Mitä ottelu kertoi Pattijoesta?

Ottelu kertoi Pattijoesta ennen kaikkea sen, millainen potentiaali sillä on parhaana päivänään. Vaikka voitto Vimpelistä oli vasta Pattijoen ensimmäinen tällä kaudella, PattU on ilman muuta laskettava niihin joukkueisiin, jotka ovat menossa pudotuspeleihin. Ja vaikka Pattijoen maineessa pudotuspelijoukkueena on jo mukana ilmaa, se voi edelleenkin olla yksittäisissä otteluissa hankala vastustaja melkein mille joukkueelle tahansa.

Pattijoen voitto Vimpelistä oli ennen muuta lukkari Topi Kososen näytöstä. Kosonen on edelleen kiistatta yksi Superin parhaista lukkareista, ja mikä tärkeintä, Kosonen on usein parhaimmillaan juuri kovissa paikoissa. Tiistaina hän sotki rytmittämisellään Vimpelin sisäpeliä – olkoonkin, että osa ”kunniasta” kuuluu Vimpelille, joka oli tiistaina kaukana parhaastaan.

Sisällä Pattijoella on toimiva kärki, sen myös tiistain ottelu osoitti. Severi Piispanen ja Tuukka Sarkkinen olivat etenkin erinomaisessa iskussa.

Myös pelinjohtaja Jussi Haapakoskella on annettava tunnustus siitä, että hän pelaa kakkoskärjellä. Tiistaina tuo peluuttaminen toi kiitoksen toisella jaksolla, jossa molemmat Pattijoen juoksut toi kakkoskärki. Haapakoskelta oli hyvä veto ottaa Sami Haapakoskella kahdesti peräkkäin mies kotiin ottelun ensimmäisen vuoroparin lopettavalla. Tuo ratkaisu osoittautui lopulta jakson voittavaksi ratkaisuksi.

Pattijoki teki tiistaian 15 kolmostilannetta, josta se teki viisi juoksu, neljä lyönneillä ja yhden harhaheitoilla. Vaikka lyöjäjokeri Juuso Keski-Koukkari löi kaksi juoksua, Pattijoella on – kuten jo ennen kautta tiedettiin – kotiutusongelma. Keski-Koukkari onnistui seitsemässä kotiutusyrityksessään kahdesti ja toinen lyöjäjokeri, Jari Törmänen, neljällä yrityksellä kerran. Prosentit eivät vakuuta.

Voitto oli joka tapauksessa Pattijoelle arvokas. Niin pisteiden kannalta kuin henkisesti.

Mitä ottelu kertoi Vimpelistä?

Vimpeli joutui otteluun ilman elintärkeää Perttu Ruuskaa, joka oli pääsykokeissa. Hänen paikallaan lukkarina pelasi suomensarjan joukkueesta nostettu entinen ykköslukkari Janne Heimonen. Heimonen pelasi ihan kelvollisen ottelun ja mikä oleellista: Vimpeli ei kaatunut tiistaina ulkopeliin, vaan sisäpeliin.

Janne Mäkelä löi tiistaina uransa 1000. juoksun.

Vimpeli on tähän asti rallatellut sarjassa, mutta nyt se teki koko ottelussa vain yhden juoksun. Tuo juoksu oli historiallinen, sillä se oli Janne Mäkelän 1000. lyöty juoksu. Onnittelut siitä!

Kokonaisuudessaan Vimpeli oli kuitenkin sisällä vaisu. Se teki sille alhaisen määrän kolmostilanteista, kymmenen, joista se onnistui lyömään miehen kotiin vain kerran. Jos Ruuskan poissaolo näkyi jossain, se näkyi nimenomaan sisäpelissä.

Yhdestä tappiosta ei kannata tehdä liian rankkoja johtopäätöksiä, mutta tämäkin ottelu vahvisti sitä, että Vimpeli joutuu vakavissaan miettimään, millaisella filosofialla se rakentaa kärkensä. Kysymys ei niinkään ole yksittäisten otteluiden tason ratkaisusta, vaan siitä, miten ja millä tavalla Vimpeli varmistaa sen, että sen ykköskärki kulkee syksyn ratkaisupeleissä samalla tavalla idioottivarmasti kuin esimerkiksi Sotkamon Jymyllä.

Jymy on betonoinut kärkensä koostumuksen, eikä sitä vatkata edes takaisin. Myös Vimpeli joutuu miettimään, pitäisikö sen betonoida samalla tavalla ykköskärki – ja mihin koostumukseen se betonoitaisiin ja mikä olisi ykkös- ja kakkoskärjen rooli.

Tiistaina Vimpelin kakkoskärki kuivui käytännössä koko ottelun narulla, mitä kuvaa hyvin se, että Superin tasolla edelleen kivikova vaihtaja, Veli-Pekka Yli-Hirvelä, pääsi yrittämään – molemmilla kerroilla onnistuneesti – vaihtoa vain kahdesti.

Se, mikä on ykköskärjen koostumus ja roolitus, ratkaisee myös kakkoskärjen painoarvon.

Kysymys, jota pelinjohtaja Tomi Niskasen on pakko miettiä, on Olli Heikkalan rooli.

Vaikka Teemu Isoketo – kuten ei myöskään Heikkala ja Mikko Kanala – ei ollut tiistaina terävimmillään, hän on selkeä kärki, mutta entä sen jälkeen? Onko Heikkalan pelaaminen kakkosena paras ratkaisu vai pitäisikö Heikkalan ja Kanalan pelata toisinpäin – vai olisiko paras ratkaisu siirtää Heikkalan kakkoskärkeen ja rakentaa ykköskärki Isokedon, Kanalan ja Elmeri Anttilan varaan.

Heikkalan siirtäminen kakkoskärkeen tekisi kakkoskärjestä raskaansarjan kakkoskärjen, jossa Ville Takalaa olisivat viemässä eteenpäin Heikkala ja Yli-Hirvelä. Lisäksi Vimpelillä on vielä erinomainen etenijäjokeri, Jere Saukko, joka voisi olla tukemassa joko ykkös- tai kakkoskärkeä.

Vimpelin sisäpelin rakennetta ei testata suurimmassa osassa runkosarjan otteluissa, mutta Vimpelin pääpainon pitäisi kohdistua nyt syksyn ratkaisupeleihin. Niskasella on kädessään mestaritason joukkue. Sen peli pitää kuitenkin pystyä säätämään sellaiseksi, että se kestää syksyllä muiden mestaruudesta taistelevien joukkueiden puristuksen.

Pattijoen puristuksessa Vimpeli ei pystynyt enää kaivamaan sellaista vaihdetta, jolla se olisi puristanut toisella jaksolla väkisin rinnalle ja ohi. Yksi peli ei ratkaise mitään, mutta yhdestä pelistä – ja etenkin tappiosta – kannattaa ottaa kaikki oppi irti.