HIFK löi pöytään sellaista laatua, että sen mestaruus voi kaatua enää yhteen mieheen

Suomen mestaruuden Tapparassa voittanut Jori Lehterä sijoittui päättyneellä kaudella Liigan pistepörssissä Michael Jolyn jälkeen toiseksi tehoilla 11+46=57

JääkiekkoLiiga

HIFK löi pöytään sellaista laatua, että sen mestaruus voi kaatua enää yhteen mieheen

HIFK julkisti sellaisen hankintalistan ensi kaudeksi, että joukkueella voi Samuel Savolaisen mukaan olla vain yksi tavoite.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 5.6.2023 | KUVAT All Over Press

HIFK julkisti maanantaina kovan nimilistan uusista hankinnoista. Samuel, miten kovan?

Nyt voidaan aidosti puhua kovista ja myös järkevistä hankinnoista.

Jori Lehterä on toki jo 35-vuotias, mutta hän on edelleen Liigassa huippuluokan pelaaja, kuten päättynyt kausi Tapparassa osoitti. Myös Sami Lepistö on lähtökohtaisesti edelleen Liiga-jäille todella kovan tason vahvistus puolustukseen ja hän tuo IFK:hon Lehterän tavoin myös oikeanlaista kokemusta.

Tomi Karhunen muuttaa maalivahtiosaston aivan erinäköiseksi kuin millaisilla veskareilla IFK lähti viime syksynä uuteen kauteen. Nyt tolppien välistä löytyy suuren läpimurtonsa päättyneellä kaudella tehnyt Roope Taponen ja hänellä on Karhusen myötä vierellään kokenut vaihtoehto ja hyvä kilpailija.

Tony Sund ja Joni Ikonen ovat myös hyviä hankintoja, mutta nostaisin kuitenkin muista hankinnoista valokeilaan ennen kaikkea 17-vuotiaan Aron Kiviharjun siirron TPS:stä.

Kiviharju ei ole mikä tahansa nuori lupaus, vaan poikkeusyksilö. Siksi hänen kaappaamisensa on varmasti katkera pala suurlupauksen Helsinkiin töpeksineelle TPS:lle. Vaikka Kiviharju onkin puolustaja, tässä voisi olla jopa uusi versio tapaus Mikael Granlundista. Silloinkin IFK käytti kilpailijansa – Granlundin tapauksessa Kärppien – nukahduksen hyväkseen ja kävi hakemassa kultajyvän Stadin kirkkaisiin valoihin. Kiviharjun tapauksessa on paljon samaa.

Eli kaiken kaikkiaan IFK:lta erinomaiset hankinnat, vaikka yhden tiedon mukaan Lehterä olisi halunnut rinnalleen laiturikseen Kärppiin siirtyneen Joose Antosen tai Veli-Matti Savinaisen.

Joka tapauksessa IFK oli suuri voittaja siirtomarkkinoilla ja näiden hankintojen tekeminen oli myös siinä mielessä oikea liike oikeassa paikassa, että nyt jos koskaan oli loistava sauma hyökätä.

Tappara on vuosikaudet asettanut Liigaan tietyn standardit, mitä finaalissa pelaaminen ja mestaruuden voittaminen vaativat. Jussi Tapolan lähdön myötä ensi kaudella Liigassa on erilainen Tappara. Rikard Grönborg on toki voittanut Ruotsin maajoukkueen päävalmentajana maailmanmestaruuden, mutta Liigassa Grönborg on vielä katsomaton kortti ja siksi myös ainakin jonkin asteinen kysymysmerkki.

Kun Tapparan lisäksi myös TPS, Lukko ja Kärpät ovat käymistilassa eikä Antti Pennasenkaan Ilves-projekti ole vielä kuin vajaan kauden mittainen, IFK:lla on nyt erinomainen sauma iskeä. Jotakin pikkuseuraa keväiset pronssimitalit voisivat lämmittää, mutta IFK:n tasoista seuraa ei. Sen edellisestä mestaruudesta on jo 12 vuotta ja siksi vain mestaruus kelpaa sille ensi kaudella.

Miten vahvana mestaruussuosikkina pidät IFK:ta?

Kyllähän näillä hankinnoilla ja tällä materiaalilla IFK:lla ei voi olla mitään muuta tavoitetta kuin mestaruus ja jos sitä ei tule, sen pitää tehdä kipeää koko organisaatiolle.

Pelaajistosta homma ei ole ensi kaudella kiinni, mutta sitten tulee se mutta: Ville Peltonen on ikoninen hahmo suomalaisessa jääkiekossa, mutta IFK:ssa häntä mitataan ensi kaudella vain siinä, millaista tulosta hän tekee.

Viime kauden alku oli IFK:lta täysin luokatonta sohlaamista ja Peltonen oli siitä vastuussa. Kauden aikana tilanne toki korjautui ja IFK:n pelaamisessa ja sitä kautta Peltosen peluuttamisessa näkyi myös positiivisia elementtejä.

Pidän Peltosta kuitenkin kokonaisuudessa IFK:n ensi kauden mestaruussuunnitelmien suurimpana kysymysmerkkinä ja siten uhkatekijänä. Varsinkin hänen hyökkäyspelissään on vielä paljon sekavia piirteitä enkä ole kaikilta muiltakaan osin varma, miten hyvä valmentaja Peltonen oikeasti on.

Nyt hänet mitataan – varsinkin, kun kyseessä on vielä Peltosen kolmas kausi IFK:ssa. Vanhan nyrkkisäännön mukaan kolmantena kautena prosessin hedelmät joko poimitaan tai jätetään poimimatta.

Se, millä voi olla IFK:n valmennuksen kannalta ensi kaudella iso merkitys, on Marko Ojasen palkkaaminen Cory Murphyn tilalle Peltosen apuvalmentajaksi. Ojanen on nähnyt Tapparassa ja Ilveksessä sen, mistä niiden menestys ja taika ovat tehty, ja hän tuo varmasti mukanaan sen tietotaidon myös IFK:n valmennukseen. Erittäin hyvältä vaikuttava rekrytointi joka tapauksessa, sillä valmennukseen satsaaminen oikein siirroin on aina järkevää.

Tobias Salmelainen on saanut paljon kritiikkiä osakseen. Joko nyt on aika antaa hänelle tunnustus?

Totta kai on. Salmelainen vastaa seuran urheilujohtajana IFK:n urheilullisesta toiminnasta ja pelaajahankinnoista, mutta nämä hankinnat ja se, että tässä saumassa hyökätään tällaisella voimalla, on hyvä liike koko IFK:n organisaatiolta.

Enkä tarkoita nyt vain organisaatiokaaviossa näkyviä nimiä. Esimerkiksi Veli-Pekka Kautonen on isossa roolissa taustalla IFK:n pelaajahankinnoissa. Onpa häntä pidetty jopa pelaajahankintojen ohjaavana voimana Salmelaisen regiimissä.

Joka tapauksessa olipa nämä hankinnat tehty kenen silmällä tahansa, nyt IFK teki siirtomarkkinoilla kovaa jälkeä. Tosin en nyt jakaisi tästäkään suorituksesta mitään jääkiekko-Nobelia, sillä Suomesta on vaikea löytää sellaista jääkiekon seuraajaa, joka ei esimerkiksi osaisi sanoa, että Jori Lehterä on erinomainen pelaaja Liigassa.