Vanha velho tuli ja puhalsi Pihkalan palamaan – tuloksena pesiskauden suurin yllätys
Hyvinkään Tahko on ollut alkukauden suurin yllättäjä miesten Superpesiksessä. Juurisyy Tahkon menestykseen löytyy miehestä Kouvolasta.
Miesten Superpesiskauden suurin yllättäjä löytyy Pihkalasta.
Kysymys ei ole pelkästään siitä, että Hyvinkään Tahko on voittanut seitsemästä ensimmäisestä ottelustaan kuusi ja se on upean kevään aikana kaatanut Mansen, Sotkamon ja Vimpelin kaltaisia kärkijoukkueita.
Varsinainen yllätys ja Tahkon menestyksen hienous on siinä, että Hyvinkää ei juurikaan vahvistunut viime kauteen verrattuna. Se on kiskonut voittonsa lähes samoilla pelaajilla, joilla se oli vähällä jäädä ulos pudotuspeleistä viime kesänä.
Hyvinkään erinomaisen alkukauden tärkein arkkitehti löytyy kaarelta.
Pelinjohtaja ja päävalmentaja Eero Pitkänen on luonut maineensa ennen muuta erinomaisena valmentajana ja nuorten pelaajien kehittäjinä. Hän oli vuosikausia yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein yksittäinen voima Kouvolan Pallonlyöjien maineikkaan juniorimyllyn takana.
Monet epäilivät Pitkäsen osaamista pelinjohtajana. Häntä on pidetty ja pidetään vieläkin hieman värittömänä ja yllätyksettömänä pelinjohtajana. Yllätysottoja ei juurikaan tule.
***
Jos taika ei ole ollut Pitkäsen viuhkassa, missä se on sitten ollut?
Tullaan joukkueurheilun keskeisiin kulmakiviin – ilmapiiriin ja joukkueen yhteishenkeen.
Pitkänen on 50-vuotias kokenut pesäpallovelho, joka tuntee pesäpallon läpikotaisin, mutta hänen tarinassaan on toinenkin merkittävä tekijä. Hän on siviiliammatiltaan opettaja.
Pitkänen ymmärtää koulutustaustansa ja kokemuksensa ansiosta pedagogisten asioiden lisäksi sen, mikä merkitys työssä ja urheilussa on oikeanlaisella yhteishengellä ja ilmapiirillä – millaisella asenteella töitä tehdään ja millainen henki joukkueessa vallitsee? Ovatko henki ja ilmapiiri rohkaisevia, kannustavia ja innostavia vai lannistavia ja ilottomia?
Kun ilmapiiriin on yhdistetty Pitkäsen taidot laji- ja fysiikkavalmentajana sekä kova vaatimustaso, tulokset ovat näkyneet taululla.
Tuloksissa ja Tahkon pelaamisessa on näkynyt myös se, että Pitkänen on siirtänyt vastuuta enemmän pelaajille. Tahko on pelannut pesäpalloa ennen kaikkea joukkueen nykyisten pelaajien vahvuuksilla ilman, että Pitkänen olisi yrittänyt väkisin ajaa pelaamiseen omia ideologisia oppejaan. Hän on luottanut siihen, että pelaajat osaavat ja saavat itsenäisesti ratkaista ottelussa syntyviä tilanteita vahvuuksiensa mukaan.
***
Pitkäsen ei tarvitse tuoda kirjallisia todisteita, mitä hän on talvella tehnyt ja mikä Tahkossa on muuttunut. Riittää, kun katsoo Hyvinkään tekemistä tällä kaudella.
Tahko on syttynyt aivan uudenlaiseen loistoon ja monet pelaajat ovat löytäneet kadoksissa olleen itseluottamuksensa.
Kentällä Tahkon muuttunut ilme on näkynyt siten, että se on kääntänyt tasaiset ottelut niukoiksi voitoiksi. On uskottu ja uskallettu tavoitella kovissakin paikoissa voittoja eikä pelätty virheitä, epäonnistumisia ja tappioita.
