Valioliigan nousutaisteluista jää hapan sivumaku, joka voi lähiviikkoina pahentua entisestään
Hull voitti Middlesbroughin kohutussa nousufinaalissa ja palaa seitsemän vuoden tauon jälkeen Valioliigaan. Jukka Röngän mukaan nousukarsinnoista jää hapan sivumaku.
Valioliigan nousijat ovat viimeinkin selvillä, kun Hull voitti Middlesbroughin Mestaruussarjan nousufinaalissa 1-0 ja nousee ensi kaudeksi Coventryn ja Ipswichin ohella Valioliigaan. Jukka, dramaattinen loppu Mestaruussarja-kaudelle?
Kieltämättä ja vaikka Hullin kannattajilla on kaikki syyt juhlia riemukasta sarjanousua, näistä Mestaruussarjan loppumetreistä jää kuitenkin hapan sivumaku Southamptonin vakoiluskandaalin seurauksena.
Kysymys ei ole siitä, etteikö Southampton rikkonut selkeästi vastustajien vakoilua koskevia sääntöjä ja etteikö sitä kuulunutkin rangaista – varsinkin, kun koko vakoilujupakka on lähtöisin Southamptonin managerista Tonda Eckertistä ja koska he olivat jo ennen Middlesbrough-ottelua vakoilleet samalla tavalla Oxfordia ja Ipswichia.
Kysymys on vain siitä, mikä on oikea rangaistus tässä skandaalissa?
Se, että Southamptonilta viedään sen pelaamalla ansaitsema nousufinaalipaikka ja siten mahdollisuus nousta ensi kaudeksi Valioliigaan, on täysin yliampuva rangaistus.
Southampton ei saanut mitään dramaattista ja ratkaisevaa etua puun takaa puhelimella kuvatusta lyhyestä pätkästä, vaan se voitti Middlesbrougin nousukarsintojen ensimmäisellä kierroksella puhtaasti pelillisin ansioin.
Toinen asia on Valioliiga-paikan status ja sen taloudellinen merkitys. Valioliiga-paikan arvoksi on laskettu jopa 180-200 miljoonaa euroa tv-rahoineen ja muine kerrannaisvaikutuksineen. Kukaan ei tiedä, miten nousufinaalissa olisi Southamptonille käynyt, mutta oleellista on, että siltä vietiin mahdollisuus yrittää sarjanousua.
Vaikka pidän Southamptonin saamaa rangaistusta sääntörikkomuksen vakavuuteen verrattuna kohtuuttomana, odotan nyt entistäkin suuremmalla mielenkiinnolla sitä, millaisen mahdollisen rangaistuksen Manchester City saa, jos sen todetaan syyllistyneen taloudellisiin väärinkäytöksiin surullisen kuuluisassa 115 casessa.
Kysymys on toki kahdesta eri sarjasta ja eri organisaatiosta, mutta yleisen oikeustajun kannalta Southamptonin rangaistuksen ja Manchester Cityn mahdollisen rangaistuksen pitäisi olla edes jollakin tavalla yhteismitallisia tekojen vakavuuteen nähden.
Jos – ja korostan edelleen jos – Manchester Cityn todetaan syyllistyneen näihin väitettyihin taloudellisiin rikkomuksiin tai edes valtaosaan niistä, niin eihän silloin Citylle voisi tulla muuta rangaistusta samalla skaalalla tuomittuna kuin sulkeminen ulos Valioliigasta ja sen lisäksi Englannin liigasta.
En kuitenkaan usko hetkeäkään, että näin tapahtuisi. Nyt kun tiedetään, ettei Manchester City voita Valioliigan mestaruutta, asia on helpompi päättää, kun Citylta ei tarvitse viedä mestaruutta. Riittää, kun siltä vähennetään mahdollisimman paljon pisteitä ilman, että se putoaa Valioliigasta.
