Veikkausliigan mestaruus ratkesi huikean näytelmän päätteeksi Kuopiossa sunnuntaina. Seuraava iso haaste HJK:lle ja KuPSille on miettiä ja ratkaista niiden seuraavat askeleet ja tavoitteet. Mestaruutta ja hyvää kautta pitää toki juhlia, mutta jalkapallo on kuin polkupyörän ketjut. Ne eivät polkemalla lopu – kuten ei lopu joukkueidenkaan työ.

HJK ja KuPS olivat tällä kaudella sarjassa ylivoimaiset joukkueet. Kolmanneksi sijoittunut SJK jäi lopulta Klubista 11 pistettä. HJK ja KuPS pelasivat myös pelillisesti pääosin hyvää jalkapalloa. Siksi Veikkausliiga olisi saanut laadukkaan mestarin olisipa mestaruuden voittanut kumpi tahansa kärkikaksikosta.

50 euron ilmaisveto! Tästä kiinni Expektin tarjoukseen!

Tällainen loppuun saakka kestänyt mestaruustaisto höystettynä vielä pronssitaistolla on hyvä asia Veikkausliigan kiinnostavuuden kannalta. HJK on useana vuonna karannut, eikä syksyllä ole ollut enää panosta mestaruuden suhteen. Seuraavalle kaudelle tästä lähtökohdasta on hieno lähteä ja on mielenkiintoista nähdä, mennäänkö ensi vuonna vieläkin kovempaa – ja miten muut seurat pystyvät vastaamaan HJK:n ja KuPSin vauhtiin.

***

HJK:n tilanne on monessa mielessä mielenkiintoinen. Se voitti nyt Toni Koskelan alaisuudessa toisen mestaruuden peräkkäin.

38-vuotias Koskela on vielä nuori valmentaja ja näyttää kehittyneen jo valmennusuransa alkutaipaleella. Tämä on tietysti hyvä uutinen ja lupaa jatkoa ajatellen prosessin kehittymistä.

Koskela on valmentajana itsevarma. Hän pääsi valmentajataipaleensa alussa seuraamaan HJK:ssa hyvien valmentajien toimintaa, mikä on antanut hänelle ensiluokkaisen alustan lähteä luomaan omaa metodiaan. Koskela on toki valmentajana vielä tiensä alussa, mutta mikäli hän pyrkii edelleen kehittämään prosessiaan, HJK:lla on hyvä tilanne valmentajan suhteen.

Mediassa on kirjoitettu Toni Korkeakunnaksen tulosta HJK:n valmennustiimiin ensi kaudeksi. Se olisi toteutuessaan vähintäänkin erikoinen peliliike, sillä en näe Token tuovan mitään urheilullista lisäarvoa Klubin toimintaan.

HJK pystyy tarjoamaan pelaajilleen laadukkaan arjen, mutta tämän kauden perusteella herää kysymys, olisiko Klubilla parannettavaa esimerkiksi pelaajien palautumispuolella?

Joukkue näytti pitkin syksyä väsyneeltä. Toki otteluruuhka oli kova, mutta yleensä tämän tyyppisen väsymyksen takaa löytyy muitakin syitä. Löytyykö joukkueelta esimerkiksi oma osteopaatti, onko pelaajilla mahdollisuus käydä helposti vedessä, joogassa tai käyttää muita palautusmenetelmiä – ja onko pelaajien oma aktiivinen palautuminen hyvällä tasolla?

Pelkästään hierontapöydällä ei palaudu. Pitkässä juoksussa lihakset vain väsyvät ja hidastuvat.

Seuraavan askeleen ottaakseen HJK:n valmennuksen on oltava kartalla pelillisissä asioissa, mutta myös näissä oheisasioissa. Niidenkin on oltava kovalla tasolla. Pelaajilla on toki iso vastuu, mutta yhtä kaikki kysymys tiivistyy siihen, miten HJK pystyy säilyttämään sen fyysisen suorituskyvyn, jota nähtiin esimerkiksi Malmö-otteluissa?

Luonnollisesti myös rekrytoinnit ovat olennainen osa kokonaisuutta. HJK:lla on sikäli hyvä tilanne, että sillä on entistäkin paremmin pelimerkkejä hankkia pelaajia.

Ulkomaalaisia pelaajia ulkomailta hankkiessa tilanne on aina riskialtis, vaikka pelaajan CV olisikin hyvä. Näitä riskejä on tietenkin pakko ottaa ja hyvällä scouttaamisella riskit on mahdollista minimoida.

