Pesäpallon kulisseissa käydään kovaa keskustelua kautta 2023 koskevista siirroista.

Suurin kohu liittyy mestarijoukkue Manseen, jossa joukkueen kolmen suurimman tähtipelaajan, Tuomas Jussilan, Juha Puhtimäen ja Henri Puputin jatkaminen Mansessa on vaakalaudalla.

ElmoTV:n tietojen mukaan Jussila on jo sopinut siirtyvänsä ensi kaudeksi Kempeleen Kiriin ja myös Puhtimäki ja Puputti ovat neuvotelleet muiden seurojen kanssa. Puputti on ollut yhteydessä useampaan Superin seuraan ja Puhtimäki on keskustellut paluusta Hyvinkään Tahkoon.

Jussilan Kempele-siirrossa on kysymys Jussilan omasta henkilökohtaisesta ratkaisusta jäädä pysyvästi takaisin Oulun seudulle. Puhtimäen ja Puputin liikehdinnän taustalla on sen sijaan Mansen päätös halventaa joukkuetta. Manse on ElmoTV:n tietojen mukaan tehnyt Puhtimäelle ja Puputille tarjouksen koskien vuotta 2023, mutta Mansen tekemät tarjoukset eivät ole tyydyttäneet Puhtimäkeä ja Puputtia ja siksi he ovat kartoittaneet myös muita seuravaihtoehtoja. Heidän jatkamisensa Mansessa ei ole myöskään täysin poissa laskuista.

Kaikki kolme pelaajaa siirtyivät Manseen syksyllä 2020 ja he olivat keskeisessä roolissa, kun Manse voitti viime kaudella tähtimiehistöllään Suomen mestaruuden.

Ylikuumentunut ilmiö

ElmoTV:n pesäpalloasiantuntija Pekka Arffman ei ota kantaa Jussilan, Puhtimäen ja Puputin mahdollisiin siirtoihin, mutta hänen näkee taustalla paljon suuremman ilmiön.

”Pesäpallon siirtoneuvottelut ovat koko ajan aikaistuneet ja nyt ollaan liikenteessä jo niin aikaisessa vaiheessa, että tänä talvena on neuvoteltu kautta 2023 koskevista siirroista. Tosin tämä ilmiö koskee ehkä vain noin kymmenkuntaa parasta ja halutuinta pelaajaa, jotka yleensä ovat ykköskorin yleispelaajia, lyöjäjokereita ja lukkareita. Koska pesäpallossa ei voida hankkia pelaajia ulkomailta, parhaista pelaajista käydään kovaa kilpailua. Jos oma juniorimylly ei tuota huippuyksilöitä, silloin heitä on pakko hankkia muualta, jos halutaan pysyä kilpailussa mukana”, Arffman sanoo.

LeoVegas: Win two tickets to the icehockey World Cup final!

Kilpavarustelu ja aikaiset siirtoneuvottelut ovat olleet jo pitkään pesäpallon arkea, mutta nyt tilanne on ylikuumentunut ja neuvottelujen ajankohta aikaistunut entistäkin aikaisemmaksi.

”Kysymys on siitä, miten tällä hetkellä päästään tai miten pysytään pesäpallon kärkiseurana. Joensuu ja Kouvola rakensivat omat joukkueensa suurella rahalla, mutta he tekivät sen vähän kerrassaan. Manse sen sijaan osti itsensä kärkiseuraksi ja lopulta Suomen mestariksi kertarysäyksellä ja maksoi tähtipelaajilleen ennätyksellisen kovia palkkioita, mikä ylikuumensi pelaajamarkkinat. Nyt Mansessakin talouden realismi on tullut vastaan ja joukkueen kulurakennetta halutaan tasapainottaa ja kustannuksia leikata.”

