Huuhkajat venyi tasapeliin, mutta Ukraina-ottelu osoitti, että Suomi on menettänyt yhden tärkeän edun

Puolustaja Jukka Raitala oli pelasi tärkeässä roolissa oikella sivustalla. Taistelut Oleksandr Karavaevin kanssa olivat tiukkoja.

HuuhkajatJalkapallo

Huuhkajat venyi tasapeliin, mutta Ukraina-ottelu osoitti, että Suomi on menettänyt yhden tärkeän edun

Huuhkajat otetaan nyt tosissaan, mikä vaikeuttaa Suomen pelaamista jatkossa. Yllätysmomenttia ei enää ole, arvioi Jussi Lepäälahti.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 29.3.2021 | KUVAT All Over Press

Huuhkajat pelasi toisessa MM-karsintaottelussa 1-1-tasapelin Ukrainaa vastaan Kiovassa. Suomi nousi ottelun lopussa tasapeliin Teemu Pukin rankkarimaalilla. Jussi, ottelu oli ensimmäisellä puoliajalla ensimmäiset 15 minuuttiaSuomen hallinnassa, mutta sitten ottelu tasaantui ja ote siirtyi Ukrainalle. Mitä tapahtui?

Ottelu oli Suomen hallinnassa siitä syystä, että ennakkosuosikki Ukrainan pallollinen pelaaminen ei vielä ollut lähtenyt rullaamaan, eikä heidän puolikorkea prässipelinsä ollut uomissaan. 15 minuutin jälkeen he säätivät prässiään, löysivät kaavan, jolla hyökätä ja saivat sitä kautta homman haltuun.

Prässissä Ukrainalla oli se ongelma, että se jätti Suomen keskikenttäpelaajan vapaaksi, kun se oli asettunut muotoon 3-4-3. Ukraina ohjasi pelin Suomen laitatopparille ja silloin laitahyökkääjä paineistamalla ohjasi Suomen laitatopparin syöttämään pallon wing-backille Ukrainan ”laitaträppiin”. Koska Suomella oli keskikentällä yhden miehen pelaajan ylivoima, Huuhkajat pääsi etenemään laitatoppari-sivuraja-keskusta-kärjet-kombolla muutaman kerran mallikkaasti.

Pallonhallinnassa Ukrainalla oli alhaalla kolme vastaan kaksi-ylivoima, mutta se ei oikein saanut löydettyä vapaata pelaajaa vaan hätäili ensimmäisen vartin aikana.

Ukraina sääti prässiään. Se pudotti keskushyökkääjän ottamaan Suomen alinta keskikenttäpelaajaa, jotta keskellä olisi tasavoima. Tämä jätti Paulus Arajuuren vapaaksi. Näin Suomella olivat vapaana pelaajana Arajuuri, ja reittinä Ukrainan säkitys laitaan. Suomi ei saanut enää pallon kanssa mitään aikaiseksi, sillä se meni Ukrainan ”laitaträppiin” liian monta kertaa ilman ulospääsysuunnitelmaa. Arajuuren tilaakaan ei osattu hyödyntää.

Siksi myös loistava Glen Kamara jäi vähän pelin ulkopuolelle. Ukrainan prässi oli yksinkertaisesti suunniteltu ja toteutettu niin hyvin.

Pallonhallinnassa Suomi joutui valumaan, koska 5-3-2-muoto ei sovi 3-5-2-muodon paineistamiseen. Ukrainan laitatoppari oli jatkuvasti vapaana, kun se kierrätti palloa sivuttain. Suomen valuminen ei siis ollut asenteesta kiinni, vaan siitä, että Ukraina hyödynsi hyvin vapaata toppariaan.

Miten analysoit toisen puoliajan?

Odotin kuumeisesti, että Markku Kanerva olisi muovannut puolustusmuotoa 5-4-1-, tai 5-2-3-muotoon, jotta Ukrainan vapaata pelaajaa, laitatopparia, olisi voitu paineistaa hieman paremmin. Näin Suomi ei olisi joutunut valumaan niin paljon. Tätä muutosta ei tapahtunut ja pelin kuva jatkui hyvin samanlaisena, kuin ensimmäisellä puoliajalla.

Suomi yritti pallonhallinnassaan vähän löytää Kamaralle palloa tyhjentämällä laidan hänelle kun Arajuurella oli pallo, mutta tätä kaavaa ei oikeastaan onnistuneesti pystytty toteuttamaan.

