Yleisurheilu on tarjoillut tänä kesänä poikkeuksellisen kiinnostavan kesäkattauksen, mutta kun se kauden tärkein kisaviikko on nyt takana, on silti hieman omituinen olo.

Tässäkö tämä oli?

Tämäkö oli se kauan odotettu huipentuma?

Koko kesä on hehkutettu sitä, kuinka huippukunnot on tähdätty elokuun alun tärkeimpiin kisahetkiin, etenkin Kalevan kisoihin, mutta kun se hetki tuli, ei sitä kauden parasta iskua löytynyt juuri keneltäkään kärkiurheilijalta.

Mikä meni pieleen?

No, oikeastaan ei mennyt mikään pieleen. Tässä tuli nyt vain silmille se, että vaikka kotimainen yleisurheilu on suorastaan hyötynyt koronan tuomista erityisolosuhteista pitkin kesää, tässä kohdin asia kääntyi riesaksi.

Kun kilpailukalenteri meni keväällä uusiksi ja kun lopulta päädyttiin vetämään GP-sarja, Kalevan kisat ja Paavo Nurmi Games erittäin tiiviillä aikataululla, luottiin samalla kilpailuruuhka, joka ei enää palvellut huipputulosten tekemistä.

Putki, jossa 11 päivän sisällä oli Espoon GP-kisa, Paavo Nurmi Games ja vielä Kalevan kisat kaikkine alkuerineen ja karsintoineen, saattoi tarjota markkinointimahdollisuuden, mutta ei tuo putki kyllä millään tavoin urheilun suorittamisen etu ollut.

Tehotuottoajattelu iski takaisin

Erityisen hankala oli Paavo Nurmi Gamesin ajoitus Espoon GP-kisan ja Kalevan kisojen välissä, vain muutama päivä ennen Kalevan kisojen starttia.

Yleisurheilun kaltaisessa tehontuottolajissa se sisälsi paitsi suorituskykyä laskevan realiteetin, myös ilmiselvän riskin urheilijoiden ylikuormittumisesta ja jopa loukkaantumisriskistä.

Tämä on harmi sinänsä, koska upea kotimainen kisakausi olisi ansainnut Kalevan kisat, joihin myös urheilijoiden ykkösketju olisi tullut parhaassa ja herkimmässä iskussa.

Etenkin, kun Turussa olisi ollut nyt tarjolla aivan loistavat olosuhteet tehdä tulosta.

Naisten pika-aidat valuivat tulostasoltaan odotettua vaisummaksi aivan luonnollisesta syystä. Tämä huomioiden Annimari Kortteen finaalijuoksun aika oli suorastaan uskomattoman loistava. Palautuneemmassa tilassa olisi nähty se kauan odotettu SE-juoksu.

Kristiina Mäkelä hyppäsi Kalevan kisat suorastaan vaarallisen ylikuormarepun kanssa, mikä pilasi haaveet siitä ”varmasta” SE-hypystä.

Ja niin edelleen.

Turhan moni urheilija totesi kisasuoritustensa jälkeen olevansa väsynyt, että vireystila ei ollut sitä mitä piti.

Kun takana oli sellainen urakointi kuin nyt oli, asiaa on turha ihmetellä.

Sinänsä oli hieno venyminen yleisurheiluväeltä, että kesän erikoisoloissa saatiin aikaan toimiva kilpailukalenteri. Mutta jätetään jatkossa Kalevan kisoille se tila kalenteriin mikä niille kuuluukin jättää.

Tämä nyt kokeiltu malli on kokeiltu, ja urheilun kannalta vaikeaksi todettu. Ei enää tätä, kiitos.

Oliko kausi tässä?

Tarkoittiko tämä nyt samalla sitä, että kausi oli tässä, että ykköskaartin urheilijoiden tuloskunto tapettiin tähän elokuun alun ylikovaan kisaruuhkaan?

Joidenkin urheilijoiden kohdalla se ikävä kyllä sitä tarkoittaa.

Mutta ei välttämättä kaikkien. Jos nyt osataan toimia fiksusta, antaa elimistölle tilaa palautua, ehtii tästä rutistuksesta vielä palautua syyskuun alkuun mennessä yhteen huippuhyvään kisavetoon – mikäli kalenterissa silloin enää kisoja on tarjolla.

Yleisurheilussa on koettu hieno kesä, mutta hieman jäi mietittävää ensi kesää varten.

Turhan moni huipputulos jäi nyt sittenkin tekemättä, vaikka urheilijoissa olisi ollut siihen ainesta.