Miesten TalviSuperpesiksessä pelattiin perjantaina yksi talven mielenkiintoisimmista otteluista, kun Joensuu ja Sotkamo kohtasivat Joensuun hallissa. Lauantaina Jymy testasi Kiteen iskukunnon. Tappio kotiutuslyöntikisassa Joensuulle ja 2-0-voitto Kiteestä. Pekka, missä Sotkamo menee tällä hetkellä?

En panisi kovinkaan paljon painarvoa kummankaan ottelun tulokselle. Vaikka Sotkamo hävisi Joensuulle, se kuitenkin hallitsi ottelua. Kitee-ottelu ei ollut siinä mielessä hyvä mittari, että tasoero joukkueiden välillä on selvä ja lisäksi Kitee peluutti kokoonpanosta puuttuneiden Samu Vainikaisen ja Samu-Kalle Varosen paikalla kahta 16-vuotiasta Sulo-Veikko Varosta ja 18-vuotiasta Jasperi Purmosta, jotka eivät ole pelanneet vielä kertaakaan Superpesiksessä.

Joensuun voitto tarkoitti sitä, että A-lohkossa molemmat jatkopaikat TalviSuperin lopputurnauksen suhteen ovat auki. Joensuu on vahvoilla, sillä se pelannut jo Sotkamoa ja Kempelettä vastaan. Sotkamo kohtaa sen sijaan vielä Kempeleen, ja jos mitään yllättävää muissa otteluissa ei tapahdu, tuossa ottelussa ratkaistaan toinen lopputurnaukseen menevä seura

Sotkamo etenee joka tapauksessa kohti varsinaista kautta suunnitellulla kurssilla. Vaikka kesään on vielä matkaa, Sotkamon kokoonpano alkaa hahmottua jo varsin selvästi. Jere Heikkinen ja Aleksanteri Huotari ovat selkeästi ottamassa viimeiset auki olevat paikat Jymyn avauskokoonpanossa.

Molemmat voidaan surutta laittaa ulos pelaamaan – Huotari etukentälle tai polttolinjaan, ja Heikkinen polttolinjaan. Sen lisäksi molemmilla on erittäin hyvä käsi ja heitä voidaan peluuttaa tilanteen mukaan kulmapelaajina.

Molempien pelaajien suurin arvo tulee kuitenkin sisäpelin kautta. Sotkamon kotiutusosasto on ollut muutama vuoden erittäin kapea, mutta Heikkisen ja Huotarin vahvuutena on nimenomaan kotiuttaminen. Etenemäänkin he pystyvät, vaikkeivat olekaan mitään kiitureita.

Jos ja kun Heikkinen ja Huotari ovat avauksessa, samalla ratkeaa myös jokeriosaston kaksi paikkaa Roope Korhosen rinnalla. Etenijäjokerin paikan ottaa Elmeri Purmonen ja vaihtaja-etenijä-jokerin paikan Kiteeltä syksyllä hankittu Juuso Lattu.

Missä Sotkamosta niukan 2-1 (0-4, 3-1, 4-3) -voiton ottanut Joensuu menee?

Sekin menee suunnitellulla reitillä kohti kesää.

Perjantain iloisin uutinen oli se, että pitkään sivussa ollut Samuel Tirkkonen oli jo jokerina. Hänen saamisensa täyteen pelikuntoon on iso asia Joensuun kannalta. Tirkkonen on hyvä ulkopelaaja, mutta hän tuo nopeutensa ja vahvan vaihtotilanneosaamisensa myötä valtavasti voimaa myös JoMan kakkoskärkeen.

Tirkkonen on ulkokentän osalta oikeastaan ainoa liikkuva hammas. Etukenttä on selvästi rakentumassa nyt Joni Lehikoisen ja Kasperi Hämäläisen varaan, ja linjan kolme paikkaa menevät Konsta Kettuselle, Niko Korhoselle ja Henri Litmaselle – ja neljäs todennäköisimmin Tirkkoselle. Takakentällä pelaavat ilman muuta Konsta Piironen ja Justus Niemeläinen.