”Ilmiö näkyy myös Sotkamossa ja varsinkin Vimpelissä, mutta se näkyy eri tavalla. Sen sijaan, että esimerkiksi Vimpeli hankkisi uusia pelaajia, he pitävät kiinni omista pelaajistaan. Esimerkiksi tänä talvena Vimpeli on kertonut tehneensä jatkosopimuksia, joilla Vimpeli sitoo pelaajiaan jo kaudeksi 2023 tai jopa pidemmäksikin ajaksi. Siitä on helppo päätellä, että Vimpelin lahjakkaimpia pelaajia on lähestytty ja Vimpeli on halunnut varmistaa heidän pysymisensä Saarikentällä pitkälle tulevaisuuteen saakka.”

Kuka laittaisi kuriin?

Arffmanin mukaan ideaalisessa tilanteessa siirtomarkkinoilla olisi tiukemmat säännöt esimerkiksi sen suhteen, milloin ja miten aikaisessa vaiheessa pelaajaneuvotteluja voidaan käydä. Hän ei kuitenkaan usko, että ilmiötä saataisiin kuriin.

”Pesäpalloliitosta ei tässäkään asiassa ole apua. Superpesis-seurat voisivat keskenään sopia pelisäännöt siirtoneuvotteluille, mutta jokaisella seuralla on ollut jo vuosikausia oma agendansa, jota ne ovat ajaneet yhteisestä edusta ja muista seuroista sen enempää välittämättä. Superpesis Oy:n kaltainen organisaatio olisi ratkaisu tämän tyyppisten yhteisten linjausten sopimiseksi, mutta niin pitkään, kun pesäpallossa eletään vapaan markkinatalouden aikaa, tilanne ei mihinkään muutu – paitsi korkeintaan entistäkin villimmäksi. Ne, joilla on rahaa, menestyvät ja ne, joilla sitä on vähemmän, ovat vaikeuksissa.”

”Se on sinällään harmi, sillä olisi pesäpallon etu, jos sarjassa olisi ainakin 8-10 jokseenkin tasaista seuraa. Tällä kaudella tilanne näyttää tässä mielessä paremmalta kuin moneen vuoteen, mutta oleellista tässä on, mitä tapahtuu jatkossa. Löytyykö esimerkiksi Hyvinkäällä ja Kempeleessä niin paljon rahaa, että he pysyvät suurimpien seurojen kilpavarustelussa mukana? On myös hyvä kysymys, miten pitkään Vimpeli, Kitee ja muut kasvattajaseurat ja jopa Sotkamo pysyvät omilla junioreillaan mukana kärkiseurojen mukana, jos näiltä paikkakunnilta ei löydy samanlaisia taloudellisia resursseja kuin suurimpien kaupunkien seuroilta.”

”Pesäpallon aikaisia siirtoneuvotteluja ja niiden vuotamista julkisuuteen on paheksuttu ja jopa tuomittu, mutta aikaiset siirtoneuvottelut ovat vallitse fakta, jota huippuseurat toteuttavat. Tämä fakta katoa sillä, että pää painetaan pensaaseen ja olemalla sinisilmäisiä. Nyt näitä neuvotteluja käydään aikaisemmin kuin aiemmin, mutta pesäpallossa pelaajien siirroista on iät ajat neuvoteltu ja keskusteltu kausien ollessa vielä kesken. Sen ovat tienneet pelaajat, pelinjohtajat, seurajohtajat ja kaikki muutkin pesäpallosta perillä olevat tahot. On sinisilmäistä luulla jotain muuta.”

”Yhtä sinisilmäistä on kuvitella, että tieto näistä neuvotteluista ei lähtisi leviämään. Perusesimerkki on, että jos seuran lukkari ilmoittaa kesken kauden, ettei hän tee jatkosopimusta, seura toimisi tyhmästi, jos se ei alkaisi saman tien etsiä uutta lukkaria, ja tämä mahdollinen uusi lukkari olisi yhtä tyhmä, jos hän ei kysyisi, mitäs teidän nykyiselle lukkarille tapahtuu. Ja sitten ketjureaktio onkin valmis ja tieto leviämään saman tien”, Arffman sanoo.