Antoine Griezmann siirtyi vuosi sitten viiden vuoden sopimuksella Atlético Madridista FC Barcelonaan. Siirtosummaksi tuli muhkeat 120 miljoonaa euroa. Griezmannin valtava pelillinen merkitys Atléticossa sekä siirtosumman suuruus loivat suuret odotukset ranskalaisen Barcelona-uralle.

Ensimmäinen Barcelona-kausi on ollut 29-vuotiaalle rankalaiselle henkilökohtaisesti todella vaikea.

2369 minuuttia ovat tuottaneet vain kahdeksan maalia ja neljä maalisyöttöä. Se on vähän, kun miettii millaisessa kollektiivissa Griezmann pelaa ja millaisella pelipaikalla. Griezmann on miehittänyt Barcelonan 4-3-3-muodossa vasemman tai oikean laitahyökkääjän paikkaa.

Tehojen takana on huolestuttavia numeroita.

Griezmannin henkilökohtaiset maaliodotteet ovat pudonneet viime kauden 0,41 maalista 0,29 maaliin jokaista 90-minuuttista kohden. Maalisyöttöodotteet ovat tippuneet 0,25 maalisyötöstä 0,16 maalisyöttöön jokaista 90-minuuttista kohden. Avainsyöttöjä Griezmann on antanut Barcelonassa vain 1,1 kappaletta ottelua kohden. Atléticossa viime kaudella hänen vastaava lukemansa oli 2,07 ottelua kohden.

Pudotukset ovat massiivisia, varsinkin, kun Griezmann pelaa nyt hyökkäävämmässä ja enemmän palloa hallitsevassa joukkueessa kuin edelliskausina.

Miksi näin? Se onkin mielenkiintoinen kysymys.

Kukaan ei voi väittää, etteikö Griezmann  olisi erinomainen jalkapalloilija tai, että hänen taitonsa olisivat kadonneet yhdessä kesässä tiehensä.

Griezmann oikeastaan elää todeksi sen faktan, että jalkapallo on joukkuelaji viimeisen päälle. Jalkapallossa menestymisessä on merkitsevää 11 pelaajan kollektiivinen synkronointi, eikä 11 pelaajan henkilökohtaiset taidot. Jos kollektiivinen synkronointi ei ole kunnossa, on yksittäisten pelaajien mahdotonta pelata hyvin.

Tämä on todistanut paitsi Griezmannin tämän kauden epäonnistuminen, mutta myös monet muut esimerkit. Tähän voisi laittaa esimerkiksi myös Lionel Messin esitykset Argentiinan maajoukkueessa. Hän on antanut maajoukkueessa kaikkensa, mutta tarvitsee maailmanmestaruuden voittaakseen toimivaa kollektiivia.

Erilaisen pelikulttuurin pelaaja

Griezmannin kohdalla ilmiö liittyy pelikulttuuriin, jossa hän on viime vuosina jalostunut ja pelikulttuuriin, jossa hän nyt yrittää saada jalansijaa. Pitää muistaa, että Griezmann pelasi Atlético Madridissa peräti viisi vuotta.

Barcelonalaisessa pelikulttuurissa on tiettyjä perustavanlaatuisia piirteitä, jotka eroavat Diego Simeonen jalkauttamasta atléticolaisesta pelikulttuurista.

Yksi niistä on jatkuva ja futsalmainen syötön jälkeinen liikkuminen. Barcelonan peruspelissä toistuvat syöttöjen jälkeiset rotaatiot. Kun pelaaja pelaa pallon esimerkiksi vastustajan blokkipuolustuksen edessä sivuttain, liikkuu hän usein syöttönsä jälkeen pystyyn, minkä jälkeen ensimmäistä liikettä seuraa toinen liike tilaan, josta kolmas pelaaja on lähtenyt.

Barcelonan pelaamisessa jatkuvat rotaatiot sekä rondotyylinen syöttöpelaaminen ovat täysin keskiössä. Näin ei ole ollut Simeonen Atléticossa, jossa peli-identiteetti on enemmänkin altavastaajan peli-identiteetti. Griezmann on ei ollut Atléticossa ollut osana monimutkaista rotaatioiden ja rondopelaamisen värittämää kokonaisuutta.

Grizmann on tehnyt tällä kaudella Barcelonassa neljä maalia ja antanut avainsyöttöjä 1,1 ottelua kohden. Maalimäärissä muutos Atlético Madrdiin vuosiin ei ole suuri, mutta avainsyöttöjen määrä on viime kaudesta puolittunut.

Atléticossa Griezmann pelasi paljon etenemisen kohteena, jonka liikkumiseen muiden pelaajien täsmäliikkeet sopivat täydellisesti. Hän saattoi pelata Diego Simeonen kapeassa 4-2-2-2-muodossa toisena kärkenä. Hyökkäykset olivat nopeampia ja kärkiparin toiminta Griezmannille tutumpi kokonaisuus kuin taskupelaajana toimimisen kokonaisuus.

Griezmann pelaakin Barcelonassa pykälää alempana Atléticossa, jossa hän pelasi enemmän target-pelaamisen ja selustaan liikkumisen kautta. Barcelonassa hänen tehtävänään on liikkua taskussa ja kymppialueella, ja toteuttaa pienen tilan syöttökombinaatioita.

Barcelonan pelaamisessa näkyy selvästi se, että Griezmann ei reagoi lähimpien pelaajiensa liikkeisiin proaktiivisesti, vaan viiveellä. Siksi pelaaminen Jordi Alban, Luis Suárezin ja Messin kanssa ei rullaa saumattomasti, vaan tökkii paikoittain pahastikin.

Esimerkiksi vastaliikkeet Suárezin ja laitapuolustajan liikkuvan Jordi Alban kanssa ovat epäsäännöllisiä ja reaktiivisia. Vastaliike tarkoittaa lähimmän pelaajan liikkeellään muodostamaan tilaan liikkumista.

Barcelonan ja Athletic Bilbaon tiistaisessa ottelussa näki hyvin, kuinka Barcelonan oma kasvatti, Riqui Puig, tuli sisään kentälle ja alkoi saman tien pelata Barcelonan pallonhallintapeliä. Puigilla barcalainen pelitapa tulee selkäytimestä. Syötä, liiku, täytä alue pitäen peliasento ja askeltiheä liike kasassa, ota pallo haltuun, syötä, liiku, reagoi menetyksen jälkeen. Toista sama kaava uudestaan ja uudestaan konemaisesti ja kaikkien pienten detaljien kera, jotka barcelonalaisessa rondopelaamisessa ovat oleellisia.

Griezmannille on annettava toki aikaa. Mihinkään pelikulttuuriin sopeutuminen ei ole helppoa, ei varsinkaan Barcelonan.

Ensi kausi kertoo paljon siitä, pääseekö Griezmann paremmin sisälle Barcelonan pelaamiseen. Jos pääsee, voi tulos on todella hyvä. Mutta tällä hetkellä hän on kuin neliönmuotoinen palanen, joka yrittää ahtautua kolmionmuotoisesta reiästä sisään.