Jos HJK onnistuu pelaajahankinnoissaan, se pystyy pelaamaan joka vuosi Eurooppaan lohkovaiheeseen pääsystä ja tuplamestaruudesta.

***

Myös Kuopiossa on syytä hymyyn, vaikka KuPS joutui sunnuntaina katkerasti pettymään ennätysyleisönsä, 7890 katsojan, edessä. KuPSilla on puikoissa tämän hetken paras kotimainen valmentaja ja samalla Veikkausliigan paras valmentaja.

Asetelma on ensi kautta ajatellen samaan aikaan herkullinen, mutta myös vaativa. Simo Valakari sai rauhassa rakentaa prosessiaan ensimmäisellä kaudella, minkä lisäksi pelaajat reagoivat Valakarin prosessiin hienolla tavalla.

KuPSin kausi oli menestyksellinen myös tuloksellisesti. Veikkausliigan kakkossija Suomen Cupin voiton lisäksi oli kova saavutus Valakarilta ja KuPSilta. Sen lisäksi KuPS esitti vahvoja otteita myös eurocupeissa.

Ensi kaudella moni joukkue Veikkausliigassa on varmasti valmiimpi kohtaamaan Valakarin KuPSin. Samalla odotukset KuPSia kohtaan ensi kautta ajatellen ovat tapissa. Second season syndrome on tuttu käsite jalkapallossa – ja se vaara vaanii myös KuPSia, vaikka pidänkin sitä epätodennäköisenä näin laadukkaassa prosessissa.

HJK:n tapaan myös KuPSilla on rahaa satsata uusiin pelaajiin. Ei toki yhtä paljon kuin Klubilla, mutta KuPSilla on hyvät mahdollisuudet hankkia laadukkaita vahvistuksia Kuopioon.

Muutenkin KuPSin prosessi pyörii samojen asioiden ympärillä kuin HJK:lla. Toki kysymys on kaikille menestyville jalkapalloseuroille universaaleista asioista, mutta  hyviin tuloksiin ei ole oikotietä. Toiminnan tason on oltava korkea päivästä toiseen ja sen tason määräävät monet muutkin asiat kuin pelillisesti asiat, kuten jo Klubin kohdalla totesin.

HJK ja KuPS ovat osoittaneet tällä kaudella, että ne ovat valmiita pelaamaan voitoista myös Euroopan kentillä. Tällä tiellä pelkkä pelillinen kehitys ei kuitenkaan riitä. Tarvitaan myös seurajohdolta järkeviä päätöksiä sekä sitä, että myös myynti, markkinointi, näkyvyys ja muut seuratoiminnalliset asiat hoidetaan vaadittavalla tasolla.

Valitettavasti jalkapallokulttuuri on edelleen lapsen kengissä monissa asioissa Suomessa. HJK ja KuPS ovat tässäkin asiassa tällä hetkellä omassa luokassaan – ja jos mitään yllättävää ei tapahdu, ne tulevat hallitsemaan Veikkausliigaa lähivuodet.

***

Veikkausliigalla on myös omat haasteensa – ja mahdollisuutensa.

Yksi asia, joka tällä hetkellä jalkapalloseuroja puhuttaa, on Veikkauksen asema. Veikkaus on toki ollut merkittävässä roolissa suomalaisessa jalkapallossa, mutta nyt tilanne on se, että Veikkauksen monipoliasema on suomalaisen jalkapallon kannalta pikemmin jo jarru kuin mikään tukijalka.

Kentällä tyytymättömyys monopolia kohtaan kasvaa koko ja monopolin purkaminen olisi yhteiskunnallisestikin järkevää.

Veikkauksen julkisuuskuva on romahtanut, eikä sitä yhtään auta, että esimerkiksi Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtaja Jukka Gustafsson esittää julkisuudessa toinen toistaan epämääräisiä lausuntoja. Tällaisesta Kummeli-tason esiintyminen on ollut myrkkyä Veikkauksen maineelle.

***

Veikkausliiga-kaudessa oli paljon hyvää – mutta myös aihetta raipalle.

Aloitetaan raipalla, jotta juttu saadaan päätettyä hyvään mieleen.

Urheilullisesti kauden suurin epäonnistuja oli Esport Honka. Toki joukkue on uudistunut, mutta Hongalla on silti hyvät resurssit ja olosuhteet sekä hyvä valmentaja, Vesa Vasara. Tästä kaudesta pitää ottaa opiksi ja ensi kaudella Hongan on löydettävä keinot palata liigan kärkipäähän.