Hyvinkään tämän kauden menestyksestä tekee entistäkin mielenkiintoisemman se, että se on lyönyt seitsemässä ottelussa vain 31 juoksua. Toisin sanoen nippanappa kaksi juoksua per jakso.
Vastaus voittojen ja lyötyjen juoksujen epäsuhtaan löytyy Hyvinkään ulkopelistä. Se on ollut kauttaaltaan erinomaista, mutta kaikista tärkein tekijä ulkopelissä on ollut lukkari Petteri Alanen.
Alanen oli kaudella 2023 Superin paras lukkari, mutta katosi sitten hieman varjoihin muun Hyvinkään mukana. Tänä vuonna Alanen on löytänyt Pitkäsen ohjauksessa vanhan loistonsa. Alanen ei ole ollut alkukauden aikana vain Tahkon ulkopelin kapellimestari, vaan koko sarjan paras lukkari – ylivoimaisesti.
Alasen lisäksi ulkopelissä on ollut muitakin onnistujia. Miitri Pesonen ja Samu Kyhyräinen ovat onnistuneet etukentällä, Veeti Kettunen on loistanut polttolinjassa ja kopparipari Luka Raesmaa ja Teemu Nurmio on ottanun selvän kehitysaskeleen eteenpäin.
Tahko pelasi erinomaista ulkopeliä jo aiemmin, mutta Pitkänen on pystynyt ruuvaamaan sitäkin paremmaksi.
***
Hyvinkään sisäpeli ei ole vielä kaikilta osin auennut. Vähäisen lyöntimäärän selittää kaksi asiaa:
Tahko on tehnyt sarjassa vasta seitsemänneksi eniten kolmostilanteita – ja esimerkiksi vähemmän kolmostilanteita kuin alkukaudella vaikeuksissa ollut Kitee.
Sen lisäksi sen pääkotiuttajat ovat olleet kauden alussa alivireessä. Valentin Ikosen onnistumisprosentti kotiutustilanteissa on ollut 37,5, Juha Niemen 36,1 ja Santtu Patovan 33,3.
Niemen kunniaksi on sanottava, että hän onnistui tärkeissä voitto-otteluissa Sotkamoa ja Kiteetä vastaan, joissa hän löi yhteensä viisi juoksua.
Sisäpelissäkin on pienistä lyöntimääristä huolimatta onnistujia. Kakkoseksi täksi kaudeksi siirretty Nurmio on ollut uudessa roolissaan täysin pitelemätön. Hän on purkanut päätehtävänsä, ykkösvaihdon, 75,7 prosentin tehoilla ja on kärkilyöntitilastossa yksi sarjan kärkinimistä.
Tahkolla on ollut muitakin onnistujia. Kouvolasta Pitkäsen mukana tullut Aapo Kinnunen on pelannut erinomaisen alkukauden numero kolmosena. Ikonen on saranapelaajana selvittänyt vaihtotilannevastuunsa hyvillä prosenteilla.
Raesmaa on saanut vastuuta Hyvinkään kärkenä ja onnistunut hyvin. Viime kaudella hitaaksi leimattu huippunopea Pesonen aloitti kauden kärkimiehenä, mutta on loukkaantumisen jälkeen siirtynyt kakkoskärkeen ja voi hyvinkin Raesmaata monipuolisempana pelaajana jatkaa kakkoskärjessä. Kakkoskärjessä myös Kyhyräinen ja Patova ovat olleet hyvässä iskussa.
***
Vaikka Hyvinkään alkukausi on ollut erinomainen, kesä on kuitenkin vielä nuori. Runkosarjassa on jäljellä 26 ottelua ja Hyvinkään on saatava sisäpelinsä rullaamaan paremmin, sillä se ei voi loputtomasti roikkua otteluiden voitoissa kiinni näin pienillä lyöntimäärillä.
Nyt Pihkalassa voidaan kuitenkin hymyillä ja leveästi. Veri kiertää jälleen – ja se on hyvä asia koko pesäpallolle.
