Yksi Veikkausliiga-kauden mielenkiintoisimmista ja samalla värikkäimmistä tarinoista löytyy Vaasasta. VPS:n otteluissa nähtiin sarjakauden aikana enemmän maaleja kuin minkään muun joukkueen otteluissa – yhteensä 93.

VPS teki Hongan jälkeen Veikkausliigassa eniten maaleja, 52. Honkakin teki vain maalin vaasalaisia enemmän. Omissa Vepsulla soi 41 kertaa. Näin VPS ottelut päättyivät tilastollisesti keskimäärin lukemiin 1,9-1,5. Vepsun ottelussa tehtiin siis keskimäärin 3,4 maalia.

VPS nousi Veikkausliigaan viime syksynä ja se selviytyi nousijajoukkueen pelaamaan jopa eurofinaalissa, jossa se ratkaisee ensi kauden eurocup-paikan kanssa. Tosin paikka on jo pitkälti ratkaistu, sillä Haka voitti keskiviikkona pelatun ensimmäisen osaottelun Lee Erwinin hattutempulla Vaasassa 3-0.

Ottelu Hakaa vastaan oli oiva näyte siitä, kun toisella joukkueella on taktinen etu puolellaan ja se kykenee hyödyntämään pelaajistostaan heidän vahvuuksiaan ja iskemään vastustajan heikkouksiin. Haka pelasi yhden koko vuoden parhaista 45-minuuttisistaan ensimmäisellä jaksolla, eikä vain tuloksellisesti. Myös peliesitys oli parasta Hakaa.

***

Se, että VPS ylipäätään pelaa eurofinaalissa, voidaan pitää vielä suurempana yllätyksenä kuin Hakan neljättä sijaa Veikkausliigassa. Valmentaja Jussi Nuorela on tehnyt hyvää työtä joukkueensa kanssa tässä mielessä.

VPS:n käyrä on ollut kaiken lisäksi nouseva. Se voitti edellisestä seitsemästä ottelustaan ennen Haka-otteluita peräti kuusi. Juuri nämä kuusi voittoa toivat vaasalaiset pelaamaan tästä europaikasta.

Positiivista kaudessa on ollut myös joukkueen vahva hyökkäyspeli – ja se, että se, että se iski Veikkausliigassa toiseksi eniten maaleja Hongan jälkeen. Joukkueella oli sarjan tehokkain hyökkäyskalusto Tete Yengin ja Kalle Multasen johdolla.

Positiivisista asioista huolimatta VPS:n kausi oli kokonaisuutena tuloksellisesti tahmea. Se kärsi suurimaalisten voittojen vastapainoksi peräti seitsemän yhden maalin tappiota

Miten siis tällainen menestykseen lopulta johtanut sekahedelmäyhtälö on ollut mahdollinen ja missä asioissa VPS on Nuorelan johdolla konkreettisesti onnistunut ja epäonnistunut?

***

Aloitetaan onnistumisista.

Ensimmäinen asia liittyy VPS:n käyttämään pelimuotoon ja pallollisessa pelissä toistuvasti näkyviin asioihin.

VPS pelaa monesta liigajoukkueesta poiketen yleensä kahdella kärjellä ja pyrkii myös aggressiivisesti toimittamaan palloja kärkikaksikolleen laidoista ja välikaistoilta. Keskitystilanteissa VPS:llä onkin ollut vähintään kaksi pelaajaa maalilla. Varsinkin Kalle Multanen on tehnyt näistä keskityksistä rumaa jälkeä.

Keskityspallojen taustalla on ollut vahva laitapeli molemmin puolin Tyler Reidin, Jesper Engströmin ja Luis Carlos Murillon johdolla.

Perushyökkäyksessä VP pyrkii löytämään ensin esimerkiksi hyvin liikkuva Joonas Vahteran keskikentältä, josta Vahtera pelaa pallon laitaan. Kuvion päätteeksi tulee keskitys maalille, jossa on kärkiparin lisäksi monesti yksi keskimmäinen keskikenttäpelaaja. Lisäksi taka-alueelta löytyy usein toisen laidan wing-back, kuten Hakaa vastaan luodussa Vepsun parhaassa maalipaikassa ensimmäisellä jaksolla.

Tämän yksinkertaisen hyökkäysmallin lisäksi VPS:llä on useita teknisesti taitavia pelaajia, jotka mielellään haastavat vastustajia. Heidän kauttaan VPS:n nähdään yllättäviä ratkaisuja ottelusta toiseen. VPS onkin tarjoillut kauden aikana muutaman Eurogoal-tason kombinaation maaleja tehdessään.

Tämä pelaajien luovuuteen ja henkilökohtaiseen osaamiseen nojaava pienten marginaalien pelaaminen on kuitenkin kaksiteräinen miekka, mistä päästäänkin sujuvasti VPS:n heikkouksiin, jotka ovat vieneet vaasalaisilta monessa ottelussa voiton. Nämä samat syyt olivat myös Hakalle kärsityn selkäsaunan takana.

***

VPS:n lukuisista haastoista ja kombinaatiosta syntyy paljon hyvää sekä paljon maalipaikkoja, mutta niistä syntyy myös paljon pallonmenetyksiä. Pelaajien sijoittumisen vuoksi VPS ei yleensä ole hyvin valmistautunut näihin tilanteisiin. Lisäksi puolustuslinjan kolmikko ei yksinkertaisesti ole sen tasoinen, että se kestäisi kovinkaan suurella todennäköisyydellä montaa vastustajan nopeaa hyökkäystä.