Myös Vasaran on pystyttävä puhaltamaan energiaa nuorentuneeseen joukkueeseen ja pohdittava myös omaa suoritustaan. Yksi kysymys, jonka itse miettisin uusiksi, olisi Hongan pelisysteemi.

On myös selvää, että Honka tarvitsee ensi kaudeksi useamman laadukkaan hankinnan. Niiden tekeminen ei kuitenkaan ole helppoa, kun Honka ei pelaa ensi kaudella europelejä.

Yleisömäärät olivat vaisuja, mutta annetaan se vielä anteeksi koronan takia.

FC Lahtea hehkutettiin kauden alussa – turhaan. Joukkue hukkasi mitalisaumansa vaisuun loppukesään ja syksyyn, eikä saanut sinällään hyvästä joukkueestaan riittävästi irti. Ilir Zenelillä peiliin katsomisen paikka.

SJK juhlii pronssia ja europaikkaa, mutta SJK:n tivolissa vaihtuu jälleen päävalmentaja. Ensi kaudella onkin sitten seuraavalla valmentajalla köysi aika kireällä. On mielenkiintoista nähdä, montako päävalmentajaa Seinäjoella nähdään vuonna 2022.

Toivon tietysti, että kaikki menee hyvin, sillä olisi hienoa asia, jos SJK palaisi vihdoin pysyvästi huipulle harharetkiensä jälkeen. Se olisi itse asiassa koko suomalaisen jalkapallon etu.

Pelaajista Tim Sparv ei päässyt kuntoon missään vaiheessa ja oli HJK:lle rehellisesti sanottuna pelillisesti riippakivi. Myös maalivahti Hugo Kedolla on ison parannuksen paikka. Kedon on paiskittava talvella hommia, mikäli hän haluaa seistä Klubin tolppien välissä ensi kaudella.

Viimeinen raipanisku on annettava koko Hongan alakerralle. Maalinteko Honkaa vastaan oli tällä kaudella luvattoman helppoa. Vastustajilla oli suorastaan mukavat oltavat Hongan boksissa.

***

Parasta tässä Veikkausliiga-kaudessa oli loppuun saakka kestänyt mitalitaistelu. HJK ja KuPS pelasivat muutenkin laadukasta jalkapalloa läpi kauden ja odotan todella suurella mielenkiinnolle niiden ensi kauden esityksiä ja kehittymistä.

Hyvää tässä kaudessa oli myös HJK:n selviytyminen Konferenssiliigan lohkovaiheeseen ja KuPSin hyvät europelit. Hieno onnistuminen molemmilta seuroilta ja toivotaan tästä jokavuotista tilannetta, että meillä olisi vähintään yksi joukkue eurocupien lohkovaiheessa. Pidän sitä realistisena HJK:n ja KuPSn tason huomioon ottaen.

Myös SJK:lle on annettava tunnustus siitä, että joukkue venyi pronssimitaleille saakka valmentajaepisodista huolimatta.

Pelaajista kauden suuria onnistujia olivat KuPSin Urho Nissilä ja HJK:n Roope Riski. Suuriin ilonaiheisiin lukeutuu myös Tim Väyrysen vahva paluu Veikkausliigaan siirryttyään kesän siirtoikkunan akana KuPSiin.

Hieno oli myös seurojen osoittama arvostus uransa lopettaville tai muuten seuroista lähteville pelaajille. Nämä huomionosoitukset jättävät pelaajalle elinikäisen muiston ja tunteen, että uralla ja peleillä oli oikeasti iso merkitys. Syksyllä on nähty toinen toistaan hienompia artikkeleita ja videoita seuralegendoista, jotka ovat lopettamassa tai jättämässä seuran.

Tällainen jalkapallokulttuurillinen ymmärrys ei ole aina ollut Suomessa itsestäänselvyys. Kun esimerkiksi itse lopetin Hongassa syksyllä 2019, itselleni rakas seura ei kommentoinut lähtöäni rivilläkään eikä siinä muutenkaan vietetty mitään jäähyväisiä.

Tällaiset tapahtumat jättävät pelaajalle elinikäisen haavan ja masentavan muiston, mikä pahimmillaan johtaa yhden potentiaalisen hyvän valmentajan ja seuratoimijan lähtemiseen lajin parista.