Valtteri Bottas ylittää maalilinjan Portugalin mukanaan raskas, mutta tuttu huokaus: Tässä sitä taas ollaan.

Vasta F1-kauden kolmas osakilpailu on takana, jo nyt jälkimaku kisan jälkeen on Bottaksen kannalta karvas.

Ja turha asiaa on kierrellä: Bottaksen MM-haaveet saivat kohtalokkaan kolauksen – vaikka lähtökohdat kilpailuun oli pedattu herkulliseksi.

Paalupaikalle kiiruhtanut Bottas johti osin turva-autonkin takana körötellessä Bottas johtikin kisaa 20 kierrosta, kunnes tallitoveri Lewis Hamilton painoi anteeksipyytelemättä aseettomaksi jääneen suomalaisen ohi.

Varikkopysähdyksen jälkeen Bottas ehti varikkosuoralta Max Verstappenin ohi, mutta Verstappen käytti opportunistisesti tilanteen hyväkseen ja hänkin paineli pian Bottaksen ohi.

Voidaan tietysti puhua vaikka maailman tappiin varikkopysähdyksen jälkeisistä kylmistä renkaista ja miten paljon tällä kertaa jokin sensorivika vaikutti lopputulokseen, mutta lopulta iso kuva on ollut jo pidemmän aikaa sama – Hamilton ja Verstappen ovat olleet kisavauhdissa Bottasta nopeampia radalla.

Ja vaikka joku voi ajatella, että palkintopallille pääsy on tietysti ihan mukava suoritus.

Tässä vaiheessa Bottaksen kautta – ja ennen kaikkea koko uraa – tuo tulos on sanalla sanoen sietämätön.

Maailmanmestaruus jäämässä haaveeksi?

F1-sarjan maailmanmestaruus on ainoa tavoite, jonka Valtteri Bottas on asettanut itselleen.

Sitä tavoitetta eivät ole asettaneet muut – vaan nimenomaan Bottas itse itselleen.

Siksi se on myös loogisin kriteeri, jolla Bottasta pitää arvioida.

Kovaa tavoitetta voi tietysti arvostaa, mutta toistaiseksi Bottaksen ura ei ole kyennyt antamaan tavoitteen toteutumiselle juuri uskottavuutta vuosinaan Mersun ratissa – eli autossa, joka on järjestäen ollut sarjan paras.

Bottaksen tilanne ei kuitenkaan tietenkään ole helppo, sillä hänen tallikaverinsa on F1-sarjan historian voitokkain kuski. Toisaalta tie mestariksi vaati juuri sen – ollaksesi paras, on voitettava paras.

Mutta toistaiseksi Bottas on ollut lähinnä vain kiva joukkuetoveri, kun tallikaveri ja esimerkiksi Verstappen ovat olleet lopulta voittokilpailuissa kovempia.

Portugalin gp-viikonloppu oli oikeastaan kivuliaasti kuin Bottaksen ura pähkinänkuoressa.

Hyvää aika-ajotekemistä ja hyviä elementtejä siellä täällä sekä kovia odotuksia sen suhteen, että joko nyt olisi Bottaksen vuoro?

Lopulta voitosta ajoivat sitten aidosti ja oikeasti muut miehet.

Ongelma Bottaksen loppukauden osalta ei ole edes se, etteikö kautta olisi tarpeeksi jäljellä. Ongelma on se, että MM-pistetilanteessa vasta neljäntenä oleva Bottas on jo tässä vaiheessa kautta asemoinut itsensä jälleen kakkoskuskiksi – ja siten tallimääräyksille alttiiksi kauden seuraavissa kilpailuissa.

Kakkoskuskin kohtalo

Bottas on tehnyt tietysti vahvan uran jo nyt. Hänellä on 9 GP-voittoa, 17 paalupaikkaa ja 57 palkintopallipaikkaa. Hän on hyvä F1-kuljettaja.

Hyviä kuskeja ovat olleet myös esimerkiksi David Coulthard ja Rubens Barrichello, mutta ei heidän nimensä yhteydessä ole ihan samanlaista klangia kuin suurien mestareiden nimissä. Jossain tämänkaltaisessa vaunussa Bottas kuitenkin urallaan on.

Bottas on ollut Mercedeksen kannalta hyvä kuski ja hoitanut oman ruutunsa tallin näkökulmasta hyvin. Hamilton on usein puhunutkin siitä, miten suomalaisen kanssa ei pelata pelejä vaan kisataan rehdisti.

Rehtiä peliä voi toki kunnioittaa, mutta kivana tallikaverina olemisessa on yksi ongelma. Hyvänä joukkuepelaajana tyytyy ajamaan vain valmistajien MM-tittelistä, mutta ei henkilökohtaisesta MM-tittelistä.

Rosbergin keinot käyttöön?

Vaikka vertailu Nico Rosbergiin olisi kuinka kulunutta tahansa, se nousee pakottamatta mieleen.

Myös Rosbergille Hamilton oli usein liikaa, mutta Rosberg oli valmis viemään voitontavoittelunsa monin tavoin äärimmäisyyksiin.

Rosberg ei tyytynyt tarjottuun sisäiseen nokkimisjärjestykseen eikä suostunut olemaan tallin sisäisen politiikan uhri. Sen sijaan hän oli valmis henkilökohtaisia ihmissuhteitakin rikkomalla muuttamalla omakätisesti tallin sisäistä politiikkaa ja pelaamaan koviakin pelejä päästäkseen Hamiltonin pään sisään.

Mercedeksen tallipäällikkö Toto Wolff on puhunut Hamiltonin ja Rosbergin lähes verissäpäin käytyä kaksintaistelua monin tavoin, mutta hän myös myönsi, että ”jokaisen poliittisen aseen käyttäminen” oli myös Rosbergin vahvuus.

Rosberg on itsekin sanonut, että Bottaksen olisi onnistuttava ”ravistelemaan” Hamiltonia tavalla tai toisella. Se saattaa vaatia myös harmaalle alueelle menemistä.

Tyylistä ja tavasta voi tietysti olla eri mieltä hyvänsä, mutta lopputulos ei ole makuasia: Rosberg jätti F1-radat mestarina.

Bottas 2.0?

Kun kyse on seuratuista urheilutähdistä, heitä on helppo brändätä. Joskus siihen riittää muutama lennokas lause ja kasvatettu parransänki ja olet – kuten suomalaiskuskin tapauksessa – ”Bottas 2.0”.

F1-sarjassa kovemman, ilkeämmän ja itsekkäämmän – kuten Bottasta yritettiin mielikuvissa muuttaa – maineen on kuitenkin saanut aivan toinen kuljettaja: Max Verstappen.

Jos Verstappenista käytyä suomalaista F1-keskustelua on seurannut, hänestä on saattanut piirtyä kuva ennalta-arvaamattomana ja valmiina tekemään ihan mitä tahansa voittaakseen – ikään kuin ne olisivat jotenkin tuomittavia piirteitä. Ehkä ovat partiopojalle, mutta olisivatko ne kuitenkin piirteitä joita F1-mestareissa useammin on kuin ei ole?

Jokainen voi nimittäin kysyä Portugalin gp:n jälkeen itseltään seuraavaa: Olisiko Verstappen päästänyt noin vaivatta Hamiltonin ohitseen kuin Bottas?
Ja ennen kaikkea: Kumpi kaksikosta voittaa jonain päivänä F1-sarjan maailmanmestaruuden?