Wimbledonissa on nähty viime vuosille erittäin tyypillinen tenniksen naisten kaksinpelin arvoturnaus. 8 parhaan joukkoon eteni kaksinkertainen Grand Slam -voittaja Simona Halep – loukkaantumisten jälkeen – ja 7 pelaajaa, jotka eivät ole aiemmin uskottavasti kamppailleet Grand Slam -voitoista.

Välierissä nähdään täysin erityylisten pelaajien kirjo: Naistenniksen novakdjokovic, vahvasti liikkuva ja hyvin yläkierteitä lyövä Halep kohtaa kovalyöntisen pommittajan Elena Rybakinan, ja voimalla ja tatsilla pelaava Ons Jabeur saa vastaansa hyvää alakierrettä ja voimakasta kämmenlyöntiä viljelevän Tatjana Marian.

Naisten tenniksen heikon tason kriitikot ovat saaneet Wimbledonissa vettä myllyynsä: Jälleen kerran sekava naisten turnaus, jossa ei ole mitään logiikkaa.

Ja naistenniksen fanit ovat saaneet tilaisuuden sanoa, että tämähän näyttää vain toteen sen ennakkoarvion, että naisissa on 40 voittajasuosikkia.

Todellista ruohotennistä

Lähtökohdan täytyy olla se, että naisten tennistä arvioidaan naisten tenniksenä, eikä minkäänlaisena vertailuna miesten sarjaan. Sitä paitsi jos verrattaisiinkin, niin onpa kummallinen juttu, ettei Novak Djokovicia ja Rafael Nadalia saada kammettua ulos, vaikka kummankaan pelitavalla ei ole mitään tekemistä alkuperäisen ruohotenniksen kanssa.

Sen sijaan naisten Wimbledonin top 8 kuvastaa sitä, millaisia ominaisuuksia ruoholla vaaditaan.

Osallistu LeoVegasin ilmaiseen kilpailuun – palkintoina neljä 1000 euron palkintoa sekä 2000 euron pääpalkinto!

Ensinnäkin hyvä esimerkki on, että vahvaan yläkierrepeliin pelinsä perustava viime aikojen hallitsija ja Ranskan avointen voittaja Iga Swiatek ei sittenkään edennyt taistelemaan kärkisijoista Wimbledonissa. Hän on hieman kuin naispuolinen Nadal, ja putosi Wimbledonissa oletettua aiemmin, koska eihän yläkierteinen peli ole ruoholla omimmillaan. Jos miehissä ihan kaikki olisi pelillisesti loogista, niin tämä tapahtuisi Djokovicille tai Nadalille myös paljon todennäköisemmin 4 ensimmäisen kierroksen aikana.
Kumpi sarja tässä siis ”kriisissä” on, jos naisissa pärjätään ruohokenttätenniksellä ja miehissä tenniksellä?

Nyanssit näkyvät, kun syöttäminen ei niin vahvaa

Yksi syy, miksi naisissa on niin paljon voittajasuosikkeja yhtä arvokisaa kohti, on se, että peli on vähemmän riippuvaista syötöstä. Totta kai tilastollisesti sekä naisissa että miehissä yleisin tapa voittaa piste on se, että syöttö ei palaa takaisin lyötäväksi. Ja kummassakin sarjassa toiseksi yleisin tapa voittaa piste on kolme lyöntiä, eli syöttö, syötönpalautus ja syöttäjän seuraava lyönti.

Mutta kun syötön laatu ei ole suhteellisesti yhtä suurta kuin miehissä, muuttuu peli vääjäämättä jonkin verran enemmän 50–50-pelaamiseksi, vähän kuin alakauttapeliksi ilman syöttöä. Sellaiset taistot tapaavat olla tasaisia, ja on yllätyksen mahdollisuus.
Miesten sarjassa on huudettu 15 vuotta yllätysten perään. Eivätkö silloin naisten Wimbledonin yllättävät loppuratkaisut ja Grand Slam -finaalitasolle etenevät jatkuvat ”yllättäjät” ole nimenomaan hyvä asia?

Kyllä miehissäkin ruohotennisnyanssit näkyvät jossain määrin; kovalyöntinen Taylor Fritz teki nyt hieman Grand Slam -läpimurtoaan. Taitava Nick Kyrgios tekee yhä välierissä. Mutta naisissa ruohopeliin sopivilla elementeillä menestyminen on vielä ilmeisempää.

Osasyynä tähän on se, että koska miesten syötöt ja syöttäjän ensimmäinen kämmenlyönti ovat niin voimakkaita, niin niiden tyylillä ei sinänsä ole merkitystä. Ne tekevät tuhojaan joka tapauksessa. Esimerkiksi Djokovicin ja Nadalin kämmenlyönti ovat omimmillaan kovalla kentällä ja massalla, mutta niiden tehot purevat myös ruoholla, koska ne ovat niin rajuja kämmenlyöntejä.

Kun naisten pelissä on vähemmän tehoa ja liikutaan myös heikommin, pääsevät nyanssit paremmin esille.

Jabeur, Halep vai joku todella yllättävä nimi?

Naisissa vieläpä on jäänyt matkan varrelle pelaajia, joiden pelillä olisi hyvin voinut kamppailla nytkin tittelistä. Kovalyöntiset ex-Wimbledon-mestari Petra Kvitova ja Jelena Ostapenko voisivat hyvin olla vaikka voittajia.

Neljän parhaan joukossa kenties suurin mielenkiinto kohdistuu siihen, voisiko monipuolisesti voimalla ja hyvällä tatsilla pelaava Tunisian Ons Jabeur nyt vihdoin voittaa myös Grand Slamin. Hän on ollut kova pitkin tätä kevättä ja kesää.

It’s semifinals at Wimledon: Halep or Rybakina, Maria or Jabeur? Play now at Expekt!

Amanda Anisimovan kovalyöntinen ja suoraviivaisten lyöntien jenkkipeli sopii loistavasti ruoholle, ja hän eteni kahdeksan joukkoon. Samoin kovalyöntinen saksalainen Jule Niemeier.

Wimbledonin aiemminkin voittanut Simona Halep tekee mielenkiintoisen poikkeuksen, kun hän on palaamassa loukkaantumisten jälkeen huipulle hieman djokovicmaisella liikkumiseen ja yläkierteisiin perustuvalla pelillään.

Mutta naisten kisan lopussa nähdään joka tapauksessa huima sekoitus erilaisia pelaajia; yläkierrepelaaja ja vahva liikkuja Halep. Voimapelaaja Rybakina. Tatsilla ja voimalla pelaava Jabeur sekä alakierteellä tuhoa tekevä Maria.

Tätä tenniksen pitäisi olla. Neljä jäljellä, neljä erityylistä pelaajaa.