Wimbledonin mestarit eivät tuoneet tennikseen uutta – Voittajissa tuttu elementti ja tuttu mestari

Novak Djokovic voitti Wimbledonin jo seitsemännen kerran.

Wimbledon 2022

Wimbledonin mestarit eivät tuoneet tennikseen uutta – Voittajissa tuttu elementti ja tuttu mestari

Elena Rybakina voitti naisten ja Novak Djokovic miesten Wimbledonin. Janne Eerikäinen arvioi, että turnauksen loppu oli pelillisesti yllätyksetön.

Mari Salmela
TEKSTI Mari Salmela
JULKAISTU 10.7.2022 | KUVAT All Over Press

Janne, naisten Wimbledon päättyi Kazakstanin Elena Rybakinan ensimmäiseen Grand Slam -mestaruuteen, kun hän päihitti Tunisian Ons Jabeurin erin 3–6, 6–2 , 6–2. Mitä ajatuksia hänen mestaruudestaan?

Jokainen ensimmäinen Grand Slam -voitto on hieno asia ja merkkipaalu. Naisten tenniksen kokonaiskuvassa taas hänen mestaruutensa oli yhden modernin naisten sarjan pelaajatyypin jälleen yksi voitettu mestaruus.

Serena ja Venus Williamsin, Lindsay Davenportin, Maria Sharapovan tai vaikkapa Victoria Azarenkan kaltaiset pitkät ja fyysiset pommittajat ovat yksi valtapelaajatyyppi. Saatiin jälleen yksi tällainen voittaja lisää – pelaaja joka syöttää ja lyö molemmilta puolilta lujaa.

Joku voisi vitsinä sanoa, että jälleen kerran yksi tällainen uusi voittaja ilman että se on Aryna Sabalenka.

Serbian Novak Djokovic voitti miehissä 21:nnen Grand Slaminsä ja seitsemännen Wimbledoninsa lyömällä finaalissa Australian Nick Kyrgioksen erin 4–6, 6–3, 6–4, 7–6 (7–3). Millaisia ajatuksia finaalista?

Nick Kyrgios aloitti finaalin loistavasti. Hän syötti avauserässä lujaa ja monipuolisesti kierteitä ja pallon sijoittelua vaihdellen. Myös kakkossyötöt, läpi ottelun, olivat lujia, mitä pidin otteluennakossani hänelle myös välttämättömänä asiana.

Läpi avauserän Kyrgios vaihteli taitavasti tempoa alakierteillä ja kovilla lyönneillä sekä stoppareilla, jotka myös rikkoivat Djokovicin rytmiä. Jostain kumman syystä Kyrgios lopetti tämän pelaamisen avauserän jälkeen.

Toisen erän alkupuolella tuli yhden pelin päätteeksi kahden pitkän pisteen jakso, jossa lyötiin vain yläkierteitä, ja tämä riitti siihen, että Djokovic pääsi käyntiin. Sen jälkeen ottelua pelattiin Djokovicin ehdoilla. Kyrgioksen syöttäminen ja tempopeli olivat yhä omissa syöttövuoroissa toimivia, mutta palautuspelit menivät roikkumiseksi ja passiivisen yläkierteen lyömiseksi. Hän pelasi ottelua Djokovicin käsiin.

Miksi ihmeessä Kyrgios lopetti voitokkaan pelaamisen?

Se ei ole aina yksiselitteistä. Erikoista ja peliä sekoittelevaa taktiikkaa ei ole helppoa ylläpitää. Ensinnäkin silloin ollaan usein rytmittömässä tilassa kummankin pelaajan kannalta. Toki se oli Kyrgioksen etu, mutta ei sellaista peliä silti ole helppoa pitää yllä. Ottelun edetessä väsymys alkaa vaikeuttaa monipuolisuutta ja peli menee helposti roikkumiseksi ja juoksemiseksi.

Olisi myös mielenkiintoista kuulla Kyrgioksen tuntemus siitä, muuttuiko avauserän jälkeen Djokovicin pelaaminen painavammaksi ja veikö se Kyrgiokselta mahdollisuuksia alakierteisiin ja stoppareihin?

Kyrgios myös vajosi henkisesti turhaan manaamiseen muutamissa oleellisissa hetkissä. Esimerkiksi 3. erän 4–4, 40–0 -johto oli tällainen hetki. Hän ikään kuin mursi itsensä.

Kaksi tällaista hetkeä ottelussa riittää kyllä häviämään Wimbledon-finaalin Djokovicin kaltaiselle rautavuorelle.

Entä Novak Djokovicin pelaaminen?

Hänellä on hirvittävä rutiini tähän, että ottelu voi alkaa vaikeasti, mutta sieltä noustaan pikkuhiljaa voittoon. Se tapahtui monta kertaa myös tämän Wimbledonin aikana.

3–5 erää Djokovicia vastaan ruohokentällä on hirmuinen vuori kiivettäväksi kenelle tahansa. Djokovic hakee vähitellen oman mukavuusalueensa. Hän painaa palloa peliin, liikuttelee vastustajaa väsyksiin sekä pisteen sisällä että kokonaisuudessa hyvän marginaalin aggressiivisilla lyönneillä ja ratkoo paikoista. 4. erän tiebreak oli tätä pelaamista tyypillisimmillään. Djokovic ei pelannut mitenkään loistavasti, vaan piti yllä oman mukavuusalueensa peruspeliä rautaisella varmuudella ja Kyrgios hoiteli virheet.

Djokovicin syöttöpelaaminen oli myös taas tutun tehokasta, vaikea häntä oli murtaa avauserän jälkeen. Syötöt olivat tarkkoja ja hän otti otteen seuraavilla lyönneillä.

Esityksessä ei ollut mitään yllättävää, vaan se oli tyypillinen Djokovicin väsytysvoitto.

Turnauksen aikana sanoit, että Djokovic on ohi Nadalin kaikkien aikojen paras miestennispelaaja. Onko tähän nyt jotain lisättävää?

Lähinnä se, että kannattaa lopettaa asiasta vouhottaminen jokaisen Grand Slamin jälkeen. Nyt Nadalilla on 22 ja Djokovicilla 21 voittoa. Djokovic saattaa näitä voittaa vielä jonkin aikaa. Ihan turha on yhden vuosipuolikkaan tai yhden Grand Slamin perusteella liiaksi keskustella.

Djokovicille historiaa suurempi juttu tässä varmasti oli jälleen juuri tämä yksittäinen mestaruus kaiken sen jälkeen, mikä häntä tämän vuoden alussakin kohtasi, kun hän rokottamattomuuttaan pelasi yhden kisan vuoden kolmeen ensimmäiseen kuukauteen.