Piste-ero ensimmäiseen putoajaan, West Hamiin, on ennen viimeistä sarjakierrosta 42 pistettä, ja jos ero pysyy vähintään 40 pisteessä, en olisi yllättynyt, jos Citylta vähennettäisiin kauden päätteeksi 40 pistettä. Se menettäisi toki Mestarien liigan paikan ja sen myötä 100-150 miljoonaa euroa, mutta säilyttäisi kuitenkin Valioliiga-paikkansa.
Olet jo aikaisemmin kuvannut runollisesti Mestaruussarjan voittanutta Coventrya kirpuksi, joka liiskataan ensi kaudella Valioliigassa. Millainen seura Hull on?
Hull on vaatimaton pikkuseura, joka nousi sensaatiomaisesti keväällä 2009 Valioliigaan ja pelasi 2010-luvulla kolmeen eri otteeseen Valioliigassa, kunnes putosi keväällä 2017 takaisin Mestaruussarjaan.
Hull ei ole voittanut mitään suurta, mutta se eteni keväällä 2014 FA Cupin finaaliin ja johti finaalia Arsenalia vastaan jo 2-0, kunnes lontoolaiset saivat käännettyä ottelun voitokseen.
Taloudellisessa mielessä Hull on myös pikkuseura. Sen tulot viime tilikaudella olivat vajaat 30 miljoonaa euroa. Tulot toki nousevat nousun myötä, mutta Hull tulee olemaan Valioliigassa kärpässarjaa. Tilannetta ei helpota, että sen kotistadionin kapasiteetti on vain 25 000 katsojaa.
Bournemouth on näyttänyt, että pienilläkin resursseilla voi taikoa ihmeitä, mutta on vaikea uskoa, että Hullin lento kantaisi kovin korkealle.
Hullilla on kaiken lisäksi täysin arvaamaton omistaja, turkkilainen mediamoguli Acun Ilicali. Hänessä on paljon samaa kuin Nottinghamin omistajassa Evangelos Marinakisissa.
Ilicalilla on erittäin herkkä liipaissormi managereiden erottamisessa ja kaiken lisäksi hän puuttuu ohi ja yli managerin myös pelillisiin kysymyksiin.
Merkittävin ero Marinakisiin on kukkaron syvyys. Marinakisin henkilökohtaisen omaisuuden arvoksi on arvioitu noin seitsemän miljardia dollaria. Ilacali ei ole tyhjätasku, mutta hänen henkilökohtaisen omaisuuden arvioidaan olevan noin 100-200 miljoonaa dollaria ja hänen yritysimperiuminsa arvo on reilut miljardi euroa.
Hullissa voi ja todennäköisesti tulee pyörimään samanlainen sirkus kuin viime vuosina Nottinghamissa, mutta rahasummat tulevat olemaan selvästi pienempiä. Molempien seurojen kulutusjuhlia hillitsevät Valioliigan kulurajoitteet, mutta Marinakis ei pelännyt vetää kuminauhoja niin kireiksi, että Nottinghamilta vähennettiin toissa kaudella kuluylitysten vuoksi neljä sarjapistettä.
Uskon, että Hull tulee ostamaan ja myymään kesällä pelaajia raskaalla jalalla, mutta on vaikea uskoa, että tämä nykyinen Hull vahvistuisi niin paljon, että sillä olisi mitään mahdollisuuksia Valioliigassa ensi kaudella.
Millainen seura kolmas nousija Ipswich on?
Ipswich poikkeaa näistä kahdesta muusta nousijasta siinä, että se on jättänyt paljon merkittävämmän jäljen englantilaisen jalkapallon historiaan kuin Coventry ja Hull.
Ipswichin tähtihetket ajoittuivat 1960-luvun alkuun, jolloin se nousi ylimmälle sarjatasolle eli silloiseen I divisioonaan keväällä 1961 ja voitti seuraavalla kaudella sensaatiomaisesti nousijaseurana liigamestaruuden.
