Thomas Tuchel joutuu lähtemään kesällä Bayern Münchenin päävalmentajan paikalta, mutta Tuchel on joka päivä otsikoissa linkitetty toinen toistaan suurempiin seuroihin – muun muassa Barcelonaan, Manchester Unitediin, Liverpooliin ja Chelseaan. Jukka, miten Tuchelin kilpi kestää näin hyvin potkuja?

Nyt kannattaa kysyä, kuka on linkittänyt ja mitä?

Näissä viimeaikaisissa otsikoissa on ollut pitkälti kysymys siitä, mitä Tuchel haluaa: Hän on halukas palaamaan Valioliigaan – esimerkiksi Manchester Unitediin Chelseaan tai jopa Liverpooliin. Hän on kiinnostunut Barcelonan valmentamisesta. Hän valmis siihen ja siihen hommaan.

On vaikea sanoa, mistä tällaiset signaalit ovat tulleet, mutta kyllähän uutisten laatu viittaa siihen, että ne ovat tulleet Tuchelin itsensä leiristä.

En epäile yhtään, etteikö Tuchel haluaisi jatkaa jonkun huippuseuran valmentajana, mutta myös jonkun huippuseuran on haluttava Tuchelia – ja niitä seuroja ei välttämättä ole niin paljoa kuin otsikot väittävät.

Miksi ei?

Valmentajien ammattikunnassa suhdanteet muuttuvat herkästi ja usein äärimmäisen nopeasti. Harvat valmentajat kestävät vuodesta toiseen valmentajarankingin kärkinimien joukossa.

Pep Guardiola on ollut pysyvä kiintotähti viitisentoista vuotta ja hänen ovensa takana olisi valtaisa jono, jos Guardiola ilmoittaisi, että hän lähtee kesällä Manchester Citysta.

Jürgen Klopp on toinen huippuvalmentaja, jolla on hurja ja kohtalaisen pitkä sädekehä, mutta on hyvä muistaa, että Kloppin lähdettyä Borussia Dortmundista kesällä 2015, hänen statuksensa ei ollut tahraton. Dortmundin viimeinen kausi oli ollut äärimmäisen vaikea ja Klopp oli paineita helpottaakseen ilmoittanut jättävänsä seuran jo edellisenä syksynä vaikean alkukauden jälkeen.

Kolmas mielenkiintoinen nimi on ilman muuta Carlo Ancelotti. Hän on voittanut viiden suurimman sarjan – Valioliigan, La Ligan, Serie A:n, Bundesliigan ja Ligue 1:n – mestaruuden ja neljästi Mestarien liigan.

Ancelotti luotsaa nyt Real Madridia juhlittuna mestarina hänen johdettuaan Los Blancosin toissa kaudella La Ligan mestariksi ja Mestarien liigan voittoon, mutta Ancelotti valmensi ennen yllätysnimitystään Real Madridiin varsin keskinkertaisella menestyksellä puolitoista kautta Evertonia.

Ancelottille pitää nostaa hattua siitä, että hän on ollut voittava valmentaja jo 25 vuotta, mutta hänenkin arvostuksensa ja menestyksensä on vaihdellut, ja olisi ollut todella mielenkiintoista nähdä, mitä Ancelottin uralla olisi tapahtunut, jos hän ei olisi päässyt yllättäen Real Madridin sarviin kolme vuotta sitten.

Antonio Conte on myös urallaan mielenkiintoisessa tilanteessa. Häntä pidettiin 2-3 vuotta sitten valmentajana, joka on pakottaa joukkueensa voittamaan.

Contella on kuitenkin varsin raskaan ja vaikean valmentajana maine ja esimerkiksi syksyllä 2021 väitettiin, ettei Manchester United halunnut palkata niin vaikeaa ja repivää manageria kuin Conte. Conte meni samana syksynä Tottenhamiin, mutta se avioliitto päättyi juuri siihen, mitä Manchester United pelkäsi – repivään ja julkiseen riitelyyn, joka raateli seuran ja joukkueen hajalle.

Nyt Contella on edessään iso valinta. Löytääkö hän itselleen sellaisen seuran, jossa hän korjaa statuksensa samalla tavalla kuin Klopp Liverpoolissa tai Ancelotti Real Madridissa, vai alkavatko hän ja hänen jalkapallonsa liukua vähitellen samanlaiseen pysyvään alamäkeen kuin esimerkiksi José Mourinholla, Massimiliano Allegrilla ja Maurizio Sarrilla?

