomaan puolustuspeliin, ja turkulaiset hyökkäsivät erittäin vähän, joskin melko vaarallisesti muutaman kerran.

Se, että siitä huolimatta turkulaaiset tekivät tulosta, oli kova suoritus.

TPS hävisi paljon aloituksia, mikä käänsi kerta kerralta pelin virtausta Lukolle. Ja toisekseen nyt Wirtasen ollessa poissa Pärssisen vastuuta oman pään aloituksissa jouduttiin lisäämään. Wirtasen tilalla ollut Aarne Intonen ei pudotuspeleissä eikä runkosarjassa ollut ottanut kovinkaan paljon aloituksia. Eli siinä osa-alueella TPS heikentyi merkittävästi.

On toki todettava, että Pärssisen sekä Ishakovin ketjut selvisivät tästä hieman uudesta roolistaan hyvin. TPS puolusti koko ottelun ajan laadukkaasti.

Mutta on todennäköistä, että tällaisella pelin virtauksella TPS häviää enemmän kuin voittaa. Toisaalta TPS on osoittanut, että se kykenee pelaamaan kaksilla korteilla: joko peluutuskikkailulla tai erittäin kurinalaisella kaksivaiheisella puolustamisella.

Kortit ovat pöydällä, vuoro on Lukolla.

Lue myös: TPS:n sensaatiokauden takana on loogisia syitä

Tilaa Elmo  tarjoushintaan  6 kk 49 e . Voit ostaa Elmon myös irtonumerona Lehtipisteestä tai diginä Lehtiluukusta