Messi sitä ja Messi tätä. Ja Ronaldo sitä ja Ronaldo tätä.

Mestarien liigassa kävi se,  mitä suoraan sanoen odotettiinkin. Juventus sekä FC Barcelona putosivat jo ensimmäisellä jatkokierroksella. Juventus törmäsi hyvin puolustaneeseen Portoon. Barcelona putosi ansaitusti PSG:lle, joka jumitti Barcan hyökkäyspelin otteluparin toisessa kohtaamisessa tiiviillä puolustuspelillään.

Samalla kävi ensimmäistä kertaa 16 vuoteen niin, ettei Cristiano Ronaldon tai Lionel Messin joukkue ole Mestarien liigan puolivälierissä.

Tämän voi nähdä merkkinä siitä, että nämä kaksi jalkapallon superpelaajaa olisivat putoamassa huippujalkapallon kelkasta ja seuraavat maailman parhaat pelaajat nousisivat uusista sukupolvista. Etenkin, kun PSG:n riveissä ratkaisevana hahmona oli ranskalaistähti Kylian Mbappé. 22-vuotias laitahyökkääjä varasti show’n etenkin PSG:n ja Barcelonan ensimmäisessä kohtaamisessa.

Etenkin Ronaldo sai otteistaan Portoa vastaan paljon kritiikkiä. Portugalilaisen tulevaisuus Torinossa on nyt epävarma, sillä moninkertainen maailman paras jalkapalloilija ei ole kyennyt olemaan ratkaiseva tekijä Juventukselle.

Iltalehden toimittaja Janne Palomäki meni esimerkiksi niin pitkälle, että hän otsikoi ottelun jälkeisen näkökulmansa seuraavasti Corriere dello Sportia mukaillen: ”Ronaldon petos – Juventus-tähteä kritisoidaan aivan aiheesta”.

Harhaista kritiikkiä

Koko keskustelu ja kritiikki Ronaldoa kohtaan on yksi nykyisen jalkapallomaailman harhaisimmista ilmiöistä. Totta kai, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä, myös Corriere dello Sportin sekä Iltalehden toimittajilla, mutta jonkinlainen suhteellisuudentaju olisi hyvä pitää mukana.

On ymmärrettävä mielestäni kaksi asiaa.

Ensinnäkin Cristiano Ronaldo sekä Lionel Messi ovat täysin poikkeuksellisia jalkapalloilijoita. Heidän asettamansa pelaamisen ja tehokkuuden poikkeukselliset standardit ovat saaneet aikaan sen, että heidän pelaamisen tasoaan arvioidaan usein suhteessa heidän oman pelaamisensa poikkeukselliseen tasoonsa.

Suhteellisuudentaju olisi hyvä pitää mukana. Kun ajattelee ja ilmaisee, että esimerkiksi Ronaldon tähti on laskussa, tai että hänen on syytä vetäytyä jäähdyttelemään, ei ehkä ole perillä, mitä oikeasti Euroopan jalkapallossa on tällä kaudella tapahtunut.

Cristiano Ronaldo johtaa Serie A:n maalipörssiä 20 maalillaan. Hän on tehnyt noin yhden maalin ottelua kohden. Esimerkiksi Valioliigan kovimmat hyökkääjät, Mohamed Salah ja Harry Kane, ovat tehneet 0,56 ja 0,59 maalia jokaista pelattua 90-minuuttista kohden.

Ronaldon tehot ovat siis olleet täysin poikkeukselliset suhteessa muihin pelaajiin.

Sama pätee Lionel Messiin. Messi johtaa, kyllä, siis johtaa, La Ligan maalintekijäpörssiä. Atlético Madridin Luis Suárez on ollut hurjassa vireessä – mutta on tehnyt vähemmän maaleja kuin Messi. Messi on tehnyt säännöllisesti La Ligassa pelaavista pelaajista eniten maaleja pelattuja 90-minuuttisia kohden, eli 0,84 maalia.

Käytännössä on siis niin, että nämä kaksi pelaajaa ovat tehneet maalin lähes jokaisesta pelattua otteluaan kohden. Tälläkin kaudella. Kuluva kausi on itseasiassa Ronaldon uran neljänneksi paras kausi maalinteon suhteen.

Ongelmat muualla

Toiseksi jalkapallo on joukkuepeli viimeistä piirtoaan myöten.

Messi teki esimerkiksi PSG:tä vastaan voitavansa. Messi laukoi PSG:tä vastaan toisessa osaottelussa seitsemän kertaa, ja antoi neljä avainsyöttöä. Kosketuksia palloon oli 125 kappaletta. Messi ohitti neljä kertaa onnistuneesti. Häntä rikottiin kaksi kertaa. Messi oli hyödystä omalle joukkueelle kertovien parametrien mukaan ottelun ylivoimaisesti paras ja merkittävin pelaaja.

Ronaldo teki keskiviikkona niin ikään kaiken voitavan. Ronaldo laukoi eniten pelissä, ja otti itselleen poikkeuksellisen paljon kosketuksia.

Ronaldo teki, mitä maailman parhaat pelaajat tekevät ratkaisupaikoissa ja kun oman joukkueen peli ei kulje. Hän otti vastuuta ja tuli hakemaan palloa alhaalta. Hänen kosketus-, ja liikkumiskarttansa osoittavat, että Ronaldo yritti itseasiassa paikata mitä paikattavissa oli, vaikka Juventuksen kollektiivinen pelaamisen rakenne oli suoraan sanoen heikko. Ronaldo pelasi ottelussa tuttuun tapaan puhtaana hyökkääjänä, mutta pallokosketukset tapahtuivat sisä-, ja laitakaistoille kentän keskimmäisellä kolmanneksella.

Molempien joukkueiden tuhoksi koitui yksittäisten pelaajien sijasta puutteellinen pelin organisointi. Ronald Koeman ja Andrea Pirlo ovat olleet tämän kauden epäonnistujia valmentajina.

Mutta ehkä koska ihmismieli on niin hätäinen ja yksinkertainen, on löydettävä yksi yksittäinen syyllinen. Silloin ei tosin voitaisi olla todellisuudesta yhtään kauempana.

Turhaa keskustelua

Koko keskustelu siitä, onko nyt käynnissä kenen valtakausi maailman jalkapallossa, on ihan turha ja absurdi. Ei jalkapallossa ole yksittäisten ihmisten valtakausia.

On sen sijaan joukkueita, jotka mittelevät keskenään paremmuudesta. Ehkä, mutta vain ehkä, on olemassa joidenkin joukkueiden valtakausia. Senkin kohdalla olisin varuillani, sillä menestyksen tyyppejä on maailman jalkapallossa niin monenlaisia.

Siksi on typerää keskustella siitä, menevätkö Messi ja Ronaldo jäähdyttelemään tämän kauden jälkeen tai siitä, riittääkö heidän tasonsa. Kyllä riittää. He ovat, edelleen, poikkeuksellisia pelaajia.

Oleellista on sen sijaan keskustella siitä, päätyvätkö he ensi kaudeksi peliympäristöön, jossa heidän vahvuuksistaan pystytään mittamaan mahdollisimman paljon irti – ja tukeeko heidän ympärillään rakenne kollektiivista toiminnan laatua. Jos näin käy, tulevat he vielä voittamaan urallaan asioita.