Turussa kumisevat ontot sanat, mutta jäällä pudotuspelipaikka on lavassa
TPS lähtee uuteen kauteen hyvistä asetelmista, mutta seurajohdon kannattaisi Samuel Savolaisen mukaan pitää yksi yritysluento peilille.
TPS:n seurajohdon toiminta on jättänyt viime vuosina varsin sekavan kuvan turkulaisseurasta. Samuel, miten sinä näet TPS:n viime vuosien toiminnan?
Ymmärrän hyvin kysymyksen. TPS:n toiminta on ollut todella erikoista, ja mikä tekee sen erikoiseksi, on, että TPS:n seurajohdossa pitäisi olla monien mielikuvan mukaan Suomen kovinta osaamista.
Siellä on urheilutoimenjohtajana Rauli Urama, hallituksessa istuu Erkka Westerlundin ja Saku Koivun kaltaisia jääkiekkojättiläisiä ja seuran omistajina on pelialla maailman kovinta osaamista edustavat Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja.
Ja silti tämä organisaatio teki poukkoilevia ja ihmeellisiä päätöksiä. Päävalmentaja Kalle Kaskinen erotettiin juuri ennen ottelua pelimatkalla Jyväskylässä, Leijona-legenda Raimo Helminen palkattiin vain vuodeksi ja kun hän johti TPS:n Liigan loppuotteluun keväällä 2022, sitten oltiinkin sormissa suussa, että miksi vain vuodeksi. Helmisen seuraajaksi palkattu Jussi Ahokas sai hopeakaudenjälkeen potkut, kun TPS putosi viime keväänä sensaatiomaisesti jo säälipleijareissa juhlakaudella.
Myös pelaajarintamalta tulee ihmeellisiä uutisia. Juraj Slafkovský oli Pekingin olympialaisten suurin pelaajasensaatio voittaessaan 17-vuotiaana olympiakisojen pistepörssin, mutta TPS:ssä hän ei saanut sitä peliaikaa kuin olisi voinut kuvitella. Ja kun TPS:llä oli käsissään itsensä kasvattama kultajyvä nimeltään Aron Kiviharju, hän luiskahtikin ykskaks Helsingin IFK:hon.
Eniten TPS:ssä ihmetyttää kuitenkin puheiden ja tekojen ristiriita. Puhutaan kyllä pitkäjänteisyydestä ja ihmisläheisestä johtamisesta, mutta millaista pitkäjänteisyyttä päävalmentajien jatkuva vaihtaminen on tai millaista pitkäjänteistä tai ihmisläheistä johtamista on Kaskisen erottaminen pelimatkalla juuri ennen Liiga-ottelua tai Marko Virtasen ja Helmisen pätkäpestit ja Ahokkaan potkut.
Ymmärrän hyvin, että yritysluentoja on mukava pitää, mutta ehkä TPS:n johdon olisi tärkeintä pitää yritysluento peilille.
TPS vaihtoi jälleen päävalmentajaa. Nyt puikoissa on kaksivuotisella sopimuksella KalPasta tullut Tommi Miettinen. Millaisissa käsissä TPS on tulevalla kaudella?
Miettinen ehti valmentaa KalPaa neljä kautta. Ensimmäinen kausi oli lupaava, mutta sitten tuli takapakkia ja toissa kaudella KalPa jäi lopun sulamisen seurauksena ulos säälipleijareistakin. Silloin oli perusteltua kysyä, missä Miettinen menee, mutta viime kausi palautti uskon Miettiseen ja hänen taitoihinsa.
Puolivälieräsarjan venyttäminen Pelicansia vastaan seitsemänteen otteluun oli kova saavutus KalPalta, eikä se välieräpaikka kauaksi jäänyt. Tärkeintä viime kaudessa oli kuitenkin se, että Miettinen näytti osaavansa valmentaa peliä.
