Vimpeli on niin ylivoimainen, että vain yhdellä seuralla on mahdollisuus saada siitä edes hippa
Miesten Superpesiksen puolivälierät alkavat keskiviikkona. Pekka Arffmanin papereissa pudotuspeleissä on yksi ylivoimainen suosikki.
Miesten Superpesiksen puolivälierät alkavat keskiviikkona. Pekka, kuinka suurena ennakkosuosikkina Vimpeli lähtee pudotuspeleihin?
Kaikki kunnia Seinäjoen JymyJusseile Hyvinkään pudottamisesta, mutta eihän tässä puolivälieräparissa ole kuin yksi suosikki. Eikä kysymys ole vain tästä ottelusarjasta. Vimpeli on ylivoimaisesti suurin suosikki myös Suomen mestariksi.
Menemättä sen syvällisempään välierä- ja finaalianalyyseihin, Sotkamo on ainoa joukkue, joka voisi ottaa Vimpelistä hipan finaalissa. Sotkamo on pelillisesti sarjan toiseksi vahvin joukkue ja lisäksi Vimpelin ja Sotkamoon kohtaamiseen liittyisi niin vahvat henkiset tekijät, että nekin vaikuttaisivat ottelusarjaan.
Mutta Vimpelin suosikkiasema on selvä. Tänä kesänä on hehkutettu sarjan tasaisuudesta, mutta todellisuus kärjen osalta on ollut toinen.
Vimpeli sai viime kaudella viisi pistettä enemmän kuin kakkoseksi runkosarjassa sijoittunut Manse ja 12 pistettä enemmän kuin kolmoseksi ja neloseksi sijoittuneen Sotkamo ja Kouvola.
Tänä vuonna pelattiin runkosarjassa kaksi ottelua vähemmän kuin vuosi sitten, mutta Vimpeli kiskoi silti Sotkamoon eroa 9 pistettä, Kouvolaan 19 pistettä ja neloseen ja viitoseen eli Kempeleeseen ja Joensuuhun 23 pistettä.
Erot kertovat Vimpelin valtavasta ylivoimaista.
Onko tämän kauden Vimpeli siis vahvempi kuin viime kauden Vimpeli?
Se on astetta vaikeampi kysymys.
Vimpeli oli alkukaudella vielä hieman kohmeessa. Muutamalla pelaajalla kauden avausta sotki varusmiespalvelu, minkä lisäksi Vimpelillä oli loukkaantumishuolia Matias Rinta-ahon ja Mikko Kanalan osalta.
Kohmeus kuitenkin katosi nopeasti ja kun Kanala palasi kehiin ja pääsi huippukuntoon, silloin alkoi tapahtua. Vimpeli voitti runkosarjan lopussa 15 ottelua putkeen ja sen edellinen kauden aikana tulleesta kolmesta tappiosta – 1-2-tappio Joensuulle – tuli ennen juhannustaukoa.
Jos siis katsomme koko kauden kuvaa, se on hieman erilainen kuin viimeisten viikkojen kuva, jolloin Rinta-ahokin on saatu takaisin kehiin.
Alkukauden aikana Vimpelillä tuli viime kauteen verrattuna jonkin verran sakkauksia esimerkiksi viivelähtöjen kanssa, mutta kun viime kaudelta tutut parit saadaan hoitamaan viivelähtöjä, nekin toimivat samaan malliin kuin vuosi sitten.
Se, onko Vimpeli parempi kuin viime vuonna ja miten paljon, ratkaistaan ja nähdään nyt pudotuspeleissä ja ennen kaikkea sitten, kun sieltä tulee vastaan sarjan kovimmat haastajat. Nyt tilanne näyttää Vimpelin kannalta todella hyvältä eikä sen pelissä ole juurikaan heikkouksia.
Joku voi kysyä, ovatko esimerkiksi Elmeri Anttila ja lukkari Teemu Kinnunen pelanneet yhtä hyvää kautta kuin vuosi sitten, mutta molemmat kuuluvat ilman muuta pelipaikoillaan ja omissa rooleissaan sarjan eliittiin – aivan, kuten oikeastaan kaikki muutkin Vimpelin pelaajat.
