TPS pelaa toisena keväänä peräkkäin Liigan loppuottelussa, kun se kaatoi Ilveksen lauantaina kotonaan 2-1 ja voitti samalla koko ottelusarjan 4-2. Mikä finaalipaikan ratkaisi?

Ilves pelasi välieräsarjan parhaan vierasottelun ja kuten numerot osoittivat, erot olivat tänään pienet, mutta finaalipaikan ratkaisi koko ottelusarja ja siinä ei jäänyt epäilykselle sijaa. Ilves ei yksinkertaisesti olisi ansainnut finaalipaikkaa tällaisella esityksellä, jolla se tässä välieräsarjassa pelasi kokonaisuutena. Ilves teki tänään vasta ensimmäisen maalin tässä sarjassa vieraissa ja se pelasi välillä 11 täyttä erää tekemättä maalia tasaviisikoin.

Ilveksen esitykset olivat kokonaisuudessaan epätasaiset ja jättivät paljon analysoitavaa valmennus- ja seurajohdolle. Kenttätasapaino häilyi koko ajan, viisikkopelaaminen venyi lähes jokaisessa ottelussa, rintamahyökkäyksiä ei nähty välillä juuri lainkaan ja hyökkäyspelaaminen oli heikoimmillaan todella summittaista. Lyhyesti sanottuna Ilveksen pelaaminen ei ollut tässä sarjassa sillä tasolla, missä sen Liigan välierissä pitäisi olla.

Tässä kohtaa olisi helppo osoittaa sormella useita Ilveksen pelaajia, jotka pelasivat ilta toisensa jälkeen alle oman tasonsa. Asia ei ole kuitenkaan näin yksiselitteinen. Kysymys on siitä, millainen joukkueen pelitapa on. Onko se sellainen, että se auttaa pelaajia vai sellainen, että materiaalista ei saada kaikkea irti? Hieman karrikoiden voisi sanoa, että hyvä valmennus saa pelaajat ylisuorittamaan ja huono valmennus alisuorittamaan. Ilveksellä tässä sarjassa oli kysymys nimenmaan siitä, että useat Ilveksen pelaajat avainpelaajia myöten pelasivat alle oman tasonsa. Sitä vastuuta Ilveksen valmennusjohto ei voi paeta.

Tämän buumin ja pelaajiin tehtyjen kovien satsauksien jälkeen finaalipaikan menetys oli muutenkin kiistaton epäonnistuminen. Nyt oli tilinteon aika, mutta Jouko Myrrältä jäivät tilitykset tekemättä kuten myös viime kaudella.

TPS:lle ja Jussi Ahokkaalle on sen sijaan annettava tunnustus. TPS:n peruskivenä on ollut koko kauden tiivis puolustuspelaaminen, jonka on kruunannut maalivahti Andrei Karejev, joka pelasi lauantainakin erinomaisen ottelun. Itse asiassa Karejev on ollut pudotuspelien paras maalivahti. Sen lisäksi TPS:llä on pudotuspelien paras ykköskenttä, joka tänäänkin teki tärkeän avausmaalin.

Näistä summista on syntynyt TPS:n vahvuus ja kun sen päälle lisätään se, että Ilves ei ollut mikään huippuvastus, niin tässä sitä silloin ollaan. TPS pelaa nyt toisena keväänä peräkkäin finaalissa ja voidaan perustellusti sanoa, että TPS on palannut huipulle

TPS on saanut aika ajoin myös kovaa kritiikkiä niskaansa. Onko tämä kritiikki ollut tässä valossa perusteltua, että TPS pelaa kuitenkin jälleen finaalissa?

TPS on tehnyt toki virheitä, mutta niin tekevät kaikki seurat – se kuuluu urheiluun. Samoin se, että virheitä arvostellaan, aiheesta tai aiheetta.

TPS:n toiminnassa on muutama asia, josta he ansaitsevat erittäin suuren tunnustuksen.