Tässä mielessä TPS teki hyvän valinnan, sillä valmentajamarkkinat Suomessa ovat rajalliset eikä hyviä valmentajia ja varsinkaan hyvä pelin valmentajia kasva jokaisella oksalla, puhumattakaan, että kaikki hyvät valmentajat olisivat vapaina. Toki ulkomaalainen valmentaja on myös yksi vaihtoehto, mutta heidänkin valintaansa liittyy omat riskinsä, kuten Rikard Gröborgin suhteen alkavalla kaudella Tapparassa.
Ehkä suurin kysymys Miettisen onnistumisen kannalta on, että hän saa nyt joukkueen, joka ei ole vielä aivan kaikilta osin hänen näköisensä joukkue. Miettinen suosii liikkuvaa jääkiekkoa ja pelaajia, jotka liikkuvat kaukalossa kepeällä jalalla ja pystyvät pelaamaan taitojääkiekkoa.
TPS:n nykyisessä joukkueessa on toki Miettisen jääkiekkoon sopivia pelaajia, mutta varsinkin pakkikaluston päällä on tiettyjä kysymysmerkkejä. TPS:n pakisto ei missään nimessä ole huono, mutta se herättää kysymyksen että profiili on isossa kuvassa mieluumminkin fyysisten ja järkähtämättömien peruspakkien porukka kuin vikkeläjalkaisia luistelijoita, kuten KalPan puolustajat.
Toisaalta tämä on valmennuksen arkea uudella päävalmentajalla. Häneltä vie oman aikansa, helposti 1-2 kautta, kunnes hän saa muokattua joukkueen käteensä sopivaksi. Sitä TPS ei vielä ole täysimääräisesti Miettisen kannalta.
Mitä siis odotat tällä kaudella TPS:ltä?
Näen TPS:n rankingissa tällä haavaa kuudentena ja uskon, että siinä paikkeilla TPS tulee runkosarjan jälkeen olemaan. En aivan usko, että TPS pystyisi vielä tällä kaudella haastamaan kärkiseuroja, mutta pudotuspelipaikan tai vähintään säälipleijaripaikan pitäisi irrota kohtalaisen vaivatta.
TPS:n materiaalissa on muutamat haasteensa, joiden kanssa Miettinen joutuu elämään ja joita hän joutuu ratkomaan.
Ensimmäinen on tuo pakistoon liittyvä kysymys. Saako hän TPS:n fyysisemmän pakkikaluston pelaamaan omannäköistään jääkiekkoa vai joutuuko hän tekemään sen suhteen kompromisseja ja mihin se johtaa?
Toinen kysymysmerkki on maalivahtiosasto. Lassi Lehtisen lähtö oli kova menetys, eikä hänen korvaajakseen AHL:stä hankittu Filip Lindberg ainakaan helpolla täytä Lehtisen saappaita.
Hyökkäyskalustossa tapahtui mielenkiintoisia muutoksia. Petrus Palmun viime kausi Örebrossa ei ollut mikään menestys, mutta toissa kaudella Jukureissa hän pelasi likimain sensaatiomaisen kauden ja sijoittui runkosarjan pistepörssissä kakkoseksi. Jos hän löytää saman tason kuin Jukureissa, silloin TPS:llä on riveissään yksi sarjan parhaista laitureista.
Markus Nurmi oli TPS:n hopeakaudella 2021-2022 yksi kevään sensaatioista, mutta häneen liittyy samanlainen kysymysmerkki kuin Palmuun. Viime kausi Pohjois-Amerikassa oli Nurmelle kova pettymys, joten kysymys kuuluu, löytääkö hän nyt saman vireen kuin toissa kaudella.
Myös hyökkäyksen leveys ja sentterikalusto mietityttää, onko joukkueessa selkeää ykkössentteriä?
Vaikka TPS:n materiaaliin liittyy kysymysmerkkejä, pidän joukkueen materiaalia silti niin vahvana, että TPS voi hyvinkin välttää säälipleijarit, joissa se viime keväänä hävisi Ässille, ja mennä suoraan sinne sijoille 5-6. En usko mihinkään romahdukseen, mutten myöskään mihinkään sensaatiomaiseen venymiseen.
