Wilma Murto aloitti tämän kauden erittäin lupaavasti ja osoitti olevansa palaamassa sille kehityskaarelle, jolta muutaman viime kauden aikana on ollut hieman eksyksissä.

Someron seiväskarnevaaleilla ehti mennä kesäkuussa jo ulkorataennätystä sivuavasti 460, ja sen päälle nähtiin vielä ihan realistisia yrityksiä SE-korkeudesta. Näytti ilmeiseltä, että hyppääjä on saanut taas juonesta kiinni ja tekee nousua oman potentiaalinsa mukaiselle huipputasolle.

Ja se tasohan on hurjissa lukemissa. Murron fyysisillä ominaisuuksilla ja otekorkeuksilla on hypättävissä, myös ulkoilmaolosuhteissa, reilusti yli oman sisähallissa hypätyn SE-tuloksen 471, jonka Murto hyppäsi jo vuosia sitten 17-vuotiaana.

Paluu näihin lukemiin jäi kuitenkin hyvän alkukauden jälkeen näkemättä. Someron kisan jälkeen polvi äityi niin kipeäsi, että oli pakko suorittaa tähystysoperaatio. Vaikka vamma ei ollut polvivaivaksi mikään erityisen vaikea, on toipuminen hyppykyntoon kuitenkin syönyt yli kuukauden palan parasta kilpailukautta.

Nyt paluun hetki alkaa kuitenkin lähestyä. Vielä Paavo Nurmi Games katsotaan katsomossa, mutta Kalevan kisoissa painellaan taas täysillä.

Toki ensimmäinen kisa tauon jälkeen voi mennä vielä tuntumaa hakiessa, mutta selvää on, että elo-syyskuun kisoissa juuri tämä urheilija on suomalaisen yleisurheilun mielenkiintoisin kysymysmerkki.

Tie huipulle ei ole suora kenelläkään

Wilma Murto on kuitenkin yhä vasta 22-vuotias. Se, että muutama kehitysvuosi on kulunut omaa toimintamallia säätäessä ja etsiessä, tietynlaista henkistä kasvua tehdessä, on sittenkin vain normaalia nuoren urheilijan prosessia.

Ei sellainen tarkoita, että ura olisi kriisiytymässä, lahjakkuus happanemassa. Vaikka ympärillä riittäisikin piruja seinille maalailevia viisastelijoita.

Tie huipulle ei ole suora kenellekään, siihen kuuluu myös tietynlainen mutkitteluiden ja takapakkien vaihe.

Murto on omat mutkansa nyt tehnyt. Tekemisessä on ollut koko viime talven uusi ote. Alkukesä näytti, että myös valmius tehdä tuloksia on taas löytynyt.

Voi tietysti olla, että kesän tauko sotki rytmin, että alkukesän ote hukkui – mutta on tässä yhä sekin mahdollisuus, että homma jatkuu siitä mihin juhannuksena jäi. Ja juuri se tekee Murrosta yleisurheilun loppukauden mielenkiintoisemman kysymysmerkin.

Jos tekniikka ei ole kadonnut tauon aikana, jos hyppääminen jatkuu samanlaisena kuin ennen juhannusta, on Murron lähtökohdista mahdollisuus nousta reilusti yli 470:n lukemiin vielä tämän kauden aikana. Ne olisivat kovia lukemia, mutta vielä tärkeämpää olisi nähdä minkälaisen lähtökohdan ja kehitysmahdollisuuden se antaisi ensi kauteen.

Jos on tietysti aina jos, mutta jos Murto hyppää loppukesän aikana alkukesän näyttämän potentiaalin tasolla, on edessä kehitysnäkymä, joka nostaa riman jo ensi kesänä lukemiin, joilla alkaa pärjätä jo melkein missä tahansa kisassa, missä päin maailmaa tahansa.

Eikä ikää ole silloinkaan kuin vasta 23 vuotta.

Mitä ehtiikään tapahtua sitä seuraavan vuosikymmenen, siis seiväshyppääjän uran parhaiden tulosvuosien, aikana?