Sitten on tämä lukkarikysymys. Monet olivat haltioissaan tammikuun alussa pelatun TalviSuper-viikonlopun jälkeen nuoresta Ukko Schroderuksesta. Hän on vasta 17-vuotias ja kiistatta kovan luokan lupaus, mutta perjantaina nähtiin Ville Väliahon vastaisku ja se oli huikeaa katseltavaa.

Koko ottelu oli kahden huippulukkarin näytöstä. Aapo Komulainen pelasi erinomaisen ottelun, mutta Väliaho oli Joensuun lautasalle suorastaan tyrmäävä.

Väliahon matalasyöttö on tunnetusti äärimmäisen ilkeä, mutta perjantaina Väliaho riisui aseista Sotkamon lyöjiä ja etenijöitä myös väärillä ja venkulumaisilla nykäyksillään. Yhdessäkin vuoroparissa Väliaho purki Jymyn palottoman ajon irrottamalla etenijän kaksi kertaa kolmoselta.

Monet muistavat, kuinka Väliaho protestoi näkyvästi pudottamistaan Sotkamon avauksesta ennen syksyn 2020 ratkaisupelejä, mutta sen jälkeen hän teki selvää jälkeä Topi Kososesta, joka hankittiin syksyllä 2022 suurella rahalla Joensuun lukkariksi. Nyt Väliaho on selvästi ottanut Schroderuksen haasteen vastaan.

Ratkesivatpa nämä muutamat avoimet kokoonpanokysymykset miten tahansa, Joensuu on kesällä ilman muuta yksi kärkiseuroista ja taistelee mitaleista ja loppuotteluista siinä missä muutkin kärkiseurat.

Iiro Kuosan lähtö tekee toki loven ja Lehikoinen ja Hämäläinen ovat etukenttäparina ison haasteen edessä.

Kotiutusosasto on sen sijaan parantanut ja leventynyt lyöjäjokeri Joosua Rätön hankinnan myötä. Rätön tasaisuus ja varmuus eivät ole vielä huippujokereiden tasoa, mutta hänen lyöntinsä on niin kova, että sen kanssa saa olla tarkkana. Perjantainakin hän löi kahden juoksun arvoisesti takaa läpi Sotkamon maankuulusta kopparikaksikosta.

Sanoit jo, että Kiteeltä puuttui kaksi avainpelaajaa, joiden tilalle pelasi kokemattomia junioreita. Miltä Kiteen tilanne näyttää kolme kuukautta ennen sarjan alkua?

Pelinjohtaja Sami Partaselle pitää ensin antaa pisteet siitä, että hän uskalsi nostaa avaukseen kaksi kokematonta junioria ja hän myös pelasi sisäpeliä heillä. Tämä viittaa siihen, että Kiteellä mietitään asioita tulevaisuutta silmällä pitäen. Mistään välikaudesta ei kannata puhua, mutta Kiteen tavoitteet ovat ymmärrettävästi kauempana kuin tulevassa kaudessa.

Kesän suhteen tilanne on juuri se, mitä Partanen sanoi ottelun jälkeen itsekin: Tekemistä riittää.

Ulkopelissä selvästi suurin haaste on etukenttä. Houkutus peluuttaa Otto Kauppista ulkona on varmasti suuri, mutta edessä on iso savotta, jos Kauppisesta aiotaan tehdään hyvä etukenttäpelaaja.

Sisäpelissä suurin ongelma on edelleen kotiutusosaston leveys. Jiri Pippola on kovan tason lyöjäjokeri, mutta mistä Pippolalle löytyisi apuja? Lassi Vasaraisen nimi on alleviivattuna Partasen suunnitelmissa, mutta häneen pätee kotiuttajana sama sanat kuin Kauppisen ulkopelaajana: Tekemistä riittää.