Ensimmäinen asia on Jussi Ahokas. Rauli Uramalle on annettava tunnustus, että hän näki Ahokkaan potentiaalin jo ollessaan liitossa ja nostaessaan Ahokkaan U18- ja U20-maajoukkueiden valmentajaksi. Ahokas voitti molemmissa ikäluokissa maailmanmestaruuden ja nyt hän palkitsee Uraman luottamuksen viemällä TPS:n finaaliin. Voi miettiä, mitä HIFK:ssa ajatellaan nyt, että Ahokas oli ehdolla myös HIFK:n valmentajaksi, mutta valinta kallistui Ville Peltoseen.

Toinen asia, mistä Uramalle on annettava tunnustus, on se, miten hän toimi tällä kaudella vaikeuksien hetkellä. Monessa muussa seurassa olisi TPS:n synkeän sukelluksen aikana painettu paniikkinappulaa, mutta Urama antoi Ahokkaalle sen asian, mitä hän ja valmennusjohto siinä kohtaa eniten tarvitsivat – työrauhan. Urama osasi oman kokemuksensa ja valmennusuransa kautta ja ansiosta katsoa tulosten taakse ja nyt jokainen näkee, että se kannatti. Ja ehkä taustalla sitä avitti myös Erkka Westerlund.

Kolmas iso asia on TPS:n ja Ahokkaan usko ja luottamus omiin ja nuoriin pelaajiin. Juhlitun ykkösketjun kaikki pelaajat, Markus Nurmi, Juuso Pärssinen ja Mikael Pyyhtiä, ovat kaikki nousseet TPS:n Liiga-miehistöön TPS:n A-nuorten kautta. Monessa muussa seurassa vastuunkantajat olisi hankittu ostamalla, mutta TPS ja Ahokas uskalsivat luottaa omiinsa ja nyt TPS:llä on pudotuspelien paras ketju ja ase, jonka antaa heille mahdollisuuden jopa voittaa Suomen mestaruuden.

Sanoit, että TPS:llä on mahdollisuus voittaa jopa Suomen mestaruus. Miten vahva tuo sauma on?

Vastassa on kovin mahdollinen vastustaja, mitä Liigasta löytyy, ja on selvää, että TPS lähtee finaaleihin haastajana.

Vaikka tämän kevään finaalipaikkaa varten pitikin kiivetä pudotuspeleissä korkeamman vuoren yli kuin vuosi sitten, Ilves ja HIFK antoivat TPS:lle sellaisen aseen, jota Tappara ei anna. TPS osasi hyödyntää todella hyvin sen, että Ilves ja HIFK pelasivat venyvän viisikon jääkiekkoa, mutta nyt tulee vastaan tiiviin viisikkopelaamisen peruskallio. Näin TPS menettää sen edun, joka sillä puolivälierissä ja välierissä oli.

Mutta vastaavasti TPS:llä on tällä hetkellä kaksi asiaa, joita Tapparalla ei ole. Heillä on tulikuuma ykköskenttä, kun Tapparalla on jääkylmä ykköskenttä. Tapparalta löytyy toki muitakin vastuunkantajia Joona Luodon ja Veli-Matti Savinaisen muodossa, mutta ykköskenttien rooli on sellainen asia, jonka merkitys korostuu entisestään finaalissa. Toinen asia on se, että TPS:llä on voittava maalivahti, mutta Christian Heljangon pelaamisessa on omat kysymysmerkkinsä. Hän on pelannut kokonaisuudessaan ihan hyvin, mutta kokonaisarvosanaa pudottavat muutamat helpot maalit.

Nämä ovat ne kaksi muuttujaa, jotka antavat TPS:lle mahdollisuuden: Missä iskussa ovat joukkueen ykköskentät ovat finaalissa ja mitä tapahtuu maalivahtiosastolla? Jos TPS voittaa nämä kriittiset taistelut, silloin sillä on mahdollisuus. TPS on joka tapauksessa heittämällä kovin vastustaja, jonka Tappara on tämän kevään pudotuspeleissä kohdannut.

Tässä finaaliparissa on myös raskaansarjan opetus koko suomalaiselle jääkiekolle. Kuten totesin jo aiemmin, vierumäkeläisille on helppo irvailla, ja niin usein esimerkiksi entisten pelaajien suulla tehdäänkin, mutta niin vain vierumäkeläiset veivät molemmat finaalipaikat. Kannattaa miettiä, miksi.