Arsenalin keskikenttäpelaaja Martin Ødegaard on noussut yhdeksi alkukauden suurista puheenaiheista Valioliigassa.

27-vuotias norjalainen on pelannut Arsenalissa viisi ”virallista” ottelua, joissa neljässä hänet on valittu ottelun parhaaksi pelaajaksi. Näin tapahtui viimeksi keskiviikkona, kun Arsenal kaatoi Napolin Mestarien liigan avauskierroksella vieraskentällä Ødegaardin maalilla 1–0.

Maali oli Ødegaardille jo neljäs näissä viidessä ottelussa, kun viime kaudella hän onnistui maalinteossa vain kerran.

Mitä ihmettä Ødegaardille on tapahtunut?

Hyvä kysymys, mutta oleellisempi kysymys on tämä: Mitä hänelle ei ole tapahtunut.

***

Ødegaard nousi jalkapallomaailman tietoisuuteen elokuussa 2014, kun hän debytoi kaikkien aikojen nuorimpana norjalaisena pelaajana Norjan A-maajoukkueessa. Ødegaard oli tuolloin vasta 15-vuotias.

Puolta vuotta myöhemmin suuri ja mahtava Real Madrid maksoi Ødegaardista Strømsgodsetille neljä miljoonaa kruunua ja jalkapallomaailma repi suuria otsikoita. Kuka oli tämä ihmepoika ja mitä hänestä vielä tulisikaan?

Siitä alkoi Ødegaardin uran ensimmäinen vaihe – haastava kiipeäminen jalkapallomaailman huipulle.

Ødegaard kasvoi ja kehittyi, muttei niin paljoa kuin kaikki odottivat. Hän debytoi Real Madridin edustusjoukkueessa kauden 2014-2015 viimeisessä sarjaottelussa tultuaan Cristiano Ronaldon tilalle ottelun lopussa.

Sen jälkeen Ødegaard pääsi juomaan jumalten maljasta La Ligassa kuuden vuoden aikana vain seitsemässä ottelussa.

Edessä oli lainakierre, joka vei Ødegaardin Heerenveeniin, Vitesseen ja Real Sociedadiin. Lupaavia pilkahduksia siellä ja täällä, mutta ei mitään suurta.

Kun Arsenal lainasi Ødegaardin tammikuussa 2021, lontoolaisseuran kannattajat pohtivat, tuliko sieltä uusi Denis Suárez vai Dani Ceballos? Arsenal oli joutunut turvautumaan heikkoina hetkinään Suárezin ja Ceballosin kaltaisiin lainapelaajiin, jotka olivat kerta toisensa jälkeen epäonnistuneet.

Ødegaardilta ei siksi suuria Emiratesilla odotettu.

***

Ødegaardin loppukausi sujui odotettua paremmin ja monet olivat pettyneitä, kun Real Madrid kutsui norjalaisen takaisin Madridiin. Tarkoitus ei ollut vain palata, vaan jäädä.

Real Madridin uusi päävalmentaja Carlo Ancelotti antoi Ødegaardille mahdollisuuden näyttää osaamistaan kesän harjoitusotteluissa, mutta näytöt eivät riittäneet. Kun Arsenal palasi elokuussa ja teki Ødegaardista 34 miljoonan euron tarjouksen, Real Madrid nyökkäsi.

Siitä alkoi Ødegaardin ura toinen vaihe. Ensimmäinen täysi kausi Arsenalissa oli jo lupaava, mutta varsinainen ilotulitus alkoi kaudella 2022-2023. Ødegaard iski Valioliigassa 15 maalia ja antoi seitsemän maalisyöttöä. Samalla hän nousi yhdeksi Valioliigan johtavista pelintekijöistä.

Ødegaard valittiin liigakauden tähtimiehistöön ja hän oli ehdolla Valioliigan Vuoden pelaajaksi, mutta Erling Haalandin ylivoimalle ei kukaan sillä kaudella voinut mitään.

Loistavaa kautta seurasi hidas taantuma ja maalimäärät putosivat jyrkästi. Toissa kaudella Ødegaard teki enää kolme liigamaalia ja viime kaudella yhden. Muutenkin hän oli varjo entisestään.

Ainoa lohtu oli, että Ødegaard pääsi toukokuussa juhlimaan kapteenina Arsenalin liigamestaruutta.