Lopulta kävi se, mihin Ukraina pyrki. Se oli laittanut Marlosin kärkeen. Marlos meni vasemmalla jalallaan vahvasti oikealle sisäkaistalle, kun Ukraina pyrki murtamaan Suomen omalta oikealta laidaltaan. Suomi joutui valumaan tutuista syistä. Robert Taylor antoi laitatukea. Kamaran piti paineistaa Ukrainan laitaetenemisessä pallon saanutta Ruslan Malinovskyitä, mutta sitä ei tapahtunut ja Ukraina murtautui luomallaan määrillisellä ylivoimalla oikealta laidaltaan läpi.

Onneksi, onneksi, Ukrainan johtoasemapelaaminen oli surkeaa. Se valui yhtäkkiä 5-4-1-blokkiin ja lopetti pallollisen pelaamisen. Se rupesi pelaamaan johtoasemassa peliä, jossa Suomi on hyvä. Se avasi pitkän maalivahdin avauksen sumppuun ja sitten taisteltiin kakkospalloista. Suomi nautti hetkellisestä irtopalloshow’sta ja Teemu Pukki rykäistiin läpi.

Tämä oli jalkapallojumalten ja Ukrainan pelaajien lahja suomalaiselle jalkapallolle. Suomi käytti tilanteen hyväksi ja kuittasi yhdestä pystypallosta pelin pilkulta tasoihin. Painotetaan nyt sitä, että Suomi ei oikeasti pelannut hirveän hyvin, vaan oikeastaan aika heikosti, mutta se venyi tasapeliin Ukrainan armollisen lahjan takia.

Se on toki Suomen kunniaksi sanottava, että sen tasapainoinen ja uhrautuva puolustaminen sekä Kanervan juurruttama pienten maaliodotteiden peli antaa tällaisiin mahdollisuuksia. Kun pelit pelataan pienin marginaalein, ja jos vastustaja antaa siimaa, voi Suomi venyä Pukin ansiosta. Huuhkajat oli kuitenkin läpi pelin isoissa tiloissa vastaiskuissaan, jos ei nyt kohtalaisen vaarallinen, niin jollain tavalla potentiaalinen. Lopussa se realisoitui sitten pilkuksi.

Kaksi MM-karsintaottelua nyt takana. Mitä johtopäätöksiä näistä kahdesta ottelusta voidaan tehdä EM-kisoja ja MM-karsinnan jatkoa silmällä pitäen?

Mielestäni näistä otteluista voi tehdä kaksi päätelmää.

Ensimmäinen on se, että Suomen vastustajat kunnioittavat Suomea. Suomen yllätysmomentti on mennyttä. On nähty aika täsmällisiä suunnitelmia Suomen pelaamisen tuhoamiseksi, mitä ei edellisissä Markku Kanervan vetämissä karsinnoissa ole tällaisella laadulla toteutettuna nähty. Vastustajat pyrkivät nyt iskemään Suomen heikkouksiin ja ovat kyllä onnistuneet ihan kohtalaisesti siinä näissä kahdessa ottelussa.

Toinen on se, että Suomen on osuttava ottelusuunnitelmien kanssa kyllä paremmin napakymppiin, jos se meinaa tässä lohkossa kaataa kolmea kovinta maata. Bosnia-Hertsegovina-pelissä ei osattu kontrolloida kakkospalloaluetta ja nyt Ukrainaa vastaan katseltiin 80 minuuttia vapaata topparia ja valuttiin kohti omaa boksia turhan passiivisesti. On oletettavaa, että tässä edistytään, kun pelataan lohkon toista kierrosta, sillä silloin vastustajista on syvempi ymmärrys.

Huuhkajat ei missään nimessä onnistunut Ukrainaa vastaan pelillisesti, mutta venyi onneksi tasapeliin. Tällaiset vähän heikot pelilliset suoritukset eivät ole kestävä tie, mutta toisaalta tasapelipisteiden napsiminen kertoo joukkueen sinnikkyydestä.

A-maajoukkueen prosessin iso kuva on mielestäni todella hyvässä kunnossa, mutta teknisellä tasolla tarvitaan viime vuosilta tuttuja 100-prosenttisia onnistumisia – muuten jäädään piste per peli-tahtiin. Valmentajan silmin Suomen uhrautuvaa ja taistelevaa ilmettä on kyllä hienoa joka tapauksessa seurata. Sen päälle on hyvä rakentaa.

 

 

Tilaa Elmo  edulliseen  tarjoushintaan 

6 kk 49 e . Voit ostaa uusimman

Elmon myös irtonumerona

Lehtipisteeltä kautta maan tai

digi-irtonumerona Lehtiluukusta