Tuon menestyksen takana oli vieläkin merkittävämpi asia. Ipswich palkkasi kesällä 1955 managerikseen Tottenhamin ja Englannin maajoukkueen entisen pelaajan Alf Ramseyn. Ipswich pelas tuolloin vanhassa III divisioonassa, mutta Ramsey nosti Ipswichin seitsemässä vuodessa sensaatiomaisesti liigamestariksi.
Ipswichin menestyksen avain oli siinä, että Ramsey oli Englannissa ensimmäinen manageri, joka ymmärsi venäläisen jalkapallovalmentaja Viktor Maslovin kehittämän 4-4-2-pelitavan arvon. Englannissa yleisin muoto oli tuolloin legendaarinen WM eli 3-2-5.
Ramsey alkoi peluuttaa Ipswichia neljän linjalla, kahdella pelaajalla keskikentän keskellä, alas vedetyillä laitureilla ja kahdella sentterillä. Tulos oli tyrmäävä: Ipswichin lisäksi Ramsey luotsasi samalla pelitavalla Englannin vuoden 1966 maailmanmestariksi ja 4-4-2:sta tuli jalkapallomaailman valtavirtaa aina 1990-luvun lopulle ja 2000-luvun alkuun saakka.
Toinen menestyskausi Ipswichilla ajoittui 1970-luvun lopulle ja 1980-luvun alkuvuosiin. Silloinkin Ipswich löysi aikaansa edellä olevan managerin, Bobby Robsonin. Robson ei pystynyt aivan samaan kuin Ramsey, mutta Ipswich voitti hänen alaisuudessa FA Cupin 1978 ja UEFA Cupin 1981 ja oli parhaimmillaan I divisioonassa kahdesti toinen ja kolmesti kolmas.
Jos eläisimme nyt samanlaista aikaa kuin Ramseyn ja Robsonin aikana, en epäilisi yhtään, etteikö Ipswichin nykyinen manageri Kieran McKenna voisi kirjoittaa samanhenkistä tarinaa kuin suuret mestarit häntä ennen.
McKenna nosti Ipswichin äärimmäisen rajallisilla resursseilla kolmannelta sarjatasolta Valioliigaan kahden peräkkäisen kauden aikana 2022-2023 ja 2023-2024 ja vaikka Ipswich putosikin viime kauden päätteeksi Valioliigasta, tämä kausi toi McKennan miehistölle jälleen nousun Valioliigaan.
Valitettavasti Ipswichin kaltaisilla pikkuseuroilla ei ole elintilaa tänä päivänä englantilaisen jalkapallopyramidin huipulla.
Ipswichin vuonna 2021 ostanut amerikkalainen sijoitusyhtiö Gamechanger 20 Ltd on tuonut toki lisäresursseja Ipswichille, mutta kuvaavaa sen kokoluokalle on, että Ipswichin tulot kaudella 2023-2024 eli ennen nousua Valioliigaan olivat vajaat 40 miljoonaa euroa. Tulot pomppasivat Valioliigassa 180 miljoonaan euroon, mutta Ipswich on silti pikkukala isossa meressä.
Myös omistajat ymmärtävät tämän. Ipswich pelaa kotiottelunsa yli 140 vuotta vanhalla Portman Roadilla, jonka kapasiteetti on vain 30 000 katsojaa. Toisin kuin monet muut seurat, Ipswich ei ole rakentamassa uutta stadionia, vaan remontoimassa Portman Roadia ja nostamassa sen kapasiteetin 40 000:een.
Sunderland ja Leeds rikkoivat tällä kaudella huolestuttavan trendin, jonka mukaan sarjanousijat putoavat sukkana Valioliigasta seuraavalla kaudella.
Valitettavasti ensi kaudella ollaan todella lähellä sitä, että kaikki kolme sarjanousijaa tippuvat saman tien. Ehkä Ipswich on nousijoista lähimpänä pelastusta.