Tällaisessa välitilassa on myös muutama nuorempi valmentaja. Graham Potteria pidettiin vielä puolitoista vuotta sitten maagisena sateentekijänä, jonka monet huippuseurat halusivat. Surkea stintti Chelseassa ja jonot katosivat. Nuoremman polven managereista Eddie Howe alkaa olla samanlaisessa tilanteessa. Varaa uusiin lipsahduksiin Newcastlessa ei olisi.

On myös mielenkiintoista seurata, onko Roberto De Zerbin taikapöly myös haihtumassa. Birghton on ollut viime kauteen verrattuna Valioliigassa varsin vaatimaton ja torstainen 0-4-tappio Romalle ei tehnyt hyvää De Zerbin sädekehälle.

Mauricio Pochettino on samanlaisessa tilanteessa kuin Tuchel. Häntäkin pidetään huippumanagerina, mutta hän on saanut potkut kahdesta edellisestä työpaikastaan, Tottenhamista ja PSG:stä eikä potkut Chelseasta ole kaukana. Pochettino ei ole vielä mennyt mies, mutta hänen tähtensä on jäähtynyt samalla tavalla kuin Tuchelilla.

Entä sitten nousevat uudet valmentajat?

Xabi Alonsoa pidetään nyt kuumimpana uutena valmentajana niin pelillisesti kuin myös sen suhteen, millaiseen lentoon hän on saanut Bayer Leverkusenin. On todella mielenkiintoista nähdä, mitä Alonso tekee urallaan seuraavaksi: jääkö hän vielä kaudeksi Bayer Leverkuseniin vai hyppääkö hän saman tien Bayern Müncheniin tai Liverpooliin – ja mitä hänen urallaan tapahtuu. Hän on nyt kuuma nimi, mutta kylmyys voi iskeä hyvinkin nopeasti, jos ensi kaudella tai uudessa seurassa asiat eivät suju odotetulla tavalla.

Toinen kovassa nousussa oleva nimi on Mikel Arteta, joka on tehnyt loistotyötä Arsenalissa. Arteta on betonoitu tuleviksi vuosiksi Arsenaliin, mutta se ei muuta sitä, että hänen uransa on tällä hetkellä komeassa nousussa.

Sitten on hieman suurempia kysymysmerkkejä. Sportingin Ruben Amorim on tällä hetkellä monien suurseurojen listoilla, mutta lasken hänet vielä päiväperhojen kategoriaan eli valmentajaksi, jonka maine voi kadota yhtä nopeasti kuin se on tullut.

Julian Nagelsmann oli vielä reilu vuosi sitten oman hetkensä alonso tai amorim, mutta potkut Bayern Münchenistä ja epäilyttävän heikko alku Saksan maajoukkueen päävalmentajana ovat pudottaneet Nagelsmannin nopeasti alas kultatuoliltaan.

Xavi nimitettiin riemusaatossa Barcelonan uudeksi päävalmentajaksi, mutta hän on ilmoittanut jättävänsä Barcan kesällä – käytännössä siksi, että tämän kauden menestys on ollut odotettua heikompi.

Ehkä tämän hetken paras esimerkki valmentajasuhdanteiden nopeista muutoksista on Ange Postecoglou. Monet ihmettelivät viime kesänä, eikö Tottenham tosiaankaan löytänyt ketään muuta kuin pienissä seuroissa kyntäneen lähes kuusikymppisen australialaisvalmentajan – mutta Kloppin eroilmoituksensa jälkeen tammikuussa samaa Postecogloua pidettiin hetken aikaan jopa potentiaalisena Liverpoolin uutena managerina.

Euroopassa on Thiago Mottan, Francesco Fariolin, Michelin, Sebastian Hoenessin ja Arne Slotin kaltaisia potentiaalisia uusia valmentajanimiä, joista joku voi lyödä läpi itsensä suurimmissakin parrasvaloissa.

Heidän lisäkseen on muutama mysteerinimi. Daniele De Rossin edellinen pesti SPAL:issa meni täysin munilleen, mutta se, mitä hän on tehnyt Romassa tultuaan tammikuussa José Mourinhon seuraajaksi, on ollut uskomatonta. Kuusi voittoa seitsemässä liigaottelussa ja kun katseli Roman torstaista 4-0 Brightonin pöllytystä, siinä herkempi olisi jo sanonut, että tässä on seuraavan huippuvalmentaja.