Ødegaardin esitykset olivat heikoimmillaan niin vaatimattomia, että hänen oikeudestaan olla kapteeni syntyi valtaisa väittely. Monet entiset pelaajat Arsenalin legendaarista entistä kapteenia Tony Adamsia myöten olivat sitä mieltä, että kapteeninnauha pitäisi ottaa pois Ødegaardilta ja antaa se Declan Ricelle.

***

Kuinka siis muutamaa kuukautta myöhemmin ollaan tilanteessa, että jalkapallomaailma on jälleen polvillaan Ødegaardin edessä?

Tullaan siihen käänteiseen kysymykseen: Mitä Ødegaardille ei ole tapahtunut?

Vastaus on lyhyt: hän ei ole kärsinyt viime kevään jälkeen loukkaantumisista – ja on muutenkin toipunut täysin viime kausina riivanneista vammoistaan.

Ødegaard ei ole ollut urallaan missään vaiheessa kävelevä sairaskertomus. Kaudella 2021-2022 hän ei ollut loukkaantunut kertaakaan ja loistokaudellaan 2022-2023 hän oli vammojen vuoksi sivussa vain yhdestä liigaottelusta.

Ødegaardin loukkaantumiskierre alkoi syyskuussa 2024, kun hän väänsi nilkkansa Kansojen liigan ottelussa Itävaltaa vastaan. Ødegaard oli sivussa seuraavat kaksi kuukautta – eikä hän ollut loukkaantumisensa jälkeen lähellekään sama Ødegaard kuin ennen loukkaantumistaan.

Viime kausi oli vieläkin raaempi. Ødegaard oli syyskaudella sivussa yli kaksi kuukautta olkapää- ja polvivamman vuoksi – ja keväällä sama kierre jatkui. Polvi vaivasi edelleen ja sen päälle tuli muita vammoja, jotka pitivät Ødegaardin sivussa pelikentiltä viiteen eri otteeseen yli kaksi kuukautta.

Oli ihme, että Ødegaard pystyi silti pelaamaan kauden aikana 24 liigaottelussa, mutta hänen esityksensä ja tilastonsa eivät ymmärrettävästi hehkuneet.

Kesällä oltiin jopa sitä mieltä, että jos tarjous olisi tarpeeksi hyvä, Arsenal voisi myydä kapteeninsa.

***

Mikel Artetan luottamus kapteeniinsa ei ole kuitenkaan missään kohtaan horjunut. Hän halusi Ødegaardin lainata ja lopulta ostaa Arsenaliin – ja hän teki norjalaisesta kapteeninsa.

Kukaan ei tiedä, mitä tulevat viikot ja kuukaudet tuovat tullessaan, mutta Arteta voi jälleen kerran olla ratkaisuihinsa tyytyväinen.

Ødegaard näytti uutta tulemistaan jo kesän MM-kisoissa, joissa kasvoiltaan ajokoiramaisen kapea Ødegaard johti vakuuttavalla otteellaan Norjan pelaamista.

Sama ote on kantanut häntä myös kauden avausviikkojen aikana. Ødegaardista on tullut jälleen Arsenalin pelaamisen kapellimestari, joka haluaa ja hakee palloja ympäri kenttää ja pyörittää hyökkäyspeliä dominoivalla otteella.

Napolia vastaan keskiviikkona Ødegaardille kirjattiin 120 kosketusta palloon. Kosketusten määrä oli todellisuudessa korkeampi, sillä kosketukset tarkoittavat tilastoissa sitä, kuinka monta kertaa pallo on pelaajan hallussa ottelun aikana. Kun Ødegaard sai pallon, hän saattoi pitää sitä kerrallaan hallussa useita sekunteja, parhaimmillaan jopa yli viisi sekuntiakin.

Maalinsa lisäksi Ødegaard loi ottelussa kuusi maalipaikkaa, joista kaksi luokiteltiin huippupaikoiksi. Varsinkin läpisyöttö Bukayo Sakalle oli sellainen paikka, josta Sakan olisi pitänyt iskeä Arsenal johtoon.

Ødegaard antoi ottelussa 105 syöttöä, joista 91 omille. Hän riisti pallon omalle joukkueelle viidesti ja voitti kaksinkamppailun neljästi.

Neljä voitettua kaksinkamppailua näyttää tilastoissa hyvältä, mutta todellisuudessa Ødegaard aristelee edelleen kaksinkamppailuita. Hänen kahden edellisen kauden loukkaantumishistoriallaan se on ymmärrettävää, mutta silti fakta – ja harvoja miinuksia Ødegaardin esityksissä.

