Ensimmäisenä seiväshyppääjänä maailmassa viisi metriä ylittänyt Pentti Nikula on kuollut 86-vuotiaana. Hänen kuolemansa vahvistettiin ElmoTV:lle Nikulan lähipiiristä.

Nikula on ainoa suomalainen seiväshypyn maailmanennätysmies. Hän hyppäsi ensin vuonna 1962 ME-korkeudeksi 494. Seuraavana talvena Nikula ylitti ensimmäisenä hyppääjänä maailmassa viiden metrin maagisen rajan Pajulahdessa.

Nikula ylitti samassa kisassa myös korkeuden 510. Tulos pysyi Suomen ennätyksenä vuoteen 1967 saakka, jolloin sen rikkoi Erkki Mustakari tuloksella 512.

Nikula voitti urallaan myös seiväshypyn Euroopan mestaruuden vuonna 1962 tuloksella 480.

Mustakarin mukaan Nikula oli seiväshypyn historiassa tuloksiaan ja historiallisia ennätyksiään suurempi hyppääjä.

”Seiväshypyssä koettiin 1960-luvun alkuvuosina koko lajin mullistanut uudistus, kun seiväshypyssä siirryttiin terässeipäistä lasikuituseipäisiin. Pentti oli kärkinimi siinä, ketkä oppivat hyppäämään lasikuituseipäällä ja hän johti koko lajin siirtymistä uudelle aikakaudelle”, Mustakari sanoo.

”Pentin salaisuus oli, että hänen hyppytyylinsä oli jo terässeipäiden eli todellisuudessa alumiiniseipäiden aikana sellainen, että Pentin käyttämät seipää taipuivat, kun hän runttasi seipäänsä voimalla monttuun. Pentin tyyli oli kuin tehty lasikuituseipäitä varten. Kun muut yrittivät saada lasikuituseipään taipumaan, Pentillä se taipui saman tien hänen luontaisen hyppytyylinsä ansiosta”, Mustakari muistelee.

Mustakarin mukaan Nikulan tyylillä hypätä seivästä oli myös kääntöpuolensa.

”Pentti löi seipään monttuun ja taivutti sen käytännössä oikealla kädellään. Jokainen voi kuvitella, millainen rasitus silloin kohdistuu olkapäähän. Pentille kävi juuri niin ja Tokion olympiavuonna 1964 hän ei ollut enää parhaimmillaan olkapäävammojen vuoksi”, Mustakari sanoo.

”Pentille oli myös tyypillistä, että hänen seipäänsä katkeilivat usein Pentin hyppytyylin takia. En tiedä tarkkaan, kuinka monta seivästä Pentillä katkesi, mutta hyppäsin itse samanlaisella tyylillä ja minulta katkesi urallani seitsemän lasikuituseivästä”, Mustakari sanoo.

Mustakari pitää Nikulaa oman uransa kannalta tärkeimpänä kannustajana ja suurimpana idolina.

”Erkki-poika mietiskeli siihen aikaan, alanko pelata jalkapalloa vai jääkiekkoa, kunnes Suomi alkoi kohista Pentti Nikulasta. Muistan edelleen elävästi, kun kesällä 1962 Stadikalla järjestettiin Helsingin ja Varsinais-Suomen piirien piiriottelu. Stadionin B-katsomoon myytiin 5000 lippua, kun kaikki halusivat nähdä Pentin hyppäävän.”

”Olin itse katsomossa ja se oli maaginen ilta. Pentti ylitti ME-korkeuden 494 ja me kaikki juoksimme seiväshyppypaikalle juhlimaan Penttiä ja maailmanennätystä. Pentti oli ehtinyt itse lähteä jo pois seiväshyppypaikalta ja kaiken lisäksi sitten paljastui, ettei ME:tä hyväksytty, koska Pentin seiväs oli kaatunut hänen perässään, mikä oli siihen aikaan sääntöjen mukaan kielletty.”

”Siitä illasta jäi kuitenkin sellainen kipinä, että otin tosissani seiväshypyn. Sain lisää virtaa seuraavana talvena, kun menin Otaniemen hallissa treenien jälkeen pukukoppiin ja sinne ilmestyi Pentti Nikula, seiväshypyn ME-mies. En tiennyt, mitä olisin sanonut ja miten päin ollut, koska olimme Pentin kanssa pukuhuoneessa kahdestaan.”

”Pentti kysyi minulta, tiedänkö, missä on Töölöntori. Sanoin, että tiedänhän minä. Pentti pyysi, tulisinko hänen kartanlukijakseen, koska hän ei tuntenut Helsinkiä niin hyvin. Niin me ajoimme Pentin kanssa kahdestaan Otaniemestä Töölöntorille.”

”Siitä alkoi ystävyytemme. Kun tapasimme seuraavan kerran Pajulahdessa, Pentti muisti minut ja olin ihmeissäni, miten ME-mies muistaa tällaisen Erkki-pojan.”

”Pentti sai Suomessa 1960-luvulla aikaan seiväshyppybuumin. Yleisurheilukentät olivat täynnä uusia penttinikuloita ja menestys oli väistämätön. Suomen parhaiden hyppääjien keskiarvotulokset olivat maailmassa toiseksi parhaat jenkkien jälkeen. Sellainen seiväsmaa me olimme silloin – ja suurin syy siihen oli Pentti Nikula”, Mustakari sanoo.