Zlatan Ibrahimović ilmoitti sunnuntai-iltana lopettavansa huikean uransa 41-vuotiaana. Jukka, eikö Zlatanin pitänyt jatkaa vielä pelaamistaan?

Zlatan on Zlatan. Hän lähti ammattilaiskentiltä itsensä näköisellä tavalla, arvaamattomalla ja yllättävällä. Zlatanin mukaan edes hänen perheensä ei tiennyt, että hän ilmoittaisi peliuransa päättymisestä kauden viimeisen Milanin ottelun jälkeen eikä siirtyisikään Monzaan, kuten oli odotettu.

Mutta koska kysymyksessä on Zlatan, mikään ei ole varmaa. Ei myöskään se, etteikö hän voisi vaikka viikon päästä ilmoittaa, että peliura jatkuu sittenkin. Zlatan on maalannut uransa omilla erikoisilla ja persoonallisilla väreillään ja olisi yllätys, ellei hän jatkaisi zlatanimaista elämäänsä jatkossakin.

Miten suurena pelaajana Zlatan jää jalkapallon historiaan?

Vierastan hieman muistosanojen lausumista, koska Zlatan elää ja voi hyvin eikä kukaan meistä ei oikeasti tiedä, mitä tapahtuu viikon, kuukauden tai vuoden päästä hänen urallaan.

Se on kuitenkin kiistatonta, että Zlatan jää joka tapauksessa jalkapallon historiaan suurpelaajana. En vertaisi häntä kuitenkaan Lionel Messiin, Cristiano Ronaldoon, Diego Maradonaan, Johan Cruyffiin tai Peléen eli jalkapallon kaikista jumaloidumpaan crème de la crèmeen, mutta sen jälkeen tulevalle tasolle hän ilman muuta kuulu yhdessä ehkä noin 50-100 muun maagisen jalkapalloilijan kanssa.

Zlatan on ollut pelaajana toki teknisesti ja fysiikaltaan poikkeuksellinen pelaaja, mutta sen lisäksi hän on ollut myös suuri voittaja. Zlatan on voittanut urallaan neljässä eri maassa yhteensä 14 liigamestaruutta, joista tosin kaksi Juventuksessa voitettua mestaruutta vietiin pois Calciopoli-skandaalin vuoksi – ja mikä tärkeintä, hän on ollut useimmissa tapauksissa keskeinen voima piiskatessaan edustamansa joukkueen voittamaan näitä mestaruuksia.

Jätit Zlatanin ominaisuuksista pois taktisuuden. Miksi?

Zlatan on varmasti ymmärtänyt jalkapallon taktisen puolen, mutta hänen mainio kirjansa ”Minä Zlatan” piirtää vahvan kuvan siitä, että hän on ymmärtänyt sen ensisijaisesti itsensä kautta. Hän on toki noudattanut sovittuja joukkuetaktisia periaatteita, mutta jos hän on ollut jossain kohdassa niistä eri mieltä pelin aikana, hän on tehnyt asiat oman päänsä mukaan ja ottanut siitä vastaan kiitokset ja haukut.

Muutenkin hänen uraansa kaikessa tekemisessä on leimannut tietynlainen itsekkyys ja individualistisuus. Hän ei ole ollut suuremman koneiston yksi osa, vaan Rosengårdista tullut erikoisvalmisteinen osa, jollaista ei mistään muualta maailmassa löydy.

Se on ollut hänen voimansa, mutta samalla myös hänen heikkoutensa. Monet valmentajat ovat joutuneet tinkimään Zlatanin edessä omista periaatteistaan, mutta Zlatanin historiasta löytyy yksi poikkeus, joka ei tinkinyt – Pep Guardiola Barcelonassa.

Zlatan tuntuu edelleen vihaavan Guardiolaa kuin ruttoa, mutta aika vaikeaa kenenkään on olla eri mieltä myöskään Guardiolan oppien kanssa. Hänenkin cv:stä löytyy kohtalainen määrä voitettuja pokaaleita. Kun nämä kaksi suurta voittajaa kohtasivat toisensa, telakoitumisen vastakappaleet eivät vain yksinkertaisesti istuneet toisiinsa. Zlatan piti päänsä ja niin piti myös Guardiola, ja lopputulos oli, että Zlatinin vuosi Barcelonassa oli paha pettymys kaikille osapuolille.

Viittasit jo Zlatanin vahvuuksiin jalkapalloilijana ja hänen luonteeseensa. Miten suuren merkityksen annat Zlatinin luonteelle hänen kasvussaan yhdeksi maailman parhaista jalkapalloilijoista?

Zlatanin ura ei ole vain hieno kertomus jalkapalloilijoista, vaan upea joskin samalla myös rankka kertomus lähiönuoren kasvusta omalla alallaan maailmanlaajuiseen tähteyteen.

Se, että Zlatanin tarina on kiehtova ja kiehtovasti kerrottu, tuo tarinaan myös omat vaaransa. Jalkapalloromantikot ja monet muut Zlatanin uran arvioitsija sortuvat helposti tekemään johtopäätöksiä, joiden liittäminen hänen tarinaansa kuulostaa hienolta ja keittiöpsykologisessa mielessä jopa loogiselta. Varoisin kuitenkin Zlatanin tarinan liiallista romantisointia ja liian pitkälle menevien johtopäätösten tekemistä sen suhteen, mikä on tehnyt hänestä yhden maailman parhaista jalkapalloilijoista.

Minusta Zlatin tärkein luonteenpiirre on ollut hänen ehtymätön halunsa voittaa ja olla paras. Siihen haluun on kuulunut keskeisellä tavalla myös ehdottomuus. Hän ei ole suostunut tekemään minkäänlaisia kompromisseja sen suhteen. Jos hänen ja hänen tavoitteidensa väliin on tullut jokin este, se este on joutunut aina väistymään. Jos esteen raivaaminen on tarkoittanut kuvainnollisesti jonkun käden katkaisemista, silloin on kuulunut vain naps ja este on ollut poissa.

Tämä kunnianhimo ja halu olla paras ovat ajaneet hänet tekemään kaikkensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Se on saanut hänen raatamaan betonipihoilla, harjoituskentillä ja punttisaleilla niin valtavia määriä, että on lopulta kesyttänyt pallon ja oppinut pelaamaan peliä nimeltä jalkapallo.

Monet ovat nähneet, että hänen kunnianhimonsa kumpuaa vaikeista kotioloista, hänen siirtolaistaustastaan ja Rosengårdin raa’asta kasvuympäristöstä, mutta tämä ominaisuus ihmisessä on universaali ja koskee samalla tavalla slummeissa ja vaikeissa oloissa kasvaneita lapsia kuin niin sanottujen hyvien perheiden lapsia.

On selvää, että kasvuympäristö on vaikuttanut Zlataniin, mutta vielä enemmän kysymys on ollut hänen omasta luonteenpiirteestään.

Puhut koko ajan aivan kuin Zlatan jatkaisi vielä uraansa. Ei oli, vaan on ollut. Miksi?

Siteeraan tässä vanhaa Tabac Original -mainosta: Kun ei koskaan tiedä, kuka tulee käymään.