***

Arsenal on voittanut kaikki kauden viisi ensimmäistä virallista otteluaan – Manchester Cityn Community Shieldissa (3-0), Coventryn (3-0), Aston Villan (1-0) ja Chelsean (2-1) Valioliigassa ja Napolin Mestarien liigassa (1-0).

Asiantuntijat ovat ymmärrettävästi kehuneet sitä, miten Arsenalin pelaaminen on kehittynyt kesän aikana. On toki ja se on myös monilta osin muuttunut, mutta kysymys kuuluu, mikä on muuttanut eniten Arsenalin pelaamista?

Kaikki kunnia Artetan kuuluisalle prosessille ja Arsenalin valmennusjohdolle, mutta yhtä asiaa on mahdoton sivuuttaa.

Tai oikeastaan niitä asioita on kolme: Ødegaard, Saka ja Kai Havertz.

Ødegaard kärsi viime kaudella uransa pahimmasta loukkaantumiskierteestä eikä päässyt missään vaiheessa kautta täyteen peliterävyyteen. Saka kärsi akillesjännevammasta ja pelasi suurimman osan kaudesta loukkaantuneena. Havertz loukkaantui kauden avausottelussa Manchester Unitedia vastaan elokuussa ja pelasi sen jälkeen vain 11 liigaottelussa.

Tällä kaudella kolmikko on palannut täydessä iskussa takaisin kehiin. Sakassa on alkanut näkyä tuttua loistoa, mutta kaikista oleellisin muutos Ødegaardin ohella on ollut tapaus Havertz.

Arsenal osti vuosi sitten Viktor Gyökeresin 60 miljoonalla eurolla tekemään maaleja. Niitä Gyökeres teki viime kaudella kaikki kapinat mukaan lukien 21.

Artetan pelimalliin Gyökeres istuu kuitenkin huonosti. Arteta haluaa kärkimieheksi pelaajan, joka johtaa ylimmän linjan prässipelaamista, liikkuu laajasti ja järkevästi pallottomana, repii tilaa muille – ja osallistuu pallollisena vahvemmin pelaamiseen.

Juuri sitä Havertz tekee.

Oli kuvaavaa, että ensimmäisen kerran avauksessa tällä kaudella Napolissa pelannut Gyökeres koski 73 minuutin aikana palloon vain yhdeksän kertaa, kun ruotsalaisen tilalle tullut Havertz koski jämäminuuttiensa aikana palloon 13 kertaa.

Kysymys ei ole vain kosketusten määrästä. Havertz tuo peliin paljon syvemmän ulottavuuden taktisen ymmärryksensä ja teknisen osaamisensa kautta.

Arsenalin tämän kauden otteluita on leimannut erityisesti Ødegaardin, Sakan ja Havertzin kombinaatiopelaaminen oikealla laidalla. Vielä viime kaudella Arsenal heitti oikealta laidalta paljon korkeita palloja boksin sisälle, mutta nyt vastustajien puolustusmuotoja murretaan etenkin oikealla sivustalla lyhyillä syötöillä ja liikkumisella.

Gyökeres ei istu sellaiseen pelaamiseen – eikä siihen istu myöskään oikea laitapuolustaja Ben White, jolla on samanlainen louhikkoinen kosketus palloon kuin Gyökeresilla.

Siksi on väistämätöntä ja varmaa, että kun Jurriën Timber palaa sairastuvalta, hän ottaa Whiten paikan – ja tuo teknisen osaamisensa kautta lisävivahteen Ødegaardin, Sakan ja Havertzin kombinaatiopelaamiseen.

***

Arsenal on kahden edellisen kauden aikana tullut tunnetuksi joukkueena, joka johtaa pallottoman pelaamisen evoluutiota, mutta tällä kaudella myös Arsenalin pallollisessa pelaamisessa tullaan näkemään uudenlaisia aaltoja.

Siksi Arsenal hankki kesällä Bruno Guimarãesin – ja siksi Arteta pyytää joka ilta jalkapallojumalilta, että Ødegaard, Saka, Havertz ja Timber pysyisivät terveinä.

Kukaan ei voi sivuuttaa Declan Ricen, Gabriel Magalhãesin, William Saliban ja David Rayan kaltaisten pelaajien merkitystä, mutta Ødegaardia, Sakaa, Havertzia ja Timberia ei kukaan voi korvata pallollisessa pelaamisessa. Ainakaan tällä hetkellä.