Haka iski jokaisen maalinsa keskiviikkona tällaisista tilanteista – ja sillä olisi ollut mahdollisuus tehdä vastaavista tilanteista useampikin maaleja. Myös heinäkuussa pelattu vierasottelu Honkaa vastaan oli hyvä esimerkki ongelmasta.

Ongelma henkilöityy Jesper Engströmin, Mikko Pitkäsen ja Juhani Pikkaraisen ympärille. Engström on enemmänkin laitapelaaja ja on hiukan epämukavuusalueellaan pelatessaan yhtenä kolmen linjassa. Ongelmaa korostaa se, että VPS on usein tällaisissa pallonmenetystilanteissa heikosti organissoitu ja alakerran kolmikko joutuu puolustamaan todella isoa aluetta.

Pitkänen ja Pikkarainen ovat olleet toki selvä uhka hyökkäyserikoistilanteissa, mutta he ovat olleet uhka myös omassa päässä. Fyysiseltä profiililtaan kaksikko muistuttaa jonkin verran Robert Ivanovia, mutta fyysinen suorituskyky on kummallakin vielä liian heikolla tasolla. Kummankin on tehtävä kaikkensa, jotta kroppaan saataisiin joku räjähtävä lihassolu ja keskivartalon hallintaa paremmaksi. Näiden osa-alueiden kehittyessä eri tasolle heistä saattaa kuoriutua eliittitopparit Veikkausliigaan.

Myös wing-backeille on annettava kritiikkiä puolustamisesta. Ylhäällä voidaan toki olla samanaikaisestikin, mutta silloin on jaksettava juosta alas linjaan täysillä. Nyt tätä työtä ei ole jaksettu kovinkaan usein tehdä – ja vaikka onkin oltu oikeassa paikassa, on vastustaja päässyt viimeistelemään vierestä.

Puolustuslinjan edessä ensimmäistä liigakauttaan pelaava Samuel Lindeman on hiukan samaa sarjaa Pikkaraisen ja Pitkäsen kanssa. Pallollisena lupaavia otteita esittänyt Lindeman on ymmärrettävästi ollut myös hiukan vaikeuksissa fysiikkansa ja muutenkin Veikkausliigan vaatimusten kanssa. Siksi hänen tukensa muutenkin haavoittuvalle puolustuslinjalle on jäänyt monesti vajaaksi. Lindemanin pelipaikka on VPS:n puolustuslinjan puutteet huomioiden todella kriittinen.

Ongelma ei kuitenkaan ole tämän näköinen Lindemaninkaan kohdalla. Nyt vain on katsottava, haluaako hän jalkapalloilijana uraltaan enemmän ja yrittää treenauttaa itsensä fyysisesti huippukuntoon.

***

Rajallinen materiaali varsinkin alakerrassa, liian korkea riskitaso hyökätessä pelaajien sijoittumisen suhteen, heikosti organisoitu puolustuslinja, nopeiden hyökkäysten puolustaminen ja epätasaisesti toiminut hyökkäyspeli ovat kattava lista VPS:n ongelmista, jotka himmensivät tämän kauden tulokset.

Jussi Nuorelalla riittää siis töitä seuraavalla pre-seasonilla. Kuinka pidetään kiinni iloisesta hyökkäämisestä, mutta saadaan joukkue reagoimaan paremmin menetyksiin sekä puolustuslinja puolustamaan eteenpäin ylempänä ja vetäytymään avoimen pallon tilanteissa. Nyt esimerkiksi Hakaa vastaan keskiviikkona Vaasassa tämän mekanismin olisi pitänyt olla tehokkaampaa ja aggressiivisempaa.

***

Sunnuntaina VPS on Valkeakoskella kolmen maalin takaa-ajoasemassa. Haaste on kova, mutta mikään ei jalkapallossa tunnetusti mahdotonta. Ensimmäinen vaatimus on se, että taktisten asioiden puolustussuuntaan olisi toimittava aivan eri tyyliin kuin keskiviikkona.

Vaihtaisin Nuorelana takaisin 3-5-2-muotoon, sillä keskiviikon enemmänkin 3-4-3 ei toiminut. Siihen päälle VPS tarvitsee täsmällisempää hyökkäämistä, eikä jatkuvaan kikkailuun ole varaa. Etenkin Logan Rogersonia vastaan kannattaa puolustaa keskiviikkoa paremmin.

Hakalla on useammalla pelaajalla uransa panoksellisesti suurin ottelupari menossa, mutta Hakalla ei ole vara yhtään löysäillä. Kolmen maalin johto on paljon, muttei sen kiinni ottaminen ole mahdotonta. Nopea VPS:n maali heti alkupuolelle ja sitten ollaankin hyvin erilaisessa henkisessä asetelmassa kuin nyt.

Hakalta vaaditaan edelleen hyvä ottelu, mikä ei ikinä tule jalkapallossa ilmaiseksi. Valkeakoskella kannattaa siis odottaa ainakin toiselle puoliajalle eurolippisten painamisen kanssa.