Sen lisäksi joukkueessa on muutama pelaaja, joka on nostanut tasoaan entisestään viime kaudesta. Selvin tapaus on loistokauden pelannut etenijäjokeri Jere Saukko, jolla on koko Vimpelin kärkilyöntien kovin onnistumisprosentti, 76,43.
On ollut myös ilo nähdä Kanala jälleen huippuvireessä. Hän on ollut parhaimmillaan eläimellisessä iskussa niin sisällä kuin ulkona.
Mikä Vimpelin nostaa suurimmaksi mestarisuosikiksi?
Se on ennen muuta kolmen asian summa, hurjan materiaalin, Vimpelin pelitavan ja kotikentän.
Vimpelillä ei ole joukkueessa yhtään heikkoa lenkkiä. Jokaiselle pelipaikalle löytyy sarjan parhaita pelaajia ja kaiken kruunaa muutamaa poikkeuksellinen pelaaja. Lyöjäjokerikaksikko Jukka-Pekka Vainionpää ja Janne Mäkelä on sarjan ylivoimaisesti kovin lyöjäjokerikaksikko. ja Saukko on nykyisessä iskussaan sarjan paras etenijäjokeri ja ainoa kovan luokan multijokeri.
Vimpeli saa sisäpelissä kaksi huippukärkeä ja kun niitä on kotiuttamassa Vainionpään ja Mäkelän lisäksi useita erinomaisia numerolla lyöviä kotiuttaja, tulos on raakaa.
Yksi Vimpelin ylivoimaisuuden ilmentymä on se, että se löi runkosarjassa 110 juoksua enemmän kuin kakkoseksi sijoittunut Sotkamo ja 105 juoksua enemmän kuin kolmoseksi sijoittunut Kouvola.
Ja tämän kaiken tekee joukkue, joka päästi Sotkamon jälkeen toiseksi vähiten juoksuja runkosarjassa.
Siitä, kumpi on parempi ulkopelijoukkue, Sotkamo vai Vimpeli, voidaan väitellä, mutta Vimpelinkin ulkopelikooste on armoton. Kinnunen on omine vahvuuksineen yksi sarjan kärkilukkareista, etukenttä on Rinta-ahon palattua Aleksi Lassilan rinnalle entistä vahvempi
Etulukija ja syvintä pussia pelaava Severi Lassila on yhdessä Tuomas Jussilan kanssa Superin paras ulkopelaaja, Juho Heikkala on peto takalukijana ja kovakätiset Kanala ja Olli Heikkala ovat erinomaisia kulmapelaajia. Takakentällä Anttila ja Mikko Vihriälä muodostavat Sotkamon jälkeen sarjan parhaan takakentän.
Vimpeliltä löytyy myös hyviä paikkaajia, varsinkin etukentälle ja linjaan. Kinnusen loukkaantuminen olisi takaisku, eikä takakentällekään ole aivan samantasoista korvaajaa, ellei sinne siirretä linjasta jotain kokeneempaa pelaajaa. Lauri Vihriälä on sellainen varakortti, joka pelaisi melkein kaikissa muissa seuroissa vakioavauksessa.
Pelinjohtaja Tomi Niskanen on saanut Vimpelin materiaalista hyvin irti sen, mitä siitä on otettavissa. Se on näkynyt joukkueen kokonaisvaltaisessa pelaamisessa niin sisällä kuin ulkonakin.
Kolmas tekijä on sitten Vimpelin kotikenttä. Runkosarjan voitto tarkoittaa sitä, että Vimpelillä on jokaisessa ottelusarjassa kotikenttäetu, mikä on sille iso plussa. Saarikenttä on edelleen todella vaikea paikka pelata vierasjoukkueelle jokea ympäröivien penkkojen ja jokipallojen vuoksi.
Vimpeliläiset tietävät, miten kakkos- ja kolmospuolen valleja pitää lähestyä, mutta monet muut joukkueet ovat niiden kanssa ihmeissään. Ei oikein tiedetä, miten sinne suuntautuneet pallot pitäisi torjua. Siksi monet lyönnit, jotka olisivat muilla kentillä torjuttavissa ja juostavissa kiinni, menevät Vimpelissä jokeen.
Takakenttä on sen sijaan kaikille yhtä vaikea. Kun pallo menee takaa läpi, se ei sieltä juurikaan takaisin enää tule.
