Suomen Olympiakomitea on ajautunut purjehtija Janne Järvisen olympiavalinnan kanssa vaikeaan tilanteeseen.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Järvisen Katiska-oikeudenkäynnin yhteydessä kahden vuoden ja kuuden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen avunannosta törkeässä huumausainerikoksessa ja törkeästä rahanpesusta.

Jokainen ymmärtää, kuinka absurdi jo pelkkä ajatuskin huumausainerikoksesta ehdottomaan vankeuteen käräjäoikeudessa tuomitun urheilijan osallistumisesta olympialaisiin on.

Itse asiassa se on ajatuksena mahdoton.

Mutta kysymys ei olekaan nyt siitä, mikä on tässä asiassa moraali. Se on varmasti kaikilla olympiavalintaa pohtivilla tahoilla sama: Järvistä ei voida päästää kisakoneeseen millään verukkeella.

Ja nyt tullaan varsinaiseen ongelmaan: Kuinka asia hoidetaan käytännössä?

Järvisen asianaja ilmoitti oikeudenkäynnin jälkeen, että Järvinen valittaa käräjäoikeuden päätöksestä. Näin ollen tuomio ei ole lainvoimainen, kun Tokiossa pitäisi heinä-elokuun taitteessa purjehtia, sillä on täysin teoreettista, että hovioikeus ehtisi sitä ennen antaa asiassa oman ratkaisunsa.

Asia olisi helppo ratkaista, jos Suomen Olympiakomitean olympiavalintojen kriteeristössä olisi pykälä, jonka perusteella Järvisen olympiamatka voitaisiin blokata. Mutta sellaista pykälää ei ole. Tarvittavat pykälät saadaan kyllä jatkossa lisättyä, mutta Tokion olympiavalintojen suhteen on mentävä nykyisillä pykälillä, ja siksi Olympiakomitea on vaikeassa tilanteessa: millä perusteella se voi jättää Järvisen valitsematta?

Moraalisilla perusteilla? Yhteiskunnallisilla perusteilla? Millä tahansa perusteella?

Helpommin sanottu kuin tehty.

Yksi päätös johtaisi toiseen

Olympiakomitea voi toki jättää Järvisen valitsematta, mutta mitä tapahtuisi seuraavaksi?

Järvinen todennäköisesti valittaisi asiasta urheilun oikeusturvalautakuntaan, sillä Järvinen on tehnyt olympiaprojektinsa eteen mittavia taloudellisia satsauksia. Hänellä on myös länsimaisen oikeuskäytännön mukaisesti täysi oikeus pitää itseään syyttömänä, kunnes hovioikeus on käsitellyt hänen saamansa tuomion.

Urheilun oikeusturvalautakunnan tehtävänä ei ole arvioida päätösten moraalia, vaan ainoastaan sitä, onko päätös tehty voimassa olevien sääntöjen ja kriteereiden mukaisesti. Jos, ja todennäköisesti kun, urheilun oikeusturvalautakunta katsoisi, että Järvisen mahdollisessa valitsematta jättämisessä ei ole toimittu valintakriteereiden mukaisesti, se todennäköisesti kumoaisi Olympiakomitean päätöksen.

Sen jälkeen Olympiakomitea joutuisi miettimään, miten se suhtautu päätökseen. Olympiakomitea, kuten kaikki muutkin urheilujärjestöt, ovat sitoutuneet noudattamaan urheilun oikeusturvalautakunnan päätöksiä, joten Olympiakomitean pitäisi joko niellä päätös tai romuttaa urheilun oikeusturvalautakunnan olemassaolon perusteet.

Teoriassa olympiakomitea voisi valita Nacra 17-luokkkaan Akseli Keskisen, sillä Järvisen maaliskuussa Lanzarotella voittama olympiapaikka oli maapaikka, ei henkilökohtainen paikka. Olympiakomitean pitäisi kuitenkin pystyä osoittamaan, että olympiapaikka kuuluisi Keskiselle urheilullisen perustein ennemmin kuin Järviselle. Muussa tapauksessa päätös ei kestäisi urheilun oikeusturvalautakunnan käsittelyä, jos Järvinen ratkaisusta sinne valittaisi.

Tilanteelle antaa pienen lisävivahteen se, että Keskisen parina on purjehtinut Sinem Kurtbay, joka voitti maapaikan Lanzaroten olympiakarsinnoissa yhdessä Järvisen kanssa.

Mies helvetissä

Jokaisen meistä oli helppo ihmetellä torstaina Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtajan Mika Lehtimäen kiemurtelua Urheiluruudussa ja kysellä hänen ja Olympiakomitean moraalin perään, mutta toisin kuin me muut, Lehtimäki joutuu elämään keskellä sellaista helvettiä, josta ei millään pääse ulos muuten kuin murskaamalla lekalla jotakin. Eikä välttämättä silloinkaan.

Järvisen olympiapaikka on helppo maali medialle ja on varmaa, että Järvisen mahdollisella valinnalla tullaan mesomaan myös sosiaalisessa mediassa. On myös väistämätöntä, että Olympiakomitean yhteistyökumppanit ja jopa valtiovalta tulevat painostamaan ja vaatimaan, ettei Järvistä valita olympiakisoihin.

Mutta miten Järvisen olympiamatkan voi estää juridisilla perusteilla?

Miten sen voi tehdä Suomen Olympiakomitea tai edes Kansainvälinen Olympiakomiteakaan?

KOK voisi olla myöntämättä akkreditointia Järviselle, mutta siihenkin pitäisi olla sääntöjen mukainen peruste, sillä muuten KOK:n päätösi menisi nurin urheilun kansainvälisessä vetoomustuomioistuimessa, CAS:ssa.

Eli mikä on tässä näytelmässä lopputulos? Nähdäänkö Järvinen olympialaisissa vai ei?

Ainoa varma asia on, että kahdesta mahdottomasta vaihtoehdosta jompi kumpi toteutuu.