Yleisurheilu on selvinnyt koronaongelmista yllättävänkin vähin kolhuin. Suomi on ollut niitä harvoja yu-maita, joissa on voitu kilpailla ja harjoitella suhteellisen normaaleissa olosuhteissa.

Kun lisäksi alkukesän säätila oli poikkeuksellisen hyvä, on kauteen voitu valmistautua yllättävänkin onnistuneesti.

Koronasta onkin ollut jopa hyötyä, kun lähes koko muun maailman yleisurheilu on ollut epidemian vuoksi varikolla. Suomen lajitodellisuudessa on säästytty kovimmalta kansainväliseltä vertailulta ja kansallisen tason kehittyminen on saatu näkymään julkisuudessakin harvinaisen positiivisessa sävyssä.

Valitettavasti tämä on kuitenkin vain toinen puoli totuudesta.

Koronan hyödyt ovat sittenkin lähinnä kansallisen perustason hyötyjä. Suomalaisen yleisurheilun ykköstykistö kaipaisi kipeästi kansainvälistä kisakosketusta – ja sitä kautta syntyvää painetta ja kiriapua, jolla lopullinen huippuisku hiotaan esiin.

Suomalaisessa yleisurheilussa on nyt monta urheilijaa, jotka ovat vetänet onnistuneen harjoituskauden. Naisaiturit, naisottelijat, Oskari Mörö, Topi Raitanen, Sara Kuivisto, Camilla Richardsson, seiväsnaiset, Krista Tervo, Aaron Kangas, Kristian Pulli…

On paljon esimerkkejä siitä, että usea urheilija on vihdoinkin löytämässä oman toimivan tapansa toteuttaa kilpailukauteen valmistava harjoitusjaksonsa oikein. Tämän osaamisen muuttaminen todellisiksi huipputuloksiksi vaatisi kuitenkin tuekseen koviin kilpailutilanteisiin pääsyä.

Realiteetti on se, että vaikka suomalainen yleisurheiluarki on nyt piristymään päin, ei sitä parasta mahdollista kilpailutilannetta pystytä saamaan kotimaisin voimin aikaiseksi. Ei lopulta edes naisten pika-aidoissa, vaikka niissä toki paras mahdollisuus olisikin – ainakin jos saataisiin koko parhaimmisto samaan kisaan hieman useammin.

Hyvä esimerkki on Topi Raitanen, joka veti kauden avauskisassaan Lahdessa lähes käsittämättömän hienon 3000 metrin kisan soolojuoksuna ja lähestyy mitä ilmeisemmin kuntoa, jossa niin 1500 metrin kuin 3000 metrinkin sileiden SE-tason veto on realismia – ja esteissäkin alle 8.15-tason suoritus.

Sellaisia aikoja ei kuitenkaan soolona juosta.

Yleisurheilun kotimainen kilpailukausi starttaa oikeastaan vasta keskiviikkona Jyväskylässä. Edessä on ensimmäinen koronakesän neljästä Motonet GP:n osakilpailusta. Luvassa on erittäin laadukas ja pitkään aikaan tasokkain kotimaisen voimin aikaansaatu yleisurheiluilta. Ja hyvä niin.

Mutta eihän sille mitään voi, että hieman alkaa jo harmittaa suomalaisen kärkikaartin osalta se, että ei päästä kansainvälisiin ympyröihin tekemään niitä tuloksia, joihin rahkeissa alkaisi oikeasti olla varaa. Turhan moni ennätys, jopa suomenennätys, jää tänä kesänä tekemättä, jos kansainvälistä kilpailutoimintaa ei saada